8.4.2017

Viimeisiä viedään

Täällä ollaan taas. Valokuvauksen ytimessä. Opiskelija pyhättöni antaa viimeisiään. Kelmeä pöytävalo ja patterissa kiertävä, kohiseva vesi tuovat juuri oikeanlaista tunnelmaa. Illalliseksi nautin dogipäkissä kiikuttamani ravintolatähteen ja jälkkäriksi tuplan. Voìla, kun oli herkkua. Jäsenissä painaa viimeiset löylyt Muurlan saunassa, ikävä jää ja haikea mieli. Tämä on tokavika kerta, ensi kerralla vain yksi päivä lopputyön palautuksineen. Se oli sitä siinä.

Vuosi meni ihan liian äkkiä. Olen jotenkin pettynyt, kuinka nopeasti kaikki menikään. Ymmärtänyt samalla, kuinka pienen pienen pintaraapaisun on saanut oppia valokuvausta. Vuosi on ollut todella antoisa ja nälkä, hirveä nälkä jää. Missä jatkan, kuinka jatkan, se on vielä auki, mutta sen tiedän, että jatkan. Tämä vuosi on antanut ymmärryksen siitä, kuinka pitkä matka onkaan siihen, että voisit edes kuvitella hallitsevasi kaikkea sitä mitä valokuvaus pitää sisällään. Näkemystä ei voi opettaa, mutta ilman taitoa, tietoa, et saa esiin sitä mitä haluat välittää ja kertoa. Se on jämpti niin.

Valheet ja Viettelijät...

Tänään kotitehtävän palaute ja meni kyllä alta lipan. Totta kai sitä haluaa onnistua, mutta pidän tärkeänä sitä, että tiesin jo palauttaessani, että tää ei ole ihan kohdillaan. Eli jotain on oppinut. Tein tehtävän kolmeen kertaan, mutta silti valitsin vaihtoehdon, joka ei vastannut tehtävän antoa. Mielestäni näin siinä jotain, joka ei kuitenkaan välittynyt muille. Siinä se vaikeus ja hei, itsekritiikki. Armotonta. Mikä on hyvä kuva? Varmasti mielipiteitä on niin monta, kun on katsojaa. Siksi palautesessiot on niin hyviä, koska niissä oppii myös näkemään katsojan silmin, ei vain pelkästään kuvaajan ja omin ajatuksin. Ei oo heleppoo. Pitää epäonnistua, jotta voi onnistua.

...tänään studiossa.

On ollut pientä katkosta postauksissa. On inasen kiire kaiken tämä muutto ja remppa härdellin kanssa. Eikä kaikki ole edes vielä kunnolla alkanut. Tosi toimiin päästään ensi viikolla, loppukaupat on Ti ja sit uusi koti on varmasti meidän. Okke, tarjouspaperit on hyväksytty ja allekirjoitettu, mut ei kande nuolasta ennen kuin tipahtaa. Pitää käydä tosi huono munkki, jos kaupat vielä peruuntuu. Mut en lepää ennen kuin kaikki on ihan varmaa...

Pe kosteusmittaus asuntoon kertoi, että ei ole minkään valtakunnan kosteutta. Remppareiskat kävi paikalla ja nyt odotellaan heidän tarjousta ja aikataulutusta. Lattiat on katsottu, kylppäri ja veskikalusteet samoin. Eli asiat on lähtenyt jouhevasti rullaamaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa ja toivotaan, että toukokuun loppuun olisi koti valmis ja päästäisiin nauttimaan kesästä. Olen samalla aivan intopinkeenä ja samalla huokaisen kolme kertaa hyvin syvään, huoks. Ei ne enää tässä iässä rempat ja muutot ole ihan niin yksinkertaisia juttuja kuin nuorena jantterina. Ei ole niin.

Mut hei, näillä mennään. Olen taas ihan poikki, pakko vetää vaakaan. Huomenna mielenkiintoinen opiskelupäivä tiedossa. Nyt tarvitaan lepoooooo. Guuuuud nait!

4 kommenttia:

  1. Onnea ihan tosi paljon erityisesti asunnon johdosta! Wuhuu miten hieno juttu! :)

    Noin mäkin kyllä aina pidän varani, varmuuden vuoksi, ihan salaa ja pienesti. Mikään ei ole sataprosenttista, oon ollut myyjä taikka ostaja, ennen kuin se on. Vaikka erittäin todennäköisesti kyllä on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huomenna hoohetki, sit voi huokasta...

      Poista
    2. Jee! Huominen on onneksi jo nopsasti! Ja sitten se on juhlan paikka, eikös :))

      Mulla on kans kaupat sen verran liki, että vaivihkaa meinaa rintakehää kuristaa ja vatsaa vääntää. Vaikka oon ihan viileesti muka vetänyt. Höh. Muistijälkiä, muistijälkiä. Joskus on ikäviä viime hetkien käänteitä osunut kohdalle. Huuh, nitroja tai paperipussia kohta lie tartten ;D

      Poista
    3. Eläpähän mittään. Pahin kauhuskenaario toteutui ja kaupat on peruttu toistaiseksi. Taloyhtiö on alkanut remontin takia hankalaks ja meillä ei muuta vaihtoehtoa kuin perua kaupat. Vielä säädetään, katsotaan mitä tästä tulee...

      Poista