13.5.2010

Las Meloneras




Täällä sitä ollaan! Tuhkauhkasta huolimatta, matka meni ihan nappiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni nukuin / torkuin lähes koko matkan. Kertonee siitä, että työn raskaan raataja on loman tarpeessa. Hyi, kun oli hirveetä herätä klo: 03.25 Tuntui, että kroppa ja pää oli ihan sekaisin. Toden totta, olin lähdössä liikenteeseen pusero nurinpäin yllä. Onneksi huomasin ennen lähtöä, hah.

Hotelli, jossa bunkkaan, on sairaan iso. En löytänyt omaa huonettani! Se kertoo kai jotakin. Onneksi kysyvä ei tieltä eksy. Hotellissa on siis yli tuhat huonetta.... Allasalueet ovat mahtavat. En vieläkään oikein tiedä kaikkia altaita. Täytyy tänään tutustua paremmin.

Saavuttuani perille, purin tietysti ensin matkalaukut. Noh, asettamani koodi ei toiminutkaan uudessa hienossa samsonaitissani. Olin muutenkin sekaisin kaikista helvetin tunnusluvuista ja opasteista. On puhelimen, tietokoneen, huoneen, matkalaukun koodia ja tunnuslukua. Mun päässä ei vaan pysy enää mitkään hemmetin koodit. Olen jopa ihan paniikissa kaiken muistettavan kans. Hetki piti tuskailla matkalaukun kera, kunnes tajusin kokeilla vain 000 ja aukes! Jostakin kumman syystä, asettamani "salainen" koodi, ei pelittänyt. Huh, sain kamat kauniisti kaappiin. Siitäpä hilpasin reippaana poikana juoma ostoksille. Tiedäthän, vettä, limuu, mehuu, olutta, skumppaa jne. Nämä varastot täydennetään ensin. Palattuani takaisin, huomasin, että huoneen avainkortissa ei ole huoneen numeroa. Enhän minä sitä enää muistanut! Enkä kyllä muistanut sitäkään, missä on koko huone! Eli respaan taas kysymään.... Pitävät minua varmaan hieman vähä-älyisenä tai vähintäänkin outona hiihtäjänä from Finland.

Oukei, ensimmäinen lomaolut parvekkeella maistui taivaallisen virkistävälle. En kuitenkaan malta jäädä ihastelemaan elämää, vaan uteliaana ihmisenä haluan selvittää mitä ympärillä on ja tapahtuu. Hotelli on siis helvetin iso alue. Rakennuksia toisensa perään, ravintoloita lukuisia ja käytäviä, käytäviä.... Olin toivonut rauhallista huonetta ja siksipä olenkin täällä pihan perällä. Ihan oukei, mutta matkaa ja käytäviä tuntuu olevan kilometri tolkulla. Rauhaa on, joten hyväksyn sijainnin. Alue ja hotelli on kaunis ja siisti. Suomalaisia ei ole, tietää minulle hiljaisuuden retriitti viikkoa. Hyvä tahi huono. Saa olla rauhassa.
Näin isoon hotellikompleksiin on helppo hävitä ja olla ihan anonyymisti. Toisaalta, kodikas pikkuhotla voisi olla kivakin. Noh, en vaivaa pikku päätäni asialla sen enempää, vaan nautin täysin siemauksin....

Muutaman mutkan kautta löydän takaisin huoneeseeni ja käyn vaihtamassa kylpylään sopivat asusteet. Puen ylleni valkoista froteeta olevan kylpytakin ja heitän jalkaan liplopit. Hotellissa on Spa ja eränäisiä liikunnallisia aktiviteetteja. Niistä on ihan pakko ottaa heti selvää.
Laskeudun pohjakerrokseen ja minua tervehtii rauhallinen musiikki ja ihana, puhdas, raikas tuoksu. Kylpylän vastaanotossa minua odottaa komea, vaalea herrahenkilö lämpimästi hymyilleen. Selvittelemme kylpylän toimintaa ja päädyn maksamaan 150 euroa palveluiden vapaasta käytöstä loma viikon aikana. Hmmmmm, sulokas oli hän. Jette kiva.

Spa ei ole hassumpi. Minua opastetaan erilaisten huoneiden, saunojen ja suihkujen käytössä. Tunnen kuinka lentomatkan rasitukset valuvat lattiakaivoihin kuin hujasen paska taivaan tuuliin. Hei, mie olen lomalla!
Jokainen huone ja tila on sisustettu teeman mukaan. Tuoksut, valot ja tunnelmat ovat mahdollisimman aitoja. Esim. Afrikkalainen sauna, on kuuma, kuiva ja aavikon omainen tila, missä taustalla kuuluu sille ominaiset äänet. Turkkilainen hamam, on kuin pala aitoa turkkia. Tykkäsin myös huoneesta, missä on vesisänkyjä, mihin heittäydyt leijumaan ja häviät rauhalliseen musiikkiin ja hämärään tunnelmaan.
Kylpylässä saisi vierähtämään tunnin, jos toisenkin, mutta valitettavasti minulla oli kiire kuumakivihierontaan. Otan session varmasti uusiksi. Kaikessa rauhassa.

Stressin ja uupumuksen viimeisetkin jännitteet hävisi hieronnassa. Sessio erosi Suomalaisesta käsittelystä siinä, että täällä käytettiin myös kylmiä kiviä. Huikee tunne, kuumakylmäkuumakylmä. Olin ihan pökkyrässä hoidon jälkeen. Lepäsin hetken huoneessani ennen suihkua ja illallista. Ja tulihan se kakkakin, vihdoin ja viimein.

Hotellialue on niin aidattu, että en meinannut päästä mistään rantabulevardille. Kiertelin rantaa kuin häkkiin suljettu eläin, etsien ulospääsyä. Vihdoinkin löysin portin, joka laski minut vapauteen. Bulevardi on noin pari kilometriä pitkä ja sen täyttää erilaiset ravintolat ja kaupat. Mieleni teki Italialaista ruokaa Espanjassa. Miksiköhän aina matkoillani, päädyn ensin Italialaiseen ruokaan? Varmaan siksi, koska se on takuu varmaa ja minun makuhermoilleni sopivaa apetta. Ravintola on silloin lupaava, jos siellä on kangas-servetit ja pöytäliinat. Kynttilät pöydällä kertoo myös jotakin. Valintani oli Grand Italia Meloneras. Täytyy myöntää, että s ei tuottanut pettymystä. Alkuruuaksi valitsin coctel cantalupo ja bruscettaleivät. Nam, taas kerran sain huomata eron etelän hedelmän/tomaatin versus suomi. Makoisaa ja maukasta. Pääruuaksi napsin tagliatelle al azafran. Paikallinen ilmakuivattu kinkku ja tuore parsa. Ei hassumpi makuelämys. Kaiken tämän huuhtelin alas Espanjalaisella valkoviinillä San Valentin. Se myös oli minun makuuni. Vielä kuppi espressoa ja koko lysti maksoi 51 euroa. Paikka saa myös kiitosta erittäin nopeasta ja hyvästä palvelusta. Mie, kermapylly, tykkään kun ympärilläni häärätään ja minua palvellaan. Jäi hyvä maku ja mieli, kiitos.

Ilta ympärillä tummui hupsista keikkaa hetkessä. Sulattelin suhteellisen täyttä massuani lompsimalla bulevardia hissunkissun. Kiertelin muutaman kaupan kautta takaisin omaan huoneeseen ja tällä kertaa en enää eksynyt. Vaikka viini hieman surisikin suloisesti pää nupissa... Kaikesta kokemastani olinkin sopivasti väsy ja aloittamani romaani ei edennyt alkua pidemmälle, kun unijukka teki jo temput. Siihen oli hyvä päättää ensimmäinen lomapäivä.

Nyt alkaisi tuntua sille, että aurinko lämmittää jo tarpeeksi. Heitän tämän valkoisen ruhon altaalle ja alan imeä väriä pintaan. Ruskea läski ei näytä yhtään niin pahalle kuin valkoinen.
Laku Pekka maku, saa svengaamaan!!!

11.5.2010

Tuhkaaaa



Helvetti, minua hermostuttaa tuo tuhka taivaalla. Huomenna olisi lähtö ja nyt se tuhkapilvi seikkailee Euroopan yllä. Ei osaa päättää laskeutuuko vai leijuuko? Välillä kentät auki, välillä kiinni. Koettaisi nyt päättää... Jotenkin on outo olo, on innoissaan joo, mutta toisaalta varuillaan. Viedään ihmiseltä tämä lähtemisen ilo, höh... Ei oikein duunissakaan uskalla hirveesti tuuletella, sit ei ainakaan pääse menemään. Pah, pah ja vielä kerran pah!

Nyt nousen tilanteen herraksi ja lopetan hermoilun. Jos on tarkoitettu, että allekirjoittanut lähtee lomailemaan, se tapahtukoon. Jos luoja tarkoittaa, että ei ole Epsanjan auringon aika, katso, sekin tapahtuu. Minä olen vain pieni ihminen, herran välikappale. Jännityksellä seuraamme siis seuraavaa päivitystä, mistä päin maapalloa se tulee.... Yritän pitää iloksenne matkapäiväkirjaa. Olenpa sit Inkoon pöpelikössä tahi Las Melonerasin rantahietikoilla.

Kuvan tunnelma on tavoitteeni. Otin sen pari vuotta sitten Santoriinillä. Mielestäni se on kaunis kuva. Sen tunnelmassa asuu rauha ja sitä lähden lomaltani tavoittelemaan. Purjelaiva lipuu kiireettömänä kohti auringonlaskua. Ei ole kiire, ei hätä. Sitä kohti kurkottelen, nautin, enkä hötkyile. Juu, näin mennään...

9.5.2010

Samsonaitti



Hei, mun on ihan pakko laittaa kuva uudesta matkalaukustani. Musta se on niiiin hieno.

Taustalla tulee kymppiuutisten säätiedote ensi viikolle. On tulossa helleaalto! Jumankekka, viikonlopuksi jopa 25 astetta lämmintä. Luin viikolla metrolehdestä, että Espanjassa on satanut lunta. Jep, jep tänne tulee helle ja minä menen lumisateeseen. Ihan kiva....

Äitienpäivänä


Onneksi olkoon kaikille ihanille äityköille! Pitääkin muistaa soittaa isoäidille...

Viikonloppu on edennyt jo sunnuntaiaamuun, miksi ne menee aina niin nopeasti? Olen rauhoittunut ja kerännyt voimia ensi viikolle. Kaksi tiukkaa duunipäivää vielä ja sit alkaa LOMAAAAA!!!
Ilmat on ollut aika syvältä. Koko perjantai-illan satoi kuin saavista ja kylmä oli kuin ryssän helvetissä. Mut mulla oli bileet pe iltana. Huomaa varmaan edellisistä päivityksistä, hieman levotonta... Tykkään näistä yksinäisen sielun kemuista. Istun, jäätävästä kelistä huolimatta, tässä terdellä, nautin itsestäni ja suomalaisesta kansallisjuomasta, oluesta. Siinä sivussa laitoin rakkaalleni illallista ja hupsuttelin muuten vaan.

Saapuminen mökille menikin hiukka myöhäisemmäksi huonon muistini takia. Kyllä minua sit vitutti. Tiedätkö, vittutti niin paljon, että oikein sappi maistui suussa ja verenpaineet vetäisi tuhatta ja sataa. Ai perkele.... Anteeksi karkea kielenkäyttöni, mutta....
Oltiin lähdetty ihan ajoissa ruuhkan jaloista ja kurvattiin juuri Inkoon kaupoille. Huomasin, muistin ja tajusin yhtäkkiä, että reppu, jossa oli mökin avaimet jäi nakottaa siihen eteisen pöydälle. Ei se saatana auttanut muu kuin kääntyä takaisin hakemaan se. Eli tehtiin tupla matka mökille. Kyllä korpesi. En meinannut millään päästä yli harmituksen. Niin otti lujille. Onneksi löysin jääkaapista pikku pullon skumppaa, otin sen matkajuomaksi ja hiukka helpotti.

Eilen savustettiin Norjalaista merilohta. Kallistahan se on kuin faan, mutta sairaaaaan hyvää. Pottua, salaattia ja kermaviilikastike. Yksinkertainen ape, mutta makuset kohdallaan. Jette kiva. Muuten olikin aika laiska päivä, hieman se edellinen ilta painoin takaraivossa. Saunoin oikein pitkän kaavan mukaan, niin siitäpä se taas elämä kirkastui. Viime yön nukuin makoisasti ja heräsin tälleen pirteästi.

Onko viime viikolta mitään mainittavaa. Juu, ostin uuden matkalaukun. Se on se hiano Samsonaitti. Neljällä pyörällä ja markkinoiden kevyin ja kestävin. Se on niin iso, että siinä voisi vaikka yönsä viettää. Kyllä nyt passaa matkustaa... Vaikka maaliman laidalle. Tuosta tulikin mieleen yksi mun lempi kirjoista. Koti maailman laidalla. En just nyt tähän hätään muista kirjailijaa. Mutta suosittelen lukemaan. Vetosi minuun. Kolahti.

Viime viikolla oli energiat muutenkin ihan kohdillaan. Oli ns. hyvät fibat. Olen muutenkin energia miehiä. Hah, olen siis pikkuleipä, päiväuni ja energia ihmisiä. Kaikki niin suloisesti positiivisia asioita. Kuin pikku aurinkoja.
Mutta ne on jänniä asioita, noi energiat. Niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi, täällä mökillä on pääsääntöisesti hyvät fibat. Johtunee ympäröivästä luonnosta ja tästä rauhasta. Aistin kaiken tämän voimakkaasti. Siksi täällä viihdyn. Mutta onhan myös paikkoja tai hetkiä ja tunnelmia, missä on huonot energiavirrat. Aistin myös sen. Jotkut ihmiset antavat energiaa ja toiset taas imevät sinut kuiviin. Asiakaspalvelijana tämä on tuttu tunne myös minulle. Joidenkin ihmisten jälkeen on vain joko ihan poikki tai silleen mukavasti lämmin olo.
Tuossa taannoin sattui voimakas energia tuntemus. Odottelin kadulla auton kuljettajaani
(Patte) ja takaani käveli mies. Kun hän ohitti minut, niin tunsin kylmän hurahduksen päästä varpaisiin. Sellainen kalsea tunne. Ajattelin, että tällä minut ohittaneella herralla ei ollut kyllä kaikki jauhot puhtaasti pussissa. Tunsin pahan....
Mutta tärkeintä näissä energia asioissakin on se, että itse osaat, pystyt ja voit kanavoida niitä oikein. Et anna, etkä ota liikaa. Niin kuin elämässä yleensä. Et anna, et ota, Hah!

Helvetti, minä tapan itseni!
Teen hidasta itsemurhaa tällä hirveällä röökaamisella. Vedän jatkuvasti ja koko ajan. Lukuisista eroon pääsy yrityksistä huolimatta, liha on heikko ja minä kärsin. Minä, raikas ja reipas avantouintiulkoilmaenergiaihminen myrkytän jumalaista temppeliäni tällä helvetin myrkyllä. En voi ymmärtää, enkä hyväksyä. Eikö ole ihmeellistä, inhoan tätä lemua ihossani, tympeää makua suussani ja haitallista vaikutusta energiavirtoihini ja silti poltan. Ihmeellistä? Järki sanoo, lopeta jo. Älä ole nössö, tee se! Miksi valitat?
Käsittelen tätä asiaa mielessäni ja tässä. Yritän psykologista nikotiinimurhaa ja kerron sinulle salaisuuden. 1.9 2010 se tapahtuu (jos ei sada vettä ja on antoisa sieni syksy....)
Minä LOPETAN. Lopetuksen aloitus alkaa jo nyt. Syksyllä 2010 sinun tehtäväsi on istua todistajanaitoissa ja käsi raamatulla vannoa nämä todisteet todeksi. Minä tarvitsen sinua. Tehdään se yhdessä! Minä onnistun! Minä haluan!
Sytytän röökin....

Pitäisikö kirjoittaa tähän loppuun äitienpäivä runo, vai loru?

Äidit on ihanii, vaikka ne ois lihavii.
Mutsit duunaa juttui, eikä ne keitä ihan mitä tahansa huttui.
Rakkautta ne jakaa ja asuntolainakin takaa.
Ilman heitä, ei ois meitä.
Jos oot pipi, ne hoivaa ja huoltaa. Perään katsoo ja uskoa valaa.
Suukon tahdon sulle antaa, äitikulta olet mulle mannaa.

Taisi mennä räpin puolelle, mut sehän on tätä päivää, Yo!

8.5.2010

Yössä


Hyväilevän illan ilotulitus. Orkesteri panee parastaan ja minä kuuntelen radiosta jotakin, joka koskettaa sydäntäni. Ihan kuin Elvistä. Miettii ja kuuntelee....

Tässä pari kuvaa fiilareista. Tummaa ja kylmää. Taustalla paistaa aina aurinko...

7.5.2010

Yötä pimeää




Mikä fiilis?! Istun sateisen ja pimeän mökin kylmällä terassilla. Tupakkaihmisenä kiroan nämä uudet savukkeet, jotka sammuvat automaattisesti, kun niitä ei imetä. On jopa niin pimeä, että en näe savukkeeni hehkuvaa päätä.

Yhtäkkiä sähköt katkeaa. Jäämme kokonaan kynttilän valoihin. Radion soittoääni sammuu ja Patte tulee ilmoittamaan, että sähköt on pois. Outoa pimeässä illassa. Ei valoa, ei ääntä. Me joudumme kuuntelemaan itseämme, wauh!
Istun tässä koneella ja kaipaan radion monotoonista ääntä. Nyt joku rääkäisi radiossa, tuleeko sähköt? Se oli vain tilapäinen yhteyden yritys...

Minulla on runoilija olo. Joskus, aina silloin tällöin, aika useinkin kirjoitettu sana helpottaa levotonta olotilaani. Istun tässä ja mietin sieluani. Sieltä herää ajatuksia, jotka täyttävät mieleni.
Ne ajatukset, ovat juuri niitä, joita tähän samalla näpyttelen. Jahas, nyt kyllä tuli sellainen olo, että ei ole mitään ajatuksia ja sanottavaa.... Luova tauko....

Näin perheellisenä ihmisenä joutuu välillä tekemään joustoja jopa välillä ihminen/tietokone. Juuri nyt olisi sellainen tilanne, että olisi pakko heittäytyä miesystävän ja pikku koiran viereen isolle sängylle. Tai minun pitäisi. Olen jossakin muualla. Missä? Lähimmäiset odottavat minua lähelle ja minä istun täällä kylmässä, näpyttelemässä tätä. Talvisotameininki.
Hei, mun on pakko käydä katsomassa mitä niille kuuluu. Rakkaimmille. Ukkokulta ja pikkukoira. Palaan myöhemmin, ehkäpä jo tänään. Ilman syyllisyyttä.

4.5.2010

Pientä matkavalmistelua

Ilmassa alkaa olla jo lähdön tunnelmaa. Diiba diiba daa....

Kävin tänään hemmottelevassa jalkahoidossa Stokkan jalkahoitolassa. Nyt on varpaat kesäkunnossa. Se on tärkeää, että voi läpsyissä lontustella ja kynnet kiiltää, eikä kovettumat kolise. Jalkahoito oli ihan jees, mutta pientä palautetta on annettava. Hoitaja ramppasi puhelimessa ja asiakaspalvelussa yhtenään, luulisin, että se vei mun hoitoajasta ainakin yhden 20 minuuttia. Ja hei, mie olen maksava asiakas!
Hieronta jäi onnettoman lyhyeksi, eikä niillä ollut väritöntä lakkaa. Eli ei tartte mennä toista kertaa. Kiitos.

Matka-asusteita jo lajittelin. Mitä pitää pestä ja mitä kenties otetaan mukaan? Ja mitä jätetään ottamatta. Tää on aina niin kivaa ja jännääää!!!
Tänään nostin myös käteistä, en koskaan lähde reissuun ilman mukavaa käteiskassaa. Koskaan ei voi tietää, jos kortit ei vaikka toimi? Pitää varautua. Passi ja matkaliput odottaa pöydänkulmalla. Aurinkorasva on jo beautyboxissa. Korvatulpat ja särkylääkkeet ostettu.

Ai, milloin on lähtö? Viikon päästä keskiviikkona. Bon Vojaas!