11.4.2010

K.E.V.Ä.T


Linnut laulaa ihan kiimassa ja aurinko kerää voimia uuteen päivään. Tunnen ilmassa kevään tuoksun ja kaikki ne ihanat pikku siittiöt, jotka tekevät joka vuotisen kasvun ihmeen, wow!

Tänään mennään eka kertaa möksälle :) Tsekataan paikat ja hiiren kakkelit, laitetaan lämmöt päälle, että päästään ensi viikonloppuna pesemään paikat. Tätä sitä ihmispolo odottaa kuin kuuta nousevaa. Eilen kierrettiin puutarha/kalustemyymälöitä ja on tarkoituksissa laajentaa alaterassia ja rakentaa kesäkeittiö. Tuskin maltan odottaa...

Laittelin eilen myös kevät rysänteemit parvekkeelle. Tänä vuonna mennään keltaisella. Sen verran olen höperö, kaiken kauniin edustaja, että kukkasia täytyy elämässä olla. Tänne kaupunki asuntoon en ihmeitä laittele, mökille väsätään se Edenin puutarha. Kukat, kasvit on kivoi.

Mikä mieletön kevätpäivä eilen!
Ihan aamutuimaan polokasin fillarilla uimaan ja heitin auringossa, laiturilla muutamat joogaasanat. Olin niin hyvä ihminen ja yhtä luonnon kans.
Ei sille mitään voi, mutta kyllä Suomipoika herää henkiin tästä valosta ja lämmöstä. Ihan tunsin kuinka hyytynyt valoenergia alkoi talven pimeyden jälkeen taas virtaamaan. Tunsin suonissa outoa poltetta...

Siksipä ja juuri tämän takia, meillä syötiin kevät illallinen. Raikas, värikäs ja kevyt ateriakokonaisuus. Ihan kuin kokkikin olisi taas herännyt talviuniltaan. Odotankin innolla niitä mökkiviikonlopun gurmeekeitoksia. Siellä jotenkin on luova ja innostunut keittiö. Vai johtuuko se siitä, että pikku hiljaa alkaa saada kotimaista, ihanaa, tuoretta raaka-ainetta?
Eni vei, illan menyy oli seuraava.

Alkuun tomaattimozzarellasalaatti ( sain hyviä, hiukka ylikypsiä kotim. tomaatteja.) Bruchettaleipä.
Höyrytetty lohimedaljongi kasvispedillä ( kelt.paprika, purjo, valkosip. ja kiinankaali, huom. raikas keväinen väri.)
Perunalanttupyree ja jokirapukastike.

Jälkkäriksi Sacherleivos ja espresso. Läpi aterian pirskahtelevan raikas valkoviini Prosecco.

Ateria oli keväisen kevyt ja mukavan maukas. Hieman emäntä pirskahteli myös aterian lopussa, mutta sehän on vain suloisen seksikästä, hmmmmm.....

Voi mua onnetonta parkaa!
Taas jälleen kerran on se hirvittävä aika vuodesta, että on otettava harteilleen yksi painava vuosirengas. Olen jo niin vanha, että tässä ikääntymisessä ei ole mielestäni mitään hauskaa. Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä nopeammin tämä vanheneminen etenee. Se on vain jotenkin niin sääli. Toisaalta, rakastan nyt itseäni enemmän kuin koskaan. Ja tällä tarkoitan tätä suloista henkistä yhteyttä itseyteeni. Pikku tuulet ja eripurat eivät enää juurikaan hetkauta, seison tukevasti ja vahvasti omillani. Mutta tämä fyysinen valahtaminen ottaa entisen teinirinsessan luonnolle. Hienoiset rypytkin vielä menettelee, mutta pärstä alkaa olla kuin paskaoja ja mikään ei saatana toimi.
Noh, ehkä nyt hieman liioittelen... Mutta se nyt vain on raaka totuus, että tästä en enää nuorene! Ainakaan ihan vielä.....

6.4.2010

Arkea


Elämää pääsiäisen jälkeen. Mulla on vielä palautumispäivä loman jälkeen ja saan hoidella asioita. Eli paistan kakkuja, maksan laskuja plaa, plaa ja vielä kerran plaa...

Täten julistan virallisen avantouintikauden päättyneeksi. Avanto on kadonnut ja se on suurentunut ammottavaksi aukoksi. Jäitä tosin on vielä, mutta se sellainen napakkuus on hommasta pois. Pistin avantouintihanskatkin roskiin. Olivat jo onnettoman repaleiset.
Mutta talvi 2010 jää mieliimme oikeana, lumisena pakkastalvena. Varsinkin se yksi avantokeikka, kun kylpytakki jäätyi päälle matkalla laiturilta pukukopille. Silloin oli kylmää juu... (Hieman huonossa kuvassa huippumuotia Matinkylän avantomaisemista.)
Minä pidän talvesta. Ilman raikkaudesta ja maiseman lumivalkeasta puhtaudesta. Eikä minua haittaa kylmyys. Valon puute joskus vaivaa ja väsyttää. Mutta toisaalta on ihanaa olla vaan, käpertyä villasukissa soffan nurkkaan. Eikä tartte mennä ja tulla älyttömänä. Keväällä ja kesällä olen hieman levoton ja koko ajan pitäisi olla hauskaa menoa. Eipä silti, Suomi on juuri siksi niin hieno maa, kun meillä on neljä upeaa vuodenaikaa. Rakastan niitä jokaista.
Saa nyt sit nähdä, onko tämä katoavaa kansanperinettä ja ilmastonmuutos tekee vuodenajoista yhtä harmaata kuin kaurapuuro. Toivottavasti ei.
Näistä poliittisesti kantaa ottavista ilmastokysymyksistä voidaankin näppärästi siirtyä taiteen pariin. On runo annoksen vuoro. Jee! Kaksi ei niin ankeaa otosta...

PIMEÄÄ

Minun sisälläni on niin pimeää, että en näe katsoa.
Mummolan pitkä kuisti. Ikkunoissa punavalkoruudulliset verhot ja surisevat kärpäset.
Pyydystimme niitä nuppineuloilla ja jätimme kiinni ikkunalaudalle.
Pitkinä riveinä ne pyörivät nuppineuloissa.
Hengetön kesähelle. Kai ne kärsivät.

Minun sisälläni on niin pimeää, että en näe katsoa.
Olen tyhjyydessä ja haluan pyydystää sinut nuppineulalla.

KESÄKUUN KOLMAS LAUANTAI

Katsomalla tähtiin tuijota Jumalan discoteekkiin.
Isä meidän siellä joraa, häntä vähän vituttaa.

Enkelit lyö löylyä lisää ja alavillamailla on hallan vaara.
Vettä tulee taivaan täydeltä, Jumala pissii keskikaljaa.

Välillä olut röyhtäyttää ja Simpeleellä salama tappoi sian.
Meidän herra heittää Elvikset niin Japanissa murtuu mannerta.

Tyhmä kansa juo ja bailaa.
Eivätkä tajua, että kohta koko helvetin pallo on vainaa.

Jep. Jep. Tästä jatkuu vapaapäivän vietto. Ohjelmassa voisi olla vielä joogaa ja nakkikeiton valmistusta. Lyhyt työviikko edessä, kiva. Voisikohan jo ensi viikonloppuna mennä käymään möksällä?

5.4.2010

Paulaaa!!!


Kotona ollaan. Väsy, mutta onnellinen. Hauska reissu.

Reissun kruunasi Paulan keikka sunnuntai-iltana. Himos Areena lähes täysi ja paikalla innokkaita Paula faneja. Minä yksi heistä. Täysillä vedettiin ja Paula antoi kaikkensa.
Mukana hoilattiin joka biisi ja viimeisenä tietenkin aikuinen nainen sellaisella tunteella, että meinasi tukka päästä lähteä. Ouh! Kiitos Paula!

4.4.2010

Himoksen sulokkaat


Jahas, vanhus on taas ylhäällä ja nuoriso vetää unta palloon. Joskin tää meni nukkumaankin ajoissa ( ei tällä iällä jaksa enää valvoa. )
Aamun hetki kullan kallis, sanotaan. Pitänee mun kohdalla paikkansa. Tykkään näistä hetkistä, ympärillä on hiljaista ja minä nautin aamukahvini rauhassa ja avaudun tähän koneelle.
Kuuntele, vain jääkaapin hiljainen hurina taustalla. Fantsuuu.....

Eilinen on eletty ja uusi päivä on heräilemässä.
Nautittuamme runsaan ja herkullisen aamiaisen, suoristauduin kiireellisenä ADHD-tapauksena rinteeseen heti puolenpäivän tienoilla. Muut jäi vielä elpyilee aamutankkauksesta. Läksin siis yksin. Mutkamäki alkaa sujua ja rinteet oli paremmassa kunnossa kuin perjantaina iltamäessä. Laskeminen oli helppoa ja vaivatonta. Nautittavaa.

Ihan ilman kommelluksia ei selvitty.
Turo tuli kaverikseni ja päätimme mennä Pohjoisille rinteille. Pääsimme liittymien kautta paikalle ja olosuhteet oli ihanteelliset. Hetkittäin tunsin olevani oikea alppinisti ja vedinkin rinteitä sellaisella sujuvuudella, että oksat pois.
Vaihdettiin rinnettä ja ylös mentiin tuolihissillä. Ylös päästiin ja en tiedä, jotakin siinä sählättiin ja poistuminen tuolista ei oikein mennyt niin kuin se on ajateltu. Mun sukset tarttui turvakaareen ja läksin pienessä paniikissa raahautumaan hissin perässä. Yritin rimpuilla otteesta, mutta olin siis jäänyt kiinni jostakin. Hetken roikuin hissituolissa ja tulin alas tyylikkäästi rämähtäen sinne pöpelikköön.
Okei, hissi pysäytettiin ja meitsi pyllistelee siellä kaikkien pällisteltävänä. Tilanteessa olisi voinut sattua pahasti, mutta selvisin säikähdyksellä ja sotkin vaatteeni hissin koneöljyyn/rasvaan.
Selvittyäni alkujärkytyksestä, huomasin, että sitä oli saatana joka puolella. Keltaista paksua öljymöhnää, joka ei lähtenyt irti noin vain. Haisin kilometrin päähän koneita rassaavalle mekaanikolle. Sinällään ihan seksyä, mut tässä tilanteessa olisin halunnut tuoksua vuoristopurolle. Mitä tästä opimme? Tuolihissiin mennessä, kannattaa tsekata kuinka niistä poistutaan. Hyvä minä.

Raikkaan ulkoilman ja haisevan öljytyksen jälkeen oli pikku päikkärit paikallaan. Nukuin hetkisen prinsessaunta ja herättyäni laitoin saunan lämpiämään. Tämä iltapäivä oli pyhitetty itselle. Esivalmistelin illan pizzatarpeet ja saunoin nauttien pitkän kaavan mukaan. Pojat oli rinteessä ja Patte kauppareissulla.

Illalla tehtiin pizzaa a`la gay.
Mitä se on? Hyvä resepti ja kiva idea illanistujaisiin.
Tarvitaan neljä kappaletta pesunkestäviä homoja ( heterotkin käy.)
Ostettiin valmiita neliönmallisia pakastepizzapohjia. Täytteet duunasin valmiiksi astioille. Mukana mm. kanaa, jauhelihaa, kinkkua, ananasta, mozzarellaa, herkkusieniä, valkosipulia ynm. Ihan mielihalujen mukaan.
Sit jokainen sai tehdä oman pizzan. Näppärää. Pohjat tosin kannattaa olla niitä neliön mallisia, silloin 4 mahtuu kerralla uuniin. Jokainen oli tyytyväinen ja sain ihan oman pizzan. Eikä kokkikaan joutunut olemaan kohtuuttomasti kyökin puolella. Kaveriksi hiukka vinho verdeä ja vot sie, kemut oli pystyssä.

Jälkkäriksi vedettiin Singstar karaoket. Se nyt ei ollut mitenkään mieltä ylentävä kokemus. Hauskaa kuin helvetissä, mut voi naapuri parkoja. Harjoitus tekee mestarin, mutta kohdallani voisin todeta, että ei edes harjoitus tee minusta tähteä. Lauluni muistuttaa lähinnä kiimaisen kollin surkeaa ulinaa....
Lähempänä puolta yötä, unijukka hiekkalapioineen tuli mun hiekkalaatikolle. Huppu heitettiin silmille ja katsoin parhaaksi poistua takavasemalle. Sulokkaasti uni korjasi hellään huomaansa... Kiitos!

3.4.2010

Sarjassa rakkaimmat


Hei hulinaa!

Meillä jokaisella on varmaan olemassa joku rakkain, tärkein ja arvokkain asia elämässä. Jollakin se on oma puoliso, joku rakastaa autoaan. Ehkäpä sinä et voi luopua lapsuutesi pehmonallesta.
Onhan näitä. Maailma täys.

Mun on ihan pako laittaa tähän Juppen tärkein ja arvokkain. Simo Siili on ollut hänellä jo heti ensi metreistä. Sitä on jouduttu jo useasti operoimaan kirurgisesti ja kunto on jo hieman rapistunut. Mikään muu ei pikku herralle kelpaa. Simo Siili on oltava mukana aina. Sitä on heiteltävä, noudettava ja kannettava. Se on se isosti rakkain. Saanko esitellä. SIMO SIILILÄINEN!

Himos


Kello on vasta 6.42 ja minä olen hereillä. Valitettavasti. Mökki ympärillä tuhisee ja kuorsaa onnellisesti. Ikkunasta näkyy kostea sumu, satelee aavistuksenomaisesti.
Eilen laskettiin muutamat mutkat ja totesinkin huonon kuntoni, äääh! Ehkä alla vaikutti matkaväsymys ja tämä aikaero?

Saavuimme Himokselle neljän maissa ip. Vuokrasimme sukset ( 2,5 päivää 68€ ja hissilippu 85€.) Painumme oitis rinteeseen. Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja lämpötila kipusi aina yli kymmenen asteen. Rinteet kevyessä sohjossa, mutta se ei estänyt alas tuloa. Jalat huusi hoosiannaa pääsiäisen kunniaksi, mutta psyyke ja fysiikka oli ihan et jees. Hiki päässä kurvattiin terdelle ja vedettiin huiviin tuokkoset kylmää karjalaa, aaah! Tää on elämää.
Hyvis fiilareissa takas möksälle ( Villa Vallaton about 700€ / 3 vrk.) saunomaan ja poksautimme pullot kuohuvaa.

Pöytävaraus Hotelli Himoksessa klo: 21.00 ( ei mitään tunkua, tarpeeton.)
Noh, paikallinen a`la carte oli aikas söpö. Ruoka tuli joutuisasti, palvelu pelasi, mutta ruoka ei ollut kovin kaksinen. Meitsi nautti alkuruuaksi kalalajitelman, pääruuaksi lammasta ja jälkkäriksi suklaa fondant. Paikan tasosta kertokoon se, että espressoa ei löytynyt koko talosta?

Kevyessä ylänousussa suuntasimme Himos Areenalle.
Ei mitään järkyttävää ihmismassaa, nuorta bilettäjää siideri imussa ja ihan siistissä notkeessa. Turon kans heitettiin kevyttä lannetta, mutta musa soi liian hiljaa, et jalka olisi noussut entiseen malliin. Showtime 23.30 ja illan artisti saapui salaperäisesti lavalle. Kourallinen entisiä faneja yritti nostattaa tunnelmaa lavan edessä ja hetkittäin Anttikin oli hurmiossa. Valitettavasti en saanut sanoista mitään selvää, enkä oikein kuullut koko Antin laulua. Homma lässähti käsiin ja suuntasimme ukkokullan kans takas kämpille. Mie päivitin feissarii ja Patte ratkoi ristikoita. just niin ihanan keski-ikäistä.
Syötiin siinä vielä parit nakit ja painuttiin höyhensaarille.

Heräsin siihen, kuin jostakin rännistä valutti sadevettä romisemalla. Kirosin hetken ja totesin, että unijukka on luovuttanut kohdallani ja nousin aamukaffen keittoon. Ikkunasta valkenee sumuinen, sateinen rinnemaisema. Odotan ystävien ylösnousemusta ja mieleni halajaa mutkamäkeen. Sateesta huolimatta. Oisko se sit sitä ekstriimii vai meneekö jopa vesihiihdon puolelle? Päivän ohjelma on luova ja ihanasti avoin. Pojat toi mukana karaokelaitteet. Tod.näk. pannaan pystyyn limudisko ja illalla tehdään pizzaa a`la Homo. Vaikuttaa ihan lomalle. Jee.

1.4.2010

Lähdön tunnelmaa

Ou jee!
Sanan varsinaisessa merkityksessä on ollut kiirastorstai. Helevetin kiire duunissa. Hyvä niin, päivä lensi kuin siivillä ja nyt mie oon lomalla. On se vaan niin jännä, että nämä lomat tulevat aina jotenkin niin tarpeeseen ja oikeaan aikaan. Helpotuksen huokaus. Syvä sellainen.

Pientä järjestelyä ja pakkausta iltaehtoolla. Huomenna minä menen! Minä lähden! Olen lomamatkalla! Hei haloo, en ole menossa sen pidemmälle kuin Himokselle pääsiäisen viettoon, mut on vaan niin siistii vaihtaa ympyröitä hetkeksi. Jee, jee....
Alko on ok. Safkat on ok ja kamat on pakattu. Naamalla virkistävä loman aloitus naamio ja lasissa helmeilee valkoviiniä hiukka. Ei liikaa, että menee energiat. Lasi vain, jos kaksi. Kiitos. Nyt on LOMA!

Otan mukaan läppärin, kameran ja kaiken tietotekniikkani. Tämä on samalla harjoitus siitä, että toimiiko kaikki niin, että voin päivittää kaikkea tätä. Lähetän kuvia, päivityksii ja kerron kuis panee? Meitä lähtee neljä heppua ( mun parhaita kamuja) ja uskoisin, että aika ei käy pitkäksi. Ehkäpä saan kuvan Paulasta eetteriin. Ja mikä tärkeintä, hetkiä iloisesta tunnelmasta, illan hämystä ja hulluttelusta. I hope so...

Vähän väsyttää. Unijukka heittelee hiekkaansa niin, että ropisee. Olen innoissani kuin pikku poika pahan teossa. Eli uni ei välttämättä tule tai ei ainakaan ole syvää ja rauhaisaa. Se on aina niin, kun meitsi matkaan lähtee. Onneton höperö, jännityksellä odottaa...
Hei, nyt on pakko sulkeutua. Kiillotan vielä sukset ja voitelen monot. Täältä tullaan elämä, ihana!