Nuppua ja nypykkää

Vaik eilen täällä oli täys hellekesä, niin tämä aamu kapajaa viileenä. Ihan niin, että piti siirtyä sisätiloihin. Katsokaas nähkääs, käyn yleensä aamu-uinnilla het herättyäni ja siitä saattaa jäädä vilu, varsinkin, jos istuu vielä kylmällä terdellä. Ihan vähästä en luovuta, mut siinä vaiheessa, kun kädet tärisee niin ettei näppäimille osu, on paree siirtyä lämpimään.

Syntynyt

Nupukka

Möksällä ollaan siis. Tultiin, kun se eilinen keli oli niin hävytön. Hesan keskusta oli täynnä puol alastomii ja jengi nautiskeli terasseilla. Tulee aina kiva fiilis, kun ajan duunista himaan keskustan kautta ja se on niin täys kesäistä elämää. Ihan kuin kaikki olisivat heränneet valoon sekä lämpöön ja kaivautuneet koloistaan. On ne. Polttaa kesäkatu kuuma, kosteaa höyryä nousee tiestä. Ou jee.

Vihreetä

Joka puolella vihreetä

Tää on paras aika vuodesta. Kasvun ihme tulee silmille. Joka puolella punkee nuppua ja nypykkää. On ihanan arastelevaa vihreetä vehreetä. On niin kuin syntymän alku, uusi elämä. Neitseellisen nuorta ja fressiä. Voih, kun aina itsekin syntyisi keväällä uudelleen. Lärvi olisi rypytön ja sileä kuin beiben peppu. Ei oo, ei oo niin. Mut ainahan sitä saattaa kuvitella ja lähteä mukaan tähän keväiseen leikkiin. On se luonto vaan niin ihmeellinen. Sitä mää jaksan vuosi vuodelta ihmetellä. Voi että.

Hups väritön

Päivistä on ihan sekaisin. Nyt on niin, että tänään on lauantai vaikka on sunnuntai. En millään pääse oikeelle aikavyöhykkeelle. Nää pätkäviikot pistää pään sekaisin. Mulla on jo vappuloma. Ja nautinkin alkuviikon lommoo. Olokoon vaikka talvisellainen. Varmaan lähdetään huomenna citiin, jos nyt nää kelit ei äidy tästä lämpenemään. Olisi kaikkee himahommoo, jotka jää tekemättä, kun kaik aika rampataan möksällä. Eli hyvä plääni, la-ma täällä ja sit vappukemut himas. Leivonko munkkii, syö possu munkki. Simaa ostin eilen, niin ja järsittiin yhet tippaleivät. Ei tippa tapa. Heh he.

Punkee punkee

Hommissa

Mulla on uus suosikki töllöohjelma. Tanskalainen sairaalaopisto. Miehän rakastan kaikkia sairaalasarjoja. Nyt onkin hyvä buuki sillä saralla. Tulee toi edellä mainittu, sit hakekaa kätilö ja päälle vielä syke. Ja jos vielä jaksaa, niin apua mikä tauti on kans kiva. Siinäpä se viikko kivasti vierähtääkin. Mie taijan olla väärällä alalla, oisko sittenkin pitänyt kouluttautua sisar pikku hentovalkoiseksi. Ai mahoton. Ei must oo, olen liian empaattinen ja toisen tuska ja kipu on mun. Eihän siitä mitään tulis. Mut sujuvasti katson ja teen diagnostiikkaa.

Illallisen vihreetä

Oliko vähä kiva, kun UK:N herätys soi saatana vaille viis. Ja se puhelin oli kadonnut jonnekin makuukammarimme syövereihin. Sitä sitten siinä etsimään ja kello ulisi kuin paholainen pakkasella. Unen ote karkasi ja kampesin itteni ylös. Hetken huokailin ja painuin takas mut ei nää aivot enää asettuneet unelle. Pyörin tokkurassa yrittäen kadota nukuksiin, mut ei niin ei ja nyt väsyttää. Koko viikko oli taas aika levotonta yöelämää. Yksi yö tipahdin sängystä. Niin meni lujaa. Kaiken maailman unet on nähty ja nyt kuulin ensimmäistä kertaa, kun puhun englantilaisten kieltä unissani. Mulla on sellainen äppi, minkä voi laittaa äänittämään yön ääniä. Niin kuulkaa vedän sujuvasti, että natiivitkin hiljenee. Mut on se kumma, ettei se taivu hereillä ollessa ollenkaan niin sujuvasti. Sanoisin, että se on joku psykolooginen este. Naurettiin UK:n kans, et voin sanoa puhuvani englesmannia sujuvasti, mutta vain yöllä ja unissani.

Nuppua

Jep, jep. Kammarin kautta kylille. Saunapuita täytyy hakea ja ehkä voisimme käydä katsastamassa paikalliset puutarhakalusteet. Pitäisi alaterdelle saada uudet tuolit ja päivänvarjo. Niin on vuodet syöneet ja olisi pakko hankkia uudet. Mikään ei ole ikuista. Kaik on katoavaa. No joo, tästähän voisi vaihtaa sanon jos toisenkin, mut antaas nyt olla tällä kertaa. Katoava ikuisuus. Yritän unta vielä. Se on Moro ny.

Pikkuruinen

P:S Kuvissa vihreetä. Kaikkialla on vihreetä. Ihana ihana vihree. Se on vehree. Onko vihree mielestäsi syntymän ja kaiken uuden väri. Meniskö se niin.