Karvakorva läp läp

Keskinäinen kommunikaatio parisuhteessa on läppäreiden tasainen läpytys. Läp, läp, läpläp. Väliin joku arkinen kysymys tahi kommentti ja toinen vastaa: "Yhym, mitä sää sanoit." Läp, läp, läpläp. Näin aamuissa tämmöinen kommunikaation taso on erittäin tervetullut ja sovelias. Kyllä meillä puhutaan oikeastikin, mutta just tässä hetkessä tämä on riittävä. Läp.

Kävin eilen kävelylenkillä ja eksyin. Mie kuulun niihin kaksjalkasiin, joilla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa. Saatan eksyä himassa matkalla vessaan. Lenkki silleen tuttu, et kerran ollaan se UK:n kans jo heitetty ja eikö rouva eksy. Otin avuksi geepeeässän, mutta en tietenkään voinut sitä uskoa. Neuvoo tuonne, mutta minä tästä oikasen. Varmasti on koti tuolla päin ja tuossa on tuo koiratrimmaamo, jonka ohi viimeksi mentiin. Sillä seurauksella, että eksyin totaalisesti ja navikaattori kiljuu omiaan. Suuntavaisto heitti häränpyllyy ja menin koko ajan pois päin kohteesta. Hätä jo tuli. Onneks uskoin viisaampaa ja käännyin takas. Sieltä se koti löytyi, huh.

Kaunis valo eilen

Kävin eilen omas himas. Olin pettynyt. Ajattelin, et homma siellä on viittä vaille valmis. Ei ollut. Kylppäristä puuttui vielä lattialaatat ja osa seinää. Saumaukset ja kalusteiden asennukset tekemättä. Viime viikolla yks rempparäiskä uskotteli, et pääsen tällä viikolla himaan. Aika hiljasta. Enkä mie sillä, mut olin jo henkisesti valmistautunut kotoutumaan. Vaikka täällä viihdynkin, niin mun on tullut ikävä omia tavaroita. Jos nyt asiaa vielä erittelen, en kaipaa niinkään maallista mammonaa, vaan sitä tunnetta, että kaikki tarpeellinen ja oma on tavoitettavissa. Kummallinen on ihminen, mitä multa puuttuu? Ilmankin toimeen tullaan, mutta se tunne hyytää, kun et saa just sitä mitä olit ajatellut. Kaikki on toisaalla ja elämä levällään. Ei tykkää.

Pää lyö tyhjää ja mietin asioita. Samalla nyhdän karvoja korvistani ja ajatus harhautuu miettimään korvakarvoja. Miks miehille kasvaa sellaisia? Kasvaako naisille? Minulla on kova korvakarvakasvu, ollut jo vuosia. Jos en niitä sheivaisi, niin korvani olisivat karvautuneet niin, että en enää kuulisi. Evoluution alkumetreillä, näilläkin ruumiinosan lisäkkeillä on varmasti ollut joku järkiperäinen tarkoitus. Onko tundran aavikoilla ollut niin kylmä, että karvat korvissa ovat toimineet tarpeellisena lämmikkeenä. Ei ollut hattua, ei myssyä. Näin olivat tuikitarpeelliset. Tai hei, ovatko jäänteitä apinaturkistamme. Siinä oiva perustelu. Hih, olen apinamies.

Aurinko armas houkuttelee ulos. Sen vetovoima on suureellinen. Olkoonkin kylmä, mutta sieluni janoaa valoa. Tänään voisin nauttia avannosta. Vesi on pakkasella lämmintä. Käänteinen reaktio. Eiks oo jännä. Kylmä vesi tekee hyvää ihmiselle. Se antaa lämpöä sieluun. Sitä kohti.