Hui Hai hermot menee

No niin, UK tuli, mänt ja läks. Nyt mennään taas eri aikavyöhykkeelle ja mie toivon, että pää, sekä kroppa kestää moista. Mulla ei kestäisi. Varmasti leviäisin finnairin sinivalkoisille siiville. Aivot ja kaikki tämä laardi räjähtäisi iloisesti, siinä sitä olisi kanssamatkustajille ihmettelemistä ja iltapäivälehdille mehevät otsikot. Kaameeta kattoo. Vanha homo levisi kesken Kiinan lennon. Auts.

    

Ei kauheesti keretty yhtä pitämään, mutta onneksi edes nähtiin. UK:lla oli eilen ennen lentoa vielä monta duunijuttua hoidettavana ja minä jäin nuolemaan näppejäni. Eikä mitä, tein hyvin ja läksin kuvausmatkalle Suomenlinnaan. Olikin aika jännä keli, sumuisen aurinkoinen. Hyvä kuvauskeli. Suokki on muutoin aika exotique. Siitä on jokunen vuosi, kun siellä olen vieraillut ja täytyy myöntää, että onhan se ihan omansa. Pieni kaupunki. Päätin, että tänä kesänä tehdään UK:n kans piknikki Suokkiin. Ihan must.

Juttuhan on nyt niin, että tämä uusi kamerani ( ostin lokakuussa ) aiheuttaa mulle hermostuttavaa epävarmuutta. Pitäisi olla ammattitason kamera ja vallan pro. Minä vaan en onnistu sen kanssa ja sekös perkele mua nyt rassaa. Okei, välillä kuvat onnistuu, mutta noin 50 % ei. Ja mikä parasta, en tiedä miksi? Otan samaa kuvaa eri säädöillä ja silti niistä tulee epätarkkoja. Vanhalla räpsyllä kuvatessani, pääsääntöisesti kuvat olivat enemmän vähemmän onnistuneita. Ja tiesin kyllä aina syyn, miksi kuvat ovat epäonnistuneita. Nyt pitäisi kaikki olla kohdillaan, valo riittävä ja kuvaajakin ihan selvin päin. Mut ei. Kamera ei tarkenna kunnolla ja välillä tuntuu, että kirkas auringonvalokaan ei riitä.  Miehän käytin kameraa Rajalassa ja taisin jo kertoa, että siellä palaute oli, et kamerassa ei oo mitään vikaa. Antoivat ymmärtää, et vika on kuvaajassa. Kuvasivat siellä pari ruutua ja palaute oli tämä. Vaikka yritin sanoa, että kamera kuvaa välillä ihan jees, mut puolet kuvista on kelvottomia. Kamera on epävarma! Ja silloin minä myös.

Asia mikä on ihmiselle intohimo, pitäisi tuottaa tyydytystä ja pelit, sekä vehkeet pitäisi olla kondiksessa. Olipa kyseessä sit mikä tahansa harraste tahi touhu. Kuvatessani joudun miettimään koko ajan, että onnistuuko kuva vai ei. Kuvaan samaa kohdetta kolmella eri säädöllä. Manuaali, puoliautomaatti ja automaatti. Näin saatan saada yhden onnistuneen otoksen, jos hyvin käy. Musta silloin kaikki ei oo niin kuin pitää. Vanhalla räpsyllä kuvattiin rapujuhlat tuhannen päissään mökin iltahämyissä ja niin vaan tuli onnistunutta otosta. Ehkäpä se on just siinä, otan liian vakavasti asian ja siks en onnistu. Tärisen perkele kiukusta ja siks kuvat tärähtää. En tiää, mie joudun kohta hullujen huoneelle.

Enihau, kyllästytän teitä kuvillani ja laitan tänne ottamiani otoksia. Niitä niin, mitkä nyt ovat edes sinne päin. Osassa kuvissa on epätarkkuutta, toki tarkoituksella myös ylivaloitettuja. Ovat niin sanotusti taidekuvia, hah. Mut hei, otan kyllä palautetta mielelläni vastaan. Olen miettinyt myös sitä, et voiko mun tietotekniikan ruutu olla epätarkka, iPadilla kuvat ovat hyvinkin tarkkoja. Vai alanks mie olla jo vainoharhanen...