Enkäpähän nyt yleistä. Ilokseni olen saanut huomata, että nuorisossa kumpuaa jo tervettä itsetuntoa. Uskaltavat mennä takki auki maailmalle ja ottavat vastaan kaiken sen mitä ovat ansainneet. Hyvä niin. Vaatimattomuus voi olla myös hyve, mutta jos itteensä ja tekemisiään pitää hävetä, niin ehkä olisi hyvä miettiä mistä moinen. Missä mättää.
Nyt toistan jo itseäni, mutta eilinen postaus sosiaalisessa mediassa kasvatti kävijämääriä huikeesti. Ihan alkoi heikottaa. Sain myös kannustavaa kommenttia ja se tuntui hyvälle. Kaikille iso kiitos. Vääjäämättömästi mennään kohti tuhannen kävijän määrää, kohti unelmaa. Nyt mää mietin, et miks helvetissä en ole ymmärtänyt käyttää kanavia aikaisemmin? Ai niin, se oli se heikko itsetunto ja se perkeleen piru tuossa olkapäällä. Hus, hus mee pois!
 |
| Piparii, varsokuud |
Etten nyt jymähdä jauhaa heikkoa itsetunota, niin puhutaanpa pari sanaa pipareista. Aim ö piparimän. Onko parempaa herkkua kuin pipari joulukuussa. Normisti syön Annas pepperkaakkor ( nekin ihanat svedulasta, niin kuin kaikki ihana. ) Nyt ostin Muurlan opistolta ihan homemade piparia ja maku on sujuva, ettenkö sanoisi ylevä. Joulukuussa annan itselle luvan aloittaa päiväni piparilla. Kuka niitä enää jouluna syö? Silloin vedetään sikaa ja torttua.
Tämä harmaus vaatii hartautta. Keitän kupposellisen kofeiinitonta mokkaa ja nautin sen ansaitusti ja hyvillä mielin piparin kera. Se auttaa kaamosmasennukseen ja nostattaa päiväni alun ylenmoiseen sfääriin. Elämässä on hetken valo ja ihminen on piparionnellinen. Suosittelen kokeilemaan, olkaa armollisia aamuillenne. Ja sit kukaan ei mieti, et pipari lihottaa, pipari tappaa. Hei, se on vaan nämä joulukuun viikot ennen joulua. Piparilla, ou jee.
 |
| Parvekkeellani on ikuinen valo |
UK yllätti eilen aterilla ( uusille lukijoille kerrottakoon, että UK on lyhenne Ukkokullasta.) Minulle se on erityisen suloista, että joku yllättää mut aterialla. Olkoonkin, että keittiö on hänen jäljiltään kuin hävityksen tsernobil. Mut en mää voi motkottaa, on se sen verta suloista. Ja mikäs, onhan se mahtavaa tulla duunista ja ruoka odottaa valmiina. Se on mulle rakkautta ja niin olen aina lähimmäisiä rakastanut. Ruualla. Se on mun tapa. Jos olenkin huono näyttämään tunteitani ja sanoiksi niitä pukemaan. Pötyä pöytää ja ole hiljaa, mää niin sua rakastan.
Parisuhteesta voisin sanasen sanoa muutenkin. Sillä saralla uskalsin ja irtisanoin pitkän parisuhteen ja vaihdoin ukkoa lennosta. Nyt pari vuotta uutta suhdetta eläneenä, voin todeta, että kyllä kannattaa uskaltaa ja kuunnella sydämen ääntä. Ei se helppoa ollut, ei todellakaan. Tästä voin tehdä ihan oman postauksen ja antaa hei, hyviä terapeuttisia ja voimaannuttavia vinkkejä kuinka toimia, jos parisuhteessa tökkii. Mä oon niin proo. Hah! Sitä odotellessa, syökää piparii ja menkää valoon, menkää itseenne. Siellä se on.
Mun pötsi ei kestä pipareita, mutta olen kompensoinut ne juomalla pullotolkulla glögiä :). Noeiny, mutta kumminkin aika paljon. On meinaan hyvää se tämän vuoden Blossa. Viimevuotisesta en tykännyt. Oli liian äitelää ja keinotekoista mulle.
VastaaPoistaMietin vielä tota itsetuntoasiaa ja ainakin omalla kohdallani olen huomannut sen, että sitä on sellanen varmistuksen varmistuksen varmistelija. Että pitää olla jostain asiasta (olkoot aihe mikä hyvänsä) omasta mielestä ihan täydelliset tiedot ja taidot ennenkuin tohtii tehdä itsestään mitään numeroa. Kun taas toisenlainen ihmistyyppi tekee justiin toisinpäin. Eli tekee itsestään heti rinta kaarella sen numeron ja ajattelee, että ehtiihän tota asiantuntemusta ja osaamista hankkia myöhemminkin, mutta tärkeintä on tehdä itsensä tunnetuksi ensin. En osaa tätä nyt varmaan selittää, mutta toi pätee esim. niihin sisustusalan opintoihin. Itsellä ei riittänyt kantti tituleerata itseäni sisustussuunnittelijaksi, vaan oli tarve hankkia se ammattitutkinto siihen perään, kun taas osa kääri heti hihat puolen vuoden kurssin jälkeen ja alkoi itsevarmasti hommiin. Kadehdittava ominaisuus. Joskin musta tuntuu, että sellanen näiden kahden ääripään välimalli olis paras. Nöyrä, mutta itsevarma. Vai päinvastoin. No kumminkin. Sie tiiät.
En oo vielä korkannut glögikautta, sen aika vois olla ens viikonloppuna. En nyt ihan hirveesti oo glögin ystävä, kupposellinen saattaa mennä.
PoistaNiin just se, pitäisi olla niin hemmetin täydellinen kaikessa, ennen kuin uskaltaisi. UK on siitä mahtava, että hän vain mennä porskuttaa. Opettaa ja vaikka mitä. Ihailen sellaista piirrettä ihmisissä. Vaikka meillä olisi ihan yhtä paljon annettavaa, mut pitää vaan himmailla. Mut se loppu nyt, uus elämä on tulossa!