Uneton Raaseporissa

Tapan aikaa ja postaan. Nukuin niin makoisasti ja täyttä unta, etten millään saa enää nukutuksi. Heräsin puol kuus, silleen ihanan tyytyväisenä elämään. Kampesin läskini tähän terdelle, koska tämä on parasta tähän aikaan vuodesta. Ja täytyy myöntää, että aamu on kaunis, niin kaunis, että viimeisetkin unen rippeet katosi huitsin helevettiin. Otin kameran ja kuvasin vastarannan valoo, joka leikki puiden latvoissa. Joo, tiedän, että toistan itteeni tällä hehkutuksella, mut en voi sille mitään...

Eilen oli pitkäperjantai. Ja se oli pitkä. Mikä ihme siinä on, että jäänteet ahdistavasta ja pitkästä perjantaista kummittelevat takaraivossa. Ihan vähä ahisti ja tuntui, että se päivä ei millään etene iltaan saakka. Okei, ehkä siihen vaikutti se, että vietän laatuaikaa yksiksein ja hetkittäin olin koko maailman hylkäämä. Kummasti kaikenmoista outoo ajatusta hiipii mieleen ja muistelen melankoolisesti menneitä. Hupsis hei, tulee muistoja yllättämättä ja ne ei aina ole mieltä ylentäviä. Ehkä niitä on hyvä käydä ja jättää sitten jäähyväiset. Musa on siitä jännä, että se saa aikaan hurjia tunnemyrskyjä. Piti ihan pikkasen itkua tuhertaa. Sitä kadotettua nuoruutta vollotin. Niin ja ihan kaikkee. Hitto, kun teki hyvää...

En saanut edes päiväunia nukuttua. Minä! Päiväunien kiistaton maailmanmestari. Olen aina rakastanut ettoneita ja nyt olen hävittänyt kykyni maata. Yritin kahdesti, mutta ei siitä mitään tullut. Onko tähänkin syynä ikääntyminen ja unen tarve on kapenemassa. Voi että, minusta on aina ollut niin palkitsevaa kadota uneensa ja sitten jaksaa taas. Noh, menin illalla maate jo ennen kymppiä, ihan siks kun väsytti ihan sikana. Hyvä näin.

Aamulla samoilin kameran kans metsikössä ja voi hitto, kun se tekee hyvää. Mä imen mettää itteeni joka solulla ja tunnen kuinka se tekee minulle hyvää. Kuvasin valoa ja kai se livahtaa verkkokalvoiltani tuonne synkkään ja pimeään sieluunkin. Ainakin se tuntui sille. Se puhdistaa ja auttaa jos ahistaa. Vaikka mettä on aika rujo vielä, niin minusta siinä on jotain ruman kaunista. Menkää ihmiset metsään, siellä on kaikki!

En mie ihan jouten ollut. Haravoin mökkitienoon ja nyt on rakot käsissä. Annoin haravan heiluu niin, että taisi lähteä kivet ja kannotkin. Se vasta on terapeuttista touhuu. Voisipa elämästäänkin harvavoida kaiken vanhan ja menetetyn. Aloittaisi sitten niin kuin puhtaalta pohjalta ikään kuin nurmivihreeltä elinvoimissaan. Hah, huomaa, että meitsillä on ollut retriitit meneillään. Kaik on niin analyyttista ja syvällistä ja pohdiskelevaa ja terapeuttista ja psykoloogista ja mitä vielä. Anna mun kaikki kestää taas.

Tänään saan UK:n himaan! Loppuu tää joutava jorina. Yksin on taas kaksin ja elämä täys. Tänään pitää mennä kirkolle. Tottahan toki, emäntä rakastaa gyrmeella ja karitsat ja mämmit on hommattava. Tokamannilla voisi käydä, ostaa kaikkee mitä ei tartte. Aabeeceella käyn kaffella ja ihmettelen ihmisiä. Olen ollut kaksi päivää paitsiossa ja joku sosiaalinen eläin minussa kaipaa kuin kaipaakin lajitoveriansa. Noin niin kuin elämätä. Ja hei, helvetin hyvää pääsiäistä jokaiselle pupujussikalle. Adios!