Tänään duuniin, nyt on tehtävä, että saa sit joulun lomailla. Täytynee myöntää, että lähestyvä matka alkaa pyöriä silleen kutkuttavasti massun pohjassa. Tää on sitä parasta. Odottaa ja suunnittelee. Ihan vielä en ole aloittanut pakkaamaan, mut kohtsilleen voisi alkaa jo pestä matkapyykkiä ja miettii mitä ottaa mukaan. Mää oon aina ajoissa. Pakkaaminen on yksi tärkeä osa matkailua, siirtymärituaali paikasta toiseen. Joskus nuorempana, pakkasin aina niin, että asukokonaisuudet oli valmiiksi mietitty. Mitä mikäkin ilta pannaan päälle ja silleen. Ei tarvinnut sit matkalla miettii, et mitä laittaa päälle. En mie enää jaksa. Eikäpä tuota enää kovin kummosii tarvita, yöelämän pyörteet ovat taakse jäänyttä elämää. Villasukat lähtee messiin aina. Satoi tai paistoi. Ne antaa kotiolon maalimalla. Edustava kotoisaa turvallisuutta.
Ajattelin eilen tehdä lohipastaa. Siinä pilkoin tarvittavia raaka-aineita ja kävin ihmettelemään missä hemmetissä on lohi. Ei löydy. Ja varmasti ostin sen. Satavarmasti. Ostinko. Kyllä. Entä, jos se on vain ajatuksen tuomaa harhakuvaa. Ei jumangegga ole. Menin katsomaan, josko on luiskahtanut ostoskassista autoon ( joskus käy niin.) Ei ollut siellä. On jäänyt kauppaan tai matkalle. Kyllä pisti harmittaa. Miten teet lohipastaa ilman lohta? Et mitenkään. Tein Juppen poussufileestä ja kuivasienistä extempore pastaa. Jääkaapista kaprista ja inkivääriä. UK osti ja maiskutteli.
Nää on näitä. Yks päivä unohdin syödä kokonaan. Eikä ollut edes nälkä. Siis tarkoitan nyt lounasta. Kyl mää aamiaisen söin. Yks päivä ( eikä ainut ) en löytänyt autoani. En vain muista minne jätin. Hortoilin katuja eestaas ja painoin avainta. Sit tärppäs, yhden kadun alkupäästä valot autossa syttyivät tuikkimaan. Siellä on mun rakas. Pitääks huolestuu vai pannaanko normi ikääntymisen piikkiin? Täytyy myöntää, et nykyään on paljon sellaisia kummallisia asioita. Oot ihan varma, et joku asia meni näin, eikä sit mennytkään. Laitoit jonkun tavaran tänne näin ja kas kummaa, se ei ole siellä, eikä missään. Katoavat pirulaiset itsekseen. Outoja asioita tapahtuu ympärillä tai minä itse.
Kauhukseni huomasin, että tänä vuonna ei ole yksiäkään pikkujouluja. Okei, duunin oli, mut ne jouduttiin siirtämään hautajaisten vuoksi. Ennen vanhaan, pikkujouluja juhlittiin alvariinsa, joskus jopa juhannuksena. Asukokonaisuutta alettiin miettiä jo pääsiäisenä ja siihen todella panostettiin. Mentiin ulos hienosti
Nii mahtava juttu taas,kiitos,sait hymyn huulille :) ja tuosta hukkamisesta Markku,älä välitä,mulla on sama,kaikki asiat yhtäkkiä hukkapiilossa ja etsintään kuluu pirusti "kallista" aikaa... mutta ku ihmettelen missä mikäki on niin isäntä tokasee aina et varmaan se riihitonttu on ne vieny...
VastaaPoistaKiitos. Hymyjä ei ole elämässä koskaan liikaa :) :) :)
PoistaSe päivä, kun hukkaan itseni, alan huolestuu. Kaikki muu olkoon hyväksyttyä.
Ihania noi pikkukoiran kuvat! Ja sun kuvat on aina hyviä. Nauratti oikein lukiessani sun juttua. Niin samankaltaisia fiiliksiä. Tää ikä? Well,... en ihan kaikkea allekirjoita siihen, mutta joo... näinhän se menee. Olen tosin huomannut, että silloin kun on oikein oikein kiirettä ja ehkä pikkasen vähän stressiäkin, niin silloin kaikki kamat on jossain muualla ja katoaa.
VastaaPoistaElämä hallintaan - jatketaan hyvillä mielin :-D
Thanks. Juppe ei tykkää oikeesti poseerata. Noi sain vahingossa, kun se ei muka huomannut palloltaan kuvausta.
PoistaEhkä voi olla, että pikku pää käy kierroksilla. Monen monta asiaa ja silleen... Mut elämää hallitaan, eiks niin?
Kuvat näyttää siltä, että Juppe ajatuksen voimalla leijuttaa tuota piikkipalluraista ilmassa. Ja luultavasti näin onkin.
VastaaPoistaHeh, ehkä hän toimii ajatuksen voimalla. Ainakin mitä tulee meihin. Ihan käskee meitä kuusnolla ja jos ajatus ei riitä, niin pikkasen kun vuhkan, niin jopa toimii ;)
PoistaHyvä että pikkukoiruus on taas terve, yks sulosuus on hän <3
VastaaPoista