Jaksaa jaksaa painaa painaa

Outo valoilmiö sokaisi verkkokalvoni pahemman kerran. Istuin partsulla ja ihan törkeesti tuijotin kohti valoa. Tuntui, että valo sattui silmiin. Sieltä sit puoli sokeena toikkaroin takas. Nyt ei meinaa nähä mitään. Ulos on lähettävä. Valoon on lähettävä. Pakko saada sädettä. Ei tiedä milloin nähdään seuraavan kerran.

Tai siis. Kylhän mie tiiän. Enää 17 päivää ja sit myö lähemmä kohti valoa. Voihan pyllistys, kun onkin ihana lähtee. Olen joka solultain loman tarpeessa. Ja UK myös. Duunia on painettu ihan kiitettävästi ja välillä on huilattava, että jaksaa taas. Kohteet on lyöty lukkoon ja tänä vuonna mennäänkin ensin Alicanteen, sieltä Valenciaan ja lopuksi viettää uutta-vuotta Malagaan. Liikutaan koneella, junalla ja autolla. Nähdään mualimoo. Kiva, kun tulee uusia kohteita ja tuota Valenciaa on kovin kehuttu. Jette jette kiva. Odotan niin etten meinaa mekos pysyä.

Taas mulle kävi eilen niin. Kotimatkalla autosoittimesta tuli Bee Gees Stayin Alive. Siinä samassa hetkessä mä olin 13 kesänen jannu Kuopion nuorisoklubilla. Vedettiin muuvit nuoruuden innolla ja koko helvetin elämä oli edessä! Tunsin sielussani sen ihanan kiihkon, elämisen maun ja nuoruuden voiman. Mua alkoi itkettää. Mihin vittuun nää vuodet on kadonneet? Miten aika voi mennä niin nopeesti. Toi kaikkihan oli ihan äsken ja nyt olen vanha, puolikuollut kehäraakki. Musat, jotka ovat nuoruudessa koskettaneet herättää minussa primitiivistä kuoleman ja ikääntymisen pelkoa. Miks? Oonks mie lähös väljemille vesille vai mistä tämmöiset kelaukset. Näitä on tässä tullut säännöllisin väliajoin ja aina autossa ja joku biisi. Huoks. Mittee mie haikailen?

Pidettiin viime viikonloppuna UK:n kans pikkujoulut. Ymmärsin, että minulla ei ole työyhteisöä jonka kanssa juhlia pikkujouluja tai yleensä mitään muitakaan juhlia. Se hinta tästä herruudesta on maksettava. Siksipä en vaipunut epätoivoon, vaan ilmoitin UK:lle, et illaks polokastaan pikkujoulut. Rva. siivos koko päivän, laittoin nätiks ja paljon kynttilöit. Jouluruokaa tarjoo kunnon väki ja sienisalaatit, rosollit ja kinkut asettelin. Glögii nautittiin ja meillä oli ylen jouluinen tunnelma. Se siitä. Siinä oli sit meittin joulut.

Katsottuani eilen Vain Elämää viimeisen joulujakson, tuli jotenkin haiku mieli. Olen ihan kateellinen, kun heillä on niin hitsin kivaa yhes. Voisihan se olla mukavaa, jos olisi joku ihana torppa jossain ja läjä ihania ystäviä, joiden kanssa jakaa kalliita merkkituotelahjoja ja arvokasta kodintietotekniikkaa. Pukkia tulis ja menis ja sikaa vedettäis. Niin kuin yhes. No vähempikin riittäis, paljon rakkautta ja lämmintä yhes oloo. Ehkä joku vuosi.

Ihminen, oletko väsynyt? Älä huoli, et ole asian kanssa yksin. Ei, et sairasta vakavasti, eikä huolesi ole todellisia. Se johtuu vain tästä vuodenajasta ja pimeestä harmaudesta. Et tiedä, onko nyt yö vai päivä ja koko ajan väsyttää, vituttaa ja itketyttää ja kehtuuttaa ja on muutenkin kurja olo. Se on ihan normaalia. Minä, jos kuka, olen valtakunnan ykkösaitiossa poloisen ihmiskunnan elämään. Ja minä voin kertoa teille, että KAIKKI ovat väsyneitä. Viime viikolla kaksikin asiakasta purskahti itkuun. Ihan silkkaa väsymistään ja vuodenajan vitutusta. Lähes jokainen asiakas, istahdettuaan leelian lepotuoliini, huokaisee syvään ja hartaasti. Väsyttää ja vituttaa. Minä tarjoan lämmintä glögii ja piparii. Annan hitusen valoa ja välittämistä. Hetkeks helepottaa. Eikä tässä enää mennä kuin parisen kuukautta, hyvä jos sitä, niin sieltä se elämä taas tulloo. Valo ja kaikki. Jaksaa jaksaa painaa painaa.

P:S Väsymykseen auttaa myös erilaiset suklaarasiat ja muu makea. Ihan saat huoletta nauttia. Se auttaa. Glögi on myös hyväks ihmiselle. Terästyksella tahi ilman. Niin ja pipari tai kaks päivässä pitää mielen mukavana. Ja silloin kun väsyttää, on myös hyvä nukkua. Sekään ei ole synti. Näin on nyt määrätty. Nettitohtori M.O Janhunen on puhunut. Niin ja menkää valoon, varastoitukaa ja täyttäkää itsenne sillä. Olette sen arvoisia. Oih!