Kuljen Hakaniemenrantaa

Voi tota valon määrää! Se on huumaavaa. Eilenkin oli niin nättiä. Käytiin pyhäisellä kävelyllä, tuolla noin rantoja koluttiin. Mie kameralla ja UK pocemonilla. Voidaan olla hassu pari. Toinen pyllistelee ojanpientareilla, välillä makaan ketarat ojossa. Toinen pyörii puhelimensa kanssa, pihalla kuin lumiukko. Mut nää onkii meittin harrastukset ja saa samalla olla ulkona. Ja mikäs oli ollessa. Tämä on oikeaa talvea ja hei, talitinttiset lauleli jo lupaavasti.

Aasinsiltaa. Tinttisten viserrys laukaisee minussa mökkikuumeen. Tai on se jo tuolla takaraivossa snadisti jäytänyt. Aina se tulee varkain vuoden vaihduttua ja yltyy mitä pidemmälle päästään. Mut tää lumen määrä mua ahistaa siksikin, et mitä enemmän sitä on, sitä myöhäsemmäksi mökille pääsy menee. Ja mie haluaisin jo nyt heti! Hetihetiheti. Hyvää kannattaa odottaa.

Loma on kaukainen muisto vain. Hellin itseäni katselemalla Espanjan kuvia. Kyllähän niitä taas kertyi ja on aina kiva palata niihin. Sitä on hetken siellä. Muistelloo ja ihastelloo. Katsottiin viikonloppuna Almodovarin leffa. Se oli Madridista. Hitto, kun hauskasti nousi joku kaihomieli tai jotain. Kyllä se kuulkaa toi Espanja on minuun jälkensä jättänyt ja joku tarkoitus tällä kaikella on.

Eilen käytiin ihan oikeessa leffassa. Siitä onkin aikaa kun viimeks. Suosittelen hyvinkin lämmöllä, Golden Globekin palkittu - Queen. Mie olen nuorempana hitusen fanittanut ja täytyy myöntää, että leffa kolahti. Näyttelijäsuoritukset kautta linjan uskomattomia ja voi että, miten paljon tuli muistoja mieleen. Välillä kihosi tippa linssiin. Erityisen hauskaa oli se, että bändin hittibiiseistä kerrottiin tarinaa kuinka ne ovat syntyneet. Leffa kestää rapiat kaks tuntii, mut se meni yhdessä hujauksessa. Eli ei tarvinnut katsoo kelloo ja silloin leffa on jette hyvä.

Miepä oon ollut tipattomalla. Tai siis joo. Tipattomalla ja tipattomalla. Heikko lihani sortui perjantaina nauttimaan kolme olutta. Pääsin duunista jo ajoissa ja päätin tehdä sellaisen suuremman siivouksen. Ja jo pelkästään ajatus siitä, että se pitäisi toimittaa täysin selvinpäin, lannisti siivousintoni. Niin kuin varmasti olen jo todennut, niin enhän mää siivoa selevitepäin. Vähän pitää moottoria olla. Suomi-iskelmä raikasi ja rätti heilui. Ja väitän, että noiden kolomen keskiketterän avulla tuli puhtaampaa ja hommassa oli sille kuuluvaa hohtoa. En voi sanoa, että olisin ollut humalatilassa, sillä vauhti oli niin kova ja ihan jo janoonsa joi. Mutta. Tippa on tippa ja ruoska heilui taas. Helvetin heikko. Palataan ruotuun ja ens viikonloppuna ei siivota. Sotketaan selvinpäin, sovitaaks niin.

Arki on. Mun arjen kestävyys on yleensä hiukka heikko. Olenko syntynyt juhlatähtein alla, mää tuota tiiä. Mut täytyy myöntää, että ikääntyminen tuo tässäkin asiassa armahdusta. Arki on alkanut olla juhlaa. Töistä kottiin ja ees taas. Tavallisen tappavaa ja just niin hyvä. Elämä rullaa omalla painollaan ja toivottavasti ihmisellä hyvä olla. Mittee sitä muuta. No, jokunen matka silloin tällöin ja edessä siintää jo seuraavaa. Mun feivorit citi on ens kuussa ja pyyhkästään muutamaks päiväks UK:n kans Tallinnaan. Siellä on matkamessut ja UK on duunis ja Rva. viettää laatuaikaa yksiksein. Mikäs sen parempaa. Näillä jaksaa ja kohta on kevät. Ja minä kuljen Hakaniemenrantaa, vai miten se mänt...

P:S Muutama eilinen valokuvaotos. Valo.