Tallinnassa ollaan

Tere, tere täältä Tallinnasta. Loman kakkososa on lujaa vauhtia menossa. Mokat on huitastu huiviin ja katson töllöstä paikallista aamuteeveetä. Yritän ymmärtää kieltä ja sehän siinä onkin niin hassua, et tavallaan ymmärtääkin mut sit ei kuitenkaan. Olisiko vähän hienoo hallita Viron kieli, samoin kuin se Espanja. Nää on mun henkisen kodin kielet. Jotensakin molemmissa tulee aina se hassu tunne, et kuin kotiinsa tulis. Ehkä olen ollut jossakin elämässäni Virolainen. Niin kuin Speinialainenkin.

Vasen yläkulma on meidän lomakoti

Näkymä ikkunasta

Asunto missä kortteeraamme on hurmaava, vanha, entisöity puutalo. Tilaa on kivasti, lomakoti on siisti ja kaunis. Pitkä miinus tulee siitä, että sijainti on vilkkaasti liikennöidyn tien aivan vieressä ja meteli makuhuoneeseen on Rva:lle tuu mats. Onneksi olohuone/keittiöstä löytyy hyvä vuodesoffa ja mie nukun tässä. Kyllä meteli kuuluu tähänkin, mutta viime yön sain nukuttua ilman tulppia. Vanhaan kaupunkiin on lyhyt kävelymatka. Yleensä olemme aina tuolla sataman puoleisessa kaupunkipäädyssä ja nyt siis aivan vastakkaisella suunnalla. Oikeastaan hyvä, sillä vanhan kaupungin riennot ovat vieressä ja tulee nähtyä tämä puoli kaupungista. Saavuttuamme Su asunto oli myös auringon lämmittämä ja ei puhettakaan, että ikkunat olisivat yöllä auki, koska se meteli. Mutta onneksi ja luojalle kiitos, täällä on oikein sopiva lomalaisen kesäkeli, eikä kuumuus pääse ahdistaa. On se kauhiaa, kun ihminen on tämmönen mikä on. Herkkä herneperse. Milloin on liikaa metelii, milloin kylymä, milloin kuuma, milloin liian valoisaa, milloin liikaa hajua ym. ym. Ei oo heleppoo ei.

Merillä

Pegasuksen taivaallinen kana

Matka meni mukavasti. Ei varmaan koskaan laiva ole ollut niin ihanasti väljä. Vaikka ollaan heinäkuussa ja hetken jo pelkäsin, että botski on tupaten täynnä lomamatkajaa. Mut ei, koska se lähti varttia yli kolme, niin siinä ei ollut niitä päiväkävijöitä, eikä näin mitään ruuhkaa. Aika kiva. Saavuttuamme kohteeseen asettauduttiin taloks ja käytiin lähimarketissa hakee aamiaistarpeet. Sitten lähdettiin ruokailemaan vanhaan kaupunkiin. En ollut varannut pöytää, enkä sen ihmeellisemmin suunnitellut illan ravintolaelämystä. Koska ollaan vanhassa kaupungissa, muistin ravintola Pegasuksen ja suunnistimme sinne. Tarjonta ei pettänyt tälläkään kertaa ja erikseen tulee mainita paikan leipä. Se on taivaallista. Meille on kehkeytynyt sellainen tapa, että saatetaan käydä jälkkärillä jossain muualla. Kävimme nauttimassa torttukahvit hurmaavassa kahvilassa raatihuoneen tortilla. Ilta oli siinä ja massut täynnä.

Kolgan kartano, siellä muuten kummittelee

Kartanon sisänäkymiä

Vähän ollaan jo kallellaan

Maanantaille tulikin yllättäen kiinnostava ja innostava pikkureissu. Valokuvausystäväni on samaan aikaan Virossa ja häneltä tuli viestiä, että kiinnostaisiko kuvaussessio Kolgan kartanossa. Se on erittäin mielenkiintoinen kohde noin 50 kilometriä Tallinnasta. Päivillä oli mallit varattuna ja homma hanskassa. Mie vaan saavuin paikalle ja annoin kameran laulaa. Huh, pitkästä aikaa henkilökuvaa ja millaisessa miljöössä!! Täytyy myöntää, että oli ihanaa "syttyä" taas kuvaamaan. Ilta oli mitä parhain ja samalla tuli nähtyä upea paikka, jota voin todellakin suositella piipahduksen kohteeksi. Laitan kuvamatskua vähän myöhemmin.

I love Tallinn

Aamupäivällä tutustuimme miehitysten ja vapauden museoon Vabamu. Olin osannut varautua koskettavaan elämykseen ja täytyy sanoa, että hiljaiseksi veti janhusen akan pojankin. Täällä Virossa museot ovat rakennettu mielenkiintoisella ja interaktiivisella tavalla. Ne todella vie sinut mennessään ja olet siinä todellisuudessa. Jokaisen Viron kävijän tulisi käydä ko. museo. Oppii ymmärtämään tämän maan historiaa ja menneisyyttä. Alan olla hitusen perillä maan menneisyydestä ja täytyy sanoa, että kunnioitukseni tätä pientä ja sisukasta kansaa kohtaan vahvistuu kerta kerralta. Toki, jokaisella kansalla on omat mörkönsä menneisyydestä, myös meillä omat sisällissotamme. Mutta täällä kaikesta sorrosta ja vainosta on kulunut niin vähän aikaa, se on itsellekin tuoretta ja vielä muistissa. On ollut huikeaa seurata tätä kaikkea kehitystä mitä täällä Tallinnassa onkaan tapahtunut parissa vuosikymmenessä. Hienosti ovat päässeet jaloilleen ja kaupunki on upea todiste siitä. Mie vaan niin fanitan Tallinnaa. Ja jos saan sanoa, niin kerta kerralta ihastun ja rakastun enemmän.

Onpa ihanaa, kun ei ole kiire. Nyt vietetään täällä koko viikko, eikä tartte hötkyillä. Ilma on snadisti sateinen ja voi olla, että Telliskivi vaihtuukin kylpylään vai pitäisikö mennä ostoshelvettiin aleilemaan. Just niin kiva, kun voi lennosta vaihtaa, kun ei tartte kiireillä. Illaksi olen varannut pöydän Rataskaevu restoranttiin. Sitä odotan paljon, on yksi parhaista ja tämä jo kolmas kerta, kun olen pöytää yrittänyt varata. Eli nyt onnisti ja eiks sitä sanota, et kolmas kerta toden sanoo.