Linnut laulaa ihan kiimassa ja aurinko kerää voimia uuteen päivään. Tunnen ilmassa kevään tuoksun ja kaikki ne ihanat pikku siittiöt, jotka tekevät joka vuotisen kasvun ihmeen, wow!
Tänään mennään eka kertaa möksälle :) Tsekataan paikat ja hiiren kakkelit, laitetaan lämmöt päälle, että päästään ensi viikonloppuna pesemään paikat. Tätä sitä ihmispolo odottaa kuin kuuta nousevaa. Eilen kierrettiin puutarha/kalustemyymälöitä ja on tarkoituksissa laajentaa alaterassia ja rakentaa kesäkeittiö. Tuskin maltan odottaa...
Laittelin eilen myös kevät rysänteemit parvekkeelle. Tänä vuonna mennään keltaisella. Sen verran olen höperö, kaiken kauniin edustaja, että kukkasia täytyy elämässä olla. Tänne kaupunki asuntoon en ihmeitä laittele, mökille väsätään se Edenin puutarha. Kukat, kasvit on kivoi.
Mikä mieletön kevätpäivä eilen!
Ihan aamutuimaan polokasin fillarilla uimaan ja heitin auringossa, laiturilla muutamat joogaasanat. Olin niin hyvä ihminen ja yhtä luonnon kans.
Ei sille mitään voi, mutta kyllä Suomipoika herää henkiin tästä valosta ja lämmöstä. Ihan tunsin kuinka hyytynyt valoenergia alkoi talven pimeyden jälkeen taas virtaamaan. Tunsin suonissa outoa poltetta...
Siksipä ja juuri tämän takia, meillä syötiin kevät illallinen. Raikas, värikäs ja kevyt ateriakokonaisuus. Ihan kuin kokkikin olisi taas herännyt talviuniltaan. Odotankin innolla niitä mökkiviikonlopun gurmeekeitoksia. Siellä jotenkin on luova ja innostunut keittiö. Vai johtuuko se siitä, että pikku hiljaa alkaa saada kotimaista, ihanaa, tuoretta raaka-ainetta?
Eni vei, illan menyy oli seuraava.
Alkuun tomaattimozzarellasalaatti ( sain hyviä, hiukka ylikypsiä kotim. tomaatteja.) Bruchettaleipä.
Höyrytetty lohimedaljongi kasvispedillä ( kelt.paprika, purjo, valkosip. ja kiinankaali, huom. raikas keväinen väri.)
Perunalanttupyree ja jokirapukastike.
Jälkkäriksi Sacherleivos ja espresso. Läpi aterian pirskahtelevan raikas valkoviini Prosecco.
Ateria oli keväisen kevyt ja mukavan maukas. Hieman emäntä pirskahteli myös aterian lopussa, mutta sehän on vain suloisen seksikästä, hmmmmm.....
Voi mua onnetonta parkaa!
Taas jälleen kerran on se hirvittävä aika vuodesta, että on otettava harteilleen yksi painava vuosirengas. Olen jo niin vanha, että tässä ikääntymisessä ei ole mielestäni mitään hauskaa. Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä nopeammin tämä vanheneminen etenee. Se on vain jotenkin niin sääli. Toisaalta, rakastan nyt itseäni enemmän kuin koskaan. Ja tällä tarkoitan tätä suloista henkistä yhteyttä itseyteeni. Pikku tuulet ja eripurat eivät enää juurikaan hetkauta, seison tukevasti ja vahvasti omillani. Mutta tämä fyysinen valahtaminen ottaa entisen teinirinsessan luonnolle. Hienoiset rypytkin vielä menettelee, mutta pärstä alkaa olla kuin paskaoja ja mikään ei saatana toimi.
Noh, ehkä nyt hieman liioittelen... Mutta se nyt vain on raaka totuus, että tästä en enää nuorene! Ainakaan ihan vielä.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti