9.4.2016

Aikavyöhykkeiden erot ja tunnelmat

Noh, arvatkoos mitä? Sain Ukkokullan turvallisesti himatsuuniin, mut eihän hää jaksa valvoo. Tuolla se nyt olkkarin lattialla nuokkuu, herää välillä ja sit taas tipahtaa. En mie raaski pitää hereille tai saatikka vaatii rakkauven täytteistä yhesoloo. Antakoon olla lepo. Mie oon jo väsännyt meille gyrmeet ja nyt mulla on aikaa istua koneelle ja yleisön pyynnöstä laitan lisää kuvia romanttisen iltamme vietosta ja himastakin joo. Tunnelmii ja näköistyksiä. Ukkokulta kuorsaa. Silleen haukahdellen. Huomaa kai itsekin kuorsaavansa. Ja vaikenee välillä. Toinen elää toista aikavyöhykettä. Suotakoon se hänelle.






Mie vietin aamupäivän rantamaisemissa ja harrastin taas kerran kuvaamista. Ajoin tuonne Ramsinniemelle ja siellä jalkauduin rantakaislikkoon. Kallioille ja kukkuloille. Kuvasin ja kuvasin, mutta tämä harmaus sai kaikki niin tasaiseksi. Olisin kaivannut enemmän valoa ja varjoa. Ei siis mikään "kuvauksellinen" keli. Mut sainpahan oltua ulkosalla. Uimassakin kävin. Avanto tosin on jo kadonnut. Talvi on seljätetty jälleen kerran.





Laitoin alkuruuaksi parsaa uunissa. Helppoa. Kuori parsat ja laita uuniin 10 minits 225 astetta. Siinä se. Mie kiepasin parsat ilmakuivattuun kinkkuun. Kaverina Hollandaise ja se upotettu muna, miehän lupasin. Pääruokana karitsanfilettä. Vähäkö helppo sekin. Parit minuutit pannulla ja se on siinä. Hiukkasen antaa vetäytyy ja ei kun ääntä kohden.





Me juhlittiin samalla mun synssäreitä. UK on maalimalla taas ens viikon ja mulla on tärkeä merkkipäivä. Nyt on siis aihetta juhlaan. Tosin, näyttää aika hiljaiselle tai sanoisinko kuorsaavalle. Kyllä hän toi pullon shamppanjaa merkkipäivän kunniaksi. Mut onks sillä mitään merkitystä, jos se pitää nauttia yksin. Onnistuu sekin, jääpähän mulle enemmän juomista... Ticotico.




No mut joo, nyt olen postannut tänään jo kahdesti. Se käy kyllästyttämään. Sorgen. Nyt menen herättää tuon eriaikavyöhykeläisen. Ehkä ollaan hetki lälälää ja sit mennään höyhenille molemmat. Guuud naight!




2 kommenttia:

  1. Voi teitä. Toinen on laittanu kystä kyllä ja toinen on väsy. Just noin varmaan kävis meillekin. (Tai jos ihan rehellinen oon, niin meille käy niin, että sen harvan kerran, kun laitan jotain tavallista parempaa syötävää ja näen erityisen paljon vaivaa (koska kokkailu ei multa koskaan suju itsestään..) ja katan ruuan pöytään, niin mies sanoo, että "Mun on maha IHAN täys, kun menin just syömään sen eilisen maksalaatikon..." Tai jotain muuta yhtä mieltä ylentävää).

    Hienoja kuvia! Oon kelannut ne monta kertaa ees taas.
    Ja tänään menee parsat uuniin. Kiitti ohjeesta! Tarttee vaan vartioida ukkelia, ettei ehdi syödä grillimakkaraa tai jotain mahaa täyteen ennenkuin on parsat pöydässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl me syötyä saatiin, mut sit iski UK:lle jetlääki. Exähän oli just sellainen, että söi aina ennen ateriaa ja sit ei ollut nälkä. Tapansa kullakin, sano.

      Kiitos kuvista. Kuvaan koko ajan ja itse on niin kriittinen. Tai siis mie olen yhä sitä mieltä, että kamerassa on joku vika ( ei kuvaajassa.) Käytin sitä rajalassa ja napsivat pari ruutua ja kertoivat, ettei ole mitään vikaa. Vie canonhuoltoon ja niin vienkin. On niin epävarmaa tuo kuvaaminen ja jos vertaan vanhaan räpsyyn, niin tiesin kyllä milloin kuva onnistuu ja milloin ei. Nyt en tiedä, ihan kuule arpapelillä mennään ja siks kiitokset ovat enemmän kuin tervetulleita.

      Parsa uunissa on muuten hyvää ja helppoa. Kunhan et pidä liikaa, se 10 min. on aika passeli.

      Poista