Uhka vai mahdollisuus

Tämä elämä riistää ja repii. Täällä ollaan taas evakkolassa. Läksin karkuun tänään tapahtuvaa remontointia. Uskon, luotan ja ennen kaikkea toivon, että se olisi sitten siinä. Reiskat tulee veri öörli, enkä kestä sellaista sosiaalisuuden määrää ja älämölöä het aamutuimaan. Onneks on tää evakko, niin kuin olisi kotiinsa tullut.

Eilinen meni koko päivä sisätiloissa. Rempan jälkiä siivoilin ja siinä samalla tuli tehtyä jo sellaista muuttoon perustuvaa toimintaa. Eiks nää mee jännästi, nää asiat. Tää on ihan selkee enne, ota vuoteesi ja käy. Tekee jotain sellaista mitä toivoo tapahtuvaksi ja  katso, kaikki se tapahtuu. Alkaa niin kuin elää unelmaansa. Paitsi tässä tapauksessa siitä unelmasta ei oo vielä tietookaan, mut silti. Tässä on se hyvä puoli, et sit joskus, kun kaikki on ajankohtaista ja totta, pääsen helpommalla, kun ei tartte enää joka nurkkaa nyysii. On jo niin ku tehty. Hyvä minä.

Hitto, kun harmittaa. Silleen aika isosti. Olimme sopineet remppafirman kans summan x, minkä uusien laattojen laitto ja vanhojen purku kustantaa. Kaikki tämä käytiin näppärästi tekstiviestillä. Siinäpä on nyt käynyt väärinymmärryksen vähemmän miellyttävä harha. Minä kuvitella tietty summa ja firmalla on ihan oma summa. Ero on just sen verta iso, että kivasti kirpasee ja hampaisssa vihlasee. Olisi pitänyt sopia feistufeis ja ottaa kirjallinen tarjous. Joo, joo, tiedän. Olen tyhmä. Jotenkin sitä ajatteli, et tää on taloyhtiön hommia ja silleen ei oikee remppa. Ymmärsin vain viestin väärin, ja jos nyt haluaisin lähteä tappelee, niin viestit mitä sain, voi aivan hyvin käsittää molemmilla tavoilla. Perhana, että ottaa okuläärin siis vituttaa.

Jotain positiivista. Nyt on joku innokas ostajaehdokas, joka haluaisi tulla katsomaan asuntoa heti tänään. Tehty remppa varmasti vaikuttaa kysyntään, niin uskon. Laitetaan nyt ensin kaikki kuntoon ja toivotaan, et nyt tärppää. Oonks vähä kieroutunut. Jotenkin kaikki tää hirvittää samalla. Meneekö multa nyt koti alta. Evakkoaika opetti rakastamaan omaa kotia ja kaikki mikä liittyy sen menettämiseen on myös samalla uhka ja pelko. Jos ei saada UK:n asuntoa myytyä, mihin minä pääni sitten kallistan. Muutan takas evakkoon vai? En saa, en löydä uutta kotia. Olen koditon. Juu, tiedän, että on taas ennakoivaa draamaa, mut nää on mulle herkkii asioita. Pelottaa ja hirvittää.

Ristiriitaiset tunnelmat. Elämä on. Uhka voi olla samalla mahdollisuus. Pitää voida ja pystyä ajattelemaan, että elämä kantaa ja kaikki menee hyvin. Ja jos ei mene, niin mitä sitten. Menetän vain kotini, alkoholisoidun, päädyn sossun asiakkaaksi ja kotini on sinun rappukäytävässä. Heitä pliis joku vanha leivänkänttyrä ja pullo olutta kodittomalle. En mie muuta kaipaa.