Tavallisuudessaan erikoisesti ihanaa

Kello on jo 09.23 ja on vielä ihan hiljaista. Miten voi olla? Ei edes asukkaiden aamupissat lorise pönttöihin ja putkistoihin. Onks kaikki nukkuneet muka näin myöhään. UK vetää kans sikeitä ja pikku koira kuorsaa. Olenko ainut elollinen. Nautin tästä viipyilevästä hetkestä. Mii, mai mäc ja mokka. Kolme kovaa ämmää.

Syntyvä urpanismi

Se uusi upea silta

Mäcistä puheen ollen, mun pitäisi saada uus läppäri. Hommasin silloin viimeksi hölmöyksissäni pöytäkoneen. On iso näyttö ja silleen. On se kuvien kans näppärä, mut entäs sit, kun olet liikkeellä. Vanha on jo niin hidas ettei sen kans tule oikein toimeen. Ainahan sitä saa haluta, mutta onko se kuluttamisen kannalta järkevää. Vieläkö vanhasta saisi toimivan. Mua häiritsee nykyään ylenpalttinen kuluttaminen. Osta, osta, kuluta, kuluta. Maailma hukkuu paskaan ja me sen mukana. Mun täytyy nyt tarkkaan miettiä, mitä tehdä. Olen valistunut kuluttaja.

Kumpi taluttaa kumpaa

Surullisten tarinoiden tuoli

Käytiin eilen perheen kera mustikkamaalla. Juppe tykkää siellä tallustella. Otin kameran mukaan ja kuvasin. Tähän aikaan vuodesta saa oikein keksimällä keksiä kuvattavaa. Ja tietenkin se aurinko meni just pilveen, välillähän siellä pilkisti uskomattoman hieno valo. Sellainen matala. Mut ei tietty meidän lenkin aikaan. Het silleen, kun oltiin jo kaupassa, taivas repesi ja sai harmaan hehkumaan. Myöhäistä.

Ikuisesti sinun

On niin karua ja harmaata, et se on jo hienoa. Riisuttu malli luonnosta. Enihau, oli kiva jaloitella ja en koskaan vähättele raikkaan hapen merkitystä elimistöömme. Sitä on vain saatava. Millaistahan olisi jos saisi olla ulkotyöläinen. Olisi päivät kokonaan ulkona. Mä varmaan tykkäisin. En mää mikään lappuliisa haluaisi olla, siellä pakokaasujen keskellä. Nouwei. Mut joku kaupungin puutarhuri tai metsuri, mitä näitä nyt onkaan. Tai hei, kalastaja. Se voisi olla aika mahtavaa. Vesi on mun elementti.

Metsää puilta näe en

Olen mielenkiinnolla seurannut Saara Aallon kamppailua X-faktorissa. Huikee matka. Minä en kuulu niin, joka olisi Saara mollannut. Päinvastoin. Olen vain ihmetellyt, miks hänen ura ei oikein lähde täällä meillä lentoon. Enkä mää oikein ymmärrä, miks häntä pitää niin mollata. Monet ihmiset, jotka eivät Saara edes tunne, ovat haukkuneet teennäiseksi ja whatevör. Jos ei tunne, kuinka voi sanoa. Hän on upea ääninen stara, isolla Ässällä ja mä niin toivon, että hänen ura lähtee nyt kansainväliseen lentoon ja hän saa tehdä juuri sitä mitä haluaa. Hän on isojen estraadien tähti. Baithiwei, kyl taas nousi ihokarvat pystyyn eilisestä esityksestä. Todella, todella koskettava esitys. Ja mikä ääni!!!

Yllättävä väriläiskä

Tänään on näyttö. Siivoushommat odottaa. Yritin eilen mut ei oikein lähtenyt. Vaelsin pölyhuiska kourassa ja sieltä täältä huitasin. Pitäiskö mun huolestua, siivous ei enää nappaa. Se on ollut kiinteä osa mua ja nyt ei kiinnosta. Ehkä tämä on vain väliaikaista. No niin, nythän mää hokasin. Asunto on myynnissä ja minähän teen luopumisharjoitetta. Totta kai, mua ei enää tätä huvita buleerata, mie oon jo uudessa vaikka sitä ei edes ole tiedossa. Mut noin niin kuin henkisellä tasolla asun jo muualla.

Vanhassa glögi parempi

Ruokaa rakkauvella

Tein eilen kotiruokaa rakkauvalle. Ei mitään erikoista. Kanafilettä, tsäsminriisiä, ratatuille ja hollantilaista kastiketta. Ylen oli antavaa. Vuoden vanhasta glögistä saatiin mukilliset, ihan päästiin pikkujoulufiilareihin. Syötiin ja sitä käytiin möllää töllöö. Se on parasta. Mut mitä tekee hän? Hän alkaa taas pilkkimään. Mie en kuulkaa enää jaksa valvoa. Ei oo kerta, eikä kaks, kun mää simahdan soffalle jo ennen kymppii. Anna mun kaikki kestää, tähän on tultu. Onko toi hälyttävä merkki ikääntymisestä. Eiks ikäihmiset nukahtele mihin sattuu. No, mä oon sit ikäihminen. Mut sovitaaks, et nuorekas sellainen.