Vieras vieraampi tuttu

Sandeimoorning. Mokka läikehtii kotoisasti kupissa ja kellot tikittää turvallisesti. Kylppärin ja veskin ajan näyttäjät kököttää työhuoneessa ja rytmikäs tiktak siivittää ajatusmaailmaani. Odottavat seinälle pääsyä, tikataktiktak... Eivät taida enää näille seinille päästä, turha tehdä uuteen pintaan jälkiä, kun lähdettävä on. Mutta kuinka kestän aikaraudattoman elämän, se on tärkeää, että niitä on joka seinällä. Elämä on minuuttipeliä, kuinka pitkään ollaan suihkussa, kuinka pitkään tuotetaan jätöstä ja paljonko tuhrautuu itsensä ehostamiseen.

Kyl on kuulkaa kauhiaa, kun on omassa kotonaan vieras. Ei osaa niin kuin toimia. Miten äkkiä sitä unohtaa kaiken? Miten tekniikkaa käytettiin ja missä on tavarat. Etsii ja opettelee. Evakossa oli tietyt asiat tietyssä paikassa ja täällä hakee samoin, kunnes muistaa olevansa taas kotona. Sanotaan, että ihminen on tapojensa orja, mut kyllä mulla on mennyt koko pakka sekaisin. Pikkuhiljaa palataan arkeen ja rutiiniin. Se on ihanaa. Saisko ees sanoa, mut tässä iässä rutiinit ja tavat luovat tiettyä harmoniaa elämän jatkumoon. Tietää niin kuin olevansa olemassa ja vähintäänkin elossa. Asiat eivät ole levällään.

Hetken tään sinisen...

Auts! Mulla on ikävä meidän ensimmäistä yhteistä huonekalua eli sitä ihanaista moottorisoitua sänkyä. Okei, on mulla snadi outous ilman UK:ta, myönnettäköön. Oma sänky täällä näin, vaikka ei ole edes iällä pilattu, on liian pehmeä seljälle. Uusi uljas on kovinta mallia. Hyvä ihmisen rakenteelle.  Täällä patja sellainen vartaloon mukautuva ja jumanlauta, siitä ei meinaa ylös päästä, saatikka kylkeä kääntää. Ei hyvä. Onneks uuteen kotiin tulee kunnon sänky.

Yksi ruusu on kasvanut laaksossa. Poikki, poikki...

Istuin eilen koneella abautrallaa kymmentuntii. Opiskeltiin koulussa kuvankäsittelyy ja jösses, kun tuli taas tiukkaa tavaraa. Nasta laudassa himaan ja äkkiä koneelle purkamaan päivän saldoa. Kävin asioita pari kertaa läpi, että jäisi tuonne lihasmuistiin. Päämuistikeskus on sen verta höttöö, että siihen ei voi enää luottaa. On pakko ottaa lihakset apuun, että edes jotain muistaisi opitusta. Ahkerasti tein muistiinpanoja ja onneks jotain niistä tajusin. Se on nähkääs myös niin, että ei välttämättä muista edes muistiinpanoista. Yks kohta meni unholaan, enkä kykenen sitä tekemään. Jos hyvin käy, niin vielä se tulee päivänvaloon tai sitten on hävinnyt ikuiseen kadotukseen. Hyvä päivä, antoisa päivä, kiva päivä, innostava taas jälleen kerran.

Rutiineihin kuuluu mennä vielä vaakatasoon. Lukea rauhas hesari ja jos hyvin käy, niin hetkeks uinahtaa. Pyhäpäivä parhautta. En sit tiiä, maltanko. Tsiljoona hommoo, jotka olisi saatettava päätökseen. Mut hui hai, tänään on hyvä päivä touhuta ja laittaa kaik kohdalleen. Onneks ulkona ei paista sani, ei tuu syntinen olo sisällä. Arska syyllistää tähän aikana vuodesta. Jos se paistaa, on pakko lähtee ulkoilemaan. Vähintäänkin kelkkailee, luistelee, kiekkoilee, hiihtämään tai pyllyilee mäkeen. Harrastaa muka talven rientoja, posket terveen punaisena hehkuen. Pythyi, sanon minä ja heilutan rättiä vaan.