UK täyttää tuossa vieressä sudokuja. Nautimme viilentynyttä mokkaa ja hetki on pysähtynyt tähän. Maisema on tummahko ja täysin tyyni. Ihan hiljaa muutaman pisaran sateli ja välillä tuulinen puuska ravistaa lehtiä puissa. Niistä tulee kiva ääni, sellainen tussahdus. Vastarannalla huutelee metsäkyyhky ja linnut piipittävät jotenkin väsyneesti. Liekkö hyökii lomalla. Olen jotensakin ekstaasissa ja herkuttelen välillä tällä ihanalla ajatuksella joka kiteytyy neljän kirjaimeen L O M A. Olen siunattu ja just nyt kaikki tuntuu hyvälle. Kakkakin tuli ilman isompia ponnisteluja.
Maalima huutaa praidia ja minä pakenen homostelua. Ehkä se sota ei yhtä miestä kaipaa tai siis tässä tapauksessa kahta. Joskin olen kyllä viime päivinä ajatellut, että pitäisikö meidän mennä naimisiin. Oltaisiin sitten ihan virallisesti pari ja jumalan silmäin edessä synnittömät. Voisihan se olla jännää, mutta ei ole kosimisia kuulunut. Ja kannattaako tuota enää tässä iässä pyhää neitsyyttään mennä menettämään. Neiti naimaton loppuun asti ajettu. Mutta joo, olisi varmasti ollut antoisaa tänään kohdata maailman katseet. Ennustelen, että satatuhatta menee rikki. Maan mahtavat poliittiset tahot ja vallan kirkkokin komppaa homostelee. Niin on ajat muuttuneet eskoseni. Ennen vanhaa pusikoissa pyörittiin ja nyt saadaan parasta mahdollista primetaimii ja tullaan joka tuutissa kaapista ulos. Aivan mahtavaa. Aivan mahtavaa. Kerta kaikkiaan MAHTAVAA minä sanon. Mänkee ihmiset marssimaan jos ette muutoin homostele.
Kyllä me jotkut praidit illaksi pystyyn polokastaan. Pitäskö käydä kyliltä noutamassa pari maskottii ja yks rekkalesbo. Oltaisi vappautuneita ja humpaks heitettäisi. No, tuota täytyy nyt hetki miettiä. Olen tänäänkin ansosiaalinen, koska tämä loma. Ei taho mittään ylimääräistä. Uskokaa tai älkää, tälle viikolle ei ole minkään valtakunnan pakotetta tahi suoritetta. Ihan ajattelin järvelle tuijotella ja nokkooni kaivella. Ehkä jonkun voltin ehtoolla heitän ja pikkasen juosten kusten vesijuoksen. Otetaas nyt kuitenkin joku realiteetti tähän onnellisuuteen. Kaks viikkoa lommoo, ensimmäinen menee toipuessa ja toinen valmistuessa takas työelämään. Revippä siitä sitten. Hurraa, hurraa!
Saanko kertoa teille ilouutisen? Minusta tulee sittenkin onnellinen äiti. Synnytän jo viidennen lapsosen tähän julmaan ja kylmään maailmaan. Niin, lapsosia ovat aina minulle olleet. Niin kuin. Omat yritykset meinaan. Niin siinä sitten pääsi kuitenkin käymään. Hurmaava, pieni ja kaunis liiketila löysi minut enkä minä sitä. Näin se menee, kun on tarkoitettu, enkä minä voi vastaankaan panna. Laskettu aika on syyskuun ensimmäinen ja toden totta, minulla on erittäin hyvä ja positiivinen mieliala. Kun asiat on tarkoitettu tapahtuvaksi, niin ne loksahtavat paikalleen ilman mitään paineita, väkisin vääntöä ja ennen kaikkea ilman negatiivista energiaa. Tila todellakin on hurmaava. Neljä metrinen huonekorkeus, upea ikkuna kadulle ja hei, niin hieno toilettitila, että voisin muuttaa sinne asumaan ja ehkä muutankin. On sanomattakin selvää, että meinaan tukehtua tähän onnellisuuteen ja pikku pää on sekaisin yrittämisen ilosta. Nyt pääsen toteuttamaan liikeideaani ja tarkoituksissa on yhdistää kaikkea osaamistani ja saada aikaiseksi hieman erilainen parturikampaamo.
Mut ei maar. Taidan kuulkaa kaivautua tuonne Ukkokullan kainaloon. Tai ei me mahuta yhessä yhteen sänkyyn. Sänky on niin pieni tai me niin isoja. Tuokin on just sellainen asia, et mistä päin sitä tahtoo katsoa. Olenko liian lihava vai ovatko huonekalut liian pieniä. Hassua, olenko oppinut jotakin, koska alan kyseenalaistamaan asioita elämässäni. Tää on vähä sama kuin viime postauksen hieno oivallus. En katso taakse vaan eteenpäin, vai mitenkä se nyt menikään. Olen myös eliminoinut sitä ikuista kiirettä elämässäni, koska sit ei oikeasti ole. Sekin on vain minun päässäni. On aina muka kiire jonnekin tai jotain. Oikeasti ei ole. Minulla ei ole kiire minnekään ja minä kerkeän hyvin. Eikö ole helppoa, kokeile. Näin tunteisiin ja tunnelmiin. Mie jatkan lomailua, raatakaa te, niin pysyy maailma radallaan. Hei hoi.
P:S Maalasin muutaman maiseman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti