12.4.2016

Leikitäänks numeroilla?

Tänään minä täytän kokonaiset viisikymmentäkaksi vuotta. Se on suhteellisen paljon, tai riippuu tietysti mihin vertaa. Maapallo on hieman iäkkäämpi kuin meitsi. Tulemiseni maailmaan tapahtui aika äskön, se oli siinä ysin jälkeen. En ollut kymmenen pisteen kakara, hyvä jos viis. Onneton. Mut sen kunniaks vetäsin rappeutuneen roppani tuohon lattialle meditoimaan. Tiiättekö, sellainen jalat ylös sohvalle koukkuun, kätöset auki taivaisiin ja pallea hengitystä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Sniiiff uuuuuh. Hassua muuten tuokin, että en ole oppinut viiteenkymmeneenkahteen vuoteen hengittämään edes oikein. Haukon happea keuhkojen yläosalla, se on kuulemma ressaantuneen ihmisen merkki. Ei mun pallea kohoile mihinkään. Aina mä oon niin hengittänyt. Se on luontaista mulle.

Ikääntyneen ihmisen...

Mites tän nyt sit sanois. Vanheneminen on ihan perseestä ja siitä ihmeellistä, että sun nuppi/sielu/aivot whot els, ei sitä tajuu. Roppa kyllä rappeutuu ja saat olla onnellinen, jos elämässäsi on kivuton päivä tai siis tunti tai siis yksi minuuttikin riittäisi. Semmoista se on ikääntyminen. Mut ei huoli, tässä iässä, kun nyt ihminen sattuu olemaan viisikymmentäkaksi vuotias, on opittava ajattelemaan toisin ja kivulle, särjylle ei voi antaa valtaa, eikä ajatusta. Se on niin kuin hyväksyttävä. Niin kuin nyt sekin, että enää ei vatkata lannetta diskoteekissä yömyöhään tai hurmata jotakin nuorta jantteria pelkällä silmäniskulla. Juu ei. Ihan saat rauhassa räpytellä, korkeintaan hulluna pidettäisi. Pervo kanttura, mee pois haisemasta.

...sielun maisema.

Pitääks mun nyt kuitenkin sanoa jotakin hyvää ikääntymisestä. Okei, jos nyt oikein kovasti kuvittelee, niin voisiko olla niin, että on saavuttanut sisäistä rauhaa itsensä kanssa. Hmmmm, ihan hyvä huomio, joskaan en vielä tänäkään päivänä tiedä, mitä se sisäinen rauha on. Onks se sitä, että istut seniilinä heinikossa, rakastat kaikkea, rakastat maailmaa ja hyväksyt ittes just sellaisena kun olet. Eli en ole rauha itseni kanssa. Mä oon melko varma, että hampaan tappiin asti en tule hyväksymään tätä järkyttävää epäoikeuden mukaisuutta omasta itsestäni. Ei vaan voi olla tyytyväinen. Kuka päätti, että musta tulee tämmönen metrinen hukka, persjalakanen tallukka. Miks ei siunattu älyn lahjalla, enkä syntynyt onnellisten tähtien alle? Niin miks, minä kysyn. Hetkinen, voisiko rauhassa olla kuitenkin kysymys jostakin sellaisesta, mikä niin kuin kumpuaa ihmisen sisältä? Ei kai se voi... Mun sisältä ei kumpua mittään. Tai jos nyt jotain, niin se ei ole painokelpoista.

Kyllä joo. Enemmän on elettyä takana kuin elämätöntä edessä ( toi on niin mun lemppari, oonkohan ihan ite keksinyt.) Jos ajatellaan, että noutaja tulisi sydärin merkeissä viisikymmentäkahdeksan vuotiaana, niin aika vähän olisi jäljellä. Tää on musta niin huikeen hauska ajatusleikki. Lukiessani joka sunnuntai hesarin kuolinilmoitukset, niin aika tyypillinen lähtöikä voi olla plusmiinus kuuskyt. Sitä odotellessa voinkin valloittaa sen mounteverstin, vaihtaa sukupuolta ja tulla äidiksi, paukahtaa helluntalaiseks, perustaa uuden puolueen, keksiä sähkön uudelleen ja löytää itseni, sekä sisäisen rauhan.

13 kommenttia:

  1. Paljon onnea!
    Ikäkriisihän se vierailee helposti, mutta se on vaan semmoinen vieras, jolle ei kannata kahvia keittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ikäkriisi on semmoinen vieras, ettei sille parane sumppeja keitellä, eikä torttuja tarjoilla. Ja olenkin ajatellut ihan törkeesti, että mun ovikelloja on turha enää soitella, ikäkriisin meinaan ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiittää ja kumartaa hän :)

      Poista
  3. No höhöpö! Sulla on kauhan mitalla vaikka mitä sellasia lahjoja, joita ei kaikille oo annettu ees lusikalla. Taiteellista silmää, kauneudentajua, just sopivan kieroutunut ja siks niin paras huumorintaju, kirjoittamisen lahja, itseironian taito, kädentaito ja kyky tehdä ihmiset iloisiksi pelkällä olemassa ololla! Ja lopeta se Hesarin kuolinilmotusten lukeminen ja tuu tänne maalle lukemaan niitä. Täällä kupsahdetaan vasta kun on kolminumeroiset lukemat mittarissa. (Tiedän, koska aina itekin luen ja samalla pelkään ihan hirveesti, että löydän sieltä jonkun liian nuorena nukkuneen, joka pahimmassa tapauksessa on joku, jonka tunnen tai edes etäisesti tiedän niinkuin täällä on tapana, kun on pienet ympyrät).

    Iloa ja onnea ja aurinkoa ja ihan kaikkea sulle tähän päivään! Ja kaikkiin muihinkin. (Mun ukko täyttää tässä kuussa samat lukemat ja on omasta mielestään muita ikäisiään aina vähintään kakskyt vuotta nuoremman näköinen :D. Tai siis luokittelee muut "papoiksi". Tarttis varmaan uudet silmälasit :D. Jaa niin. Ja meidän perheen pienimmällä on synttärit huomenna. Että mulla on kuule näistä huhtikuun sarvipäistä paljon kokemusta. En vaihtais)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpö höpö, nolla miinus :) Vuodet kertyvät ja silleen kiva, että sitä saattaa ottaa vapauden höpöttää mitä sattuu. Vallan minä punastun ja kainosti hämmennyn, niin kivasti mainitsee hän. Itseironia on roiskuvaa huumoria ja sitä pittää viljellä. Ikääntymisessä on sellainen helpotus, ettei ota kaikkea enää niin vakavasti.

      Hmmm, pitäisikö harkita maalle muuttoa? Sellainen erakoituminen voisi olla eksoottinen kokemus. Jos nyt ei loppuelämää, niin ainakin muutama viikko ;)

      Sullahan on synttärihulinaa, sarvet vain kolisee. Onnee vaan kaikille oinaksille! Täytyy kyllä myöntää, että välillä joutuu tuota peiliä mölläämään kriittisesti, en sillä, että olisin jotenkin kiinnostunut, mutta alkaa se ikä tuolla lärvissä roikkua. Olen ratkaissut asian niin, että en mene optikolle. Uudet pokat voisi olla asiaa, mutta tämä ikänäkö "softaus" sopii mulle.

      Poista
  4. Onnea kovasti!
    Annukka tuossa yllä aika tyhjentävästi kirjoitti kaiken, mitä minullakin tuli mieleen ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti kiittää hän!

      Annukka niin kivasti aina kirjoittaa, ja kiitos myös sulle ajatuksesta :)

      Poista
  5. Oikein isosti onnea. Yhdyn Annukkaan tuossa, mitä hän sinusta kirjoitti. Ja tiesithän, että olet kiinalaisessa horoskoopissa lohikäärme, joka on hurmaava, älykäs, taitellinen, sensuelli, suuri persoona, joka elää pitkään ja kuolemansa jälkeen sukupolvet kertovat hänestä tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä isommin kiitoksia!

      Hei toi on hyvä, jälkipolvi kertoo tarinoita... ja älykäs...ja sensuelli! IHQ!

      Poista
  6. Säähän vaan kypsyt ja paranet vuosien myötä ja taiteellinen luovuutesi sen kuin syvenee ! Ole siis huoleti ja nauti elämästä , onnea !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Kypsyt on just hyvä sana. Kypsyä ja syventyä, siinä tavoitteet :)

      Poista
  7. Paljon onnea näin jälkikäteen :)

    VastaaPoista