Olinko teinkö meninkö?

Huomenta! La-aamu, hiljaista. Vettä sataa. Pikku koira herätti vuhkamalla, nousin ylös kaveriksi vuhkamaan. Sai mut ylös, painui itse takas makkoomaan. Niin tyypillistä pikkukoiraa. Meillä on Ukkorähjän kans yhteishuoltajuus. Juppe on siellä ja välillä täällä. Ilokseni voin kertoa, että pikkukoira voi hyvin. Massuongelmat ovat ohitettu ja ripulointi on taakse jäänyttä elämää. Hänellä oli joku suolistotulehdus ja siitä kärsittiin pitkään. Kummalliseksi asian tekee se, että vasta neljäs eläinlääkäri ymmärsi mistä asiassa on kysymys. Vain yksi antibioottikuuri ja se oli siinä. Mahtavaa. On aina sydäntä riipivää, kun huomaa ettei elukka voi hyvin. Varsinkin, kun ei tiedä mikä häntä vaivaa.

Tänään duuniin, nyt on tehtävä, että saa sit joulun lomailla. Täytynee myöntää, että lähestyvä matka alkaa pyöriä silleen kutkuttavasti massun pohjassa. Tää on sitä parasta. Odottaa ja suunnittelee. Ihan vielä en ole aloittanut pakkaamaan, mut kohtsilleen voisi alkaa jo pestä matkapyykkiä ja miettii mitä ottaa mukaan. Mää oon aina ajoissa. Pakkaaminen on yksi tärkeä osa matkailua, siirtymärituaali paikasta toiseen. Joskus nuorempana, pakkasin aina niin, että asukokonaisuudet oli valmiiksi mietitty. Mitä mikäkin ilta pannaan päälle ja silleen. Ei tarvinnut sit matkalla miettii, et mitä laittaa päälle. En mie enää jaksa. Eikäpä tuota enää kovin kummosii tarvita, yöelämän pyörteet ovat taakse jäänyttä elämää. Villasukat lähtee messiin aina. Satoi tai paistoi. Ne antaa kotiolon maalimalla. Edustava kotoisaa turvallisuutta.

Ajattelin eilen tehdä lohipastaa. Siinä pilkoin tarvittavia raaka-aineita ja kävin ihmettelemään missä hemmetissä on lohi. Ei löydy. Ja varmasti ostin sen. Satavarmasti. Ostinko. Kyllä. Entä, jos se on vain ajatuksen tuomaa harhakuvaa. Ei jumangegga ole. Menin katsomaan, josko on luiskahtanut ostoskassista autoon ( joskus käy niin.) Ei ollut siellä. On jäänyt kauppaan tai matkalle. Kyllä pisti harmittaa. Miten teet lohipastaa ilman lohta? Et mitenkään. Tein Juppen poussufileestä ja kuivasienistä extempore pastaa. Jääkaapista kaprista ja inkivääriä. UK osti ja maiskutteli.

Nää on näitä. Yks päivä unohdin syödä kokonaan. Eikä ollut edes nälkä. Siis tarkoitan nyt lounasta. Kyl mää aamiaisen söin. Yks päivä ( eikä ainut ) en löytänyt autoani. En vain muista minne jätin. Hortoilin katuja eestaas ja painoin avainta. Sit tärppäs, yhden kadun alkupäästä valot autossa syttyivät tuikkimaan. Siellä on mun rakas. Pitääks huolestuu vai pannaanko normi ikääntymisen piikkiin? Täytyy myöntää, et nykyään on paljon sellaisia kummallisia asioita. Oot ihan varma, et joku asia meni näin, eikä sit mennytkään. Laitoit jonkun tavaran tänne näin ja kas kummaa, se ei ole siellä, eikä missään. Katoavat pirulaiset itsekseen. Outoja asioita tapahtuu ympärillä tai minä itse.

Kauhukseni huomasin, että tänä vuonna ei ole yksiäkään pikkujouluja. Okei, duunin oli, mut ne jouduttiin siirtämään hautajaisten vuoksi. Ennen vanhaan, pikkujouluja juhlittiin alvariinsa, joskus jopa juhannuksena. Asukokonaisuutta alettiin miettiä jo pääsiäisenä ja siihen todella panostettiin. Mentiin ulos hienosti syömään juomaan ja aamulla oli tukka niin kipeetä, niin kipeetä. Oih, olihan se hauskaa. Mut jos nyt totta puhutaan, niin ei enää hirveesti moisia kaipaa. Juhlat on aina kivoi ja niitä pitää olla, mut... Okei, kyllä vuoteen yhdet pikkujoulut aina mahtuu. Hmmm...pitäisikö polokasta sellaiset pystyyn tänään. UK:oon kans kahden, ne on parasta. Pötyä pöytään, tonttulakit takaraivolle ja rosollia riviin. Ei tartte mihinkään lähteä ja nukkumaan voi mennä jo kympiltä. Kaapissa näyttää olevan viime joulun glögit juomatta, ovatko vallan pilaantuneet. Siitäpä siis. Vanhassa glögi parempi.