Mul on levottomat jalat

Eilen outoa vötkyilyä ja tunkkaista olo. Jäseniä jäyti ja hajuaisti oli erityisen voimallinen. Sitäpähän tuo tiesi. Flunssapöpö sai otteen ja kai se pitää nöyrtyä sairastaa. Onneks tänään veepee, jos hyvin käy, niin joskus selviää päivän tehokkaalla levolla. Niin ja joskus ei. Toivottavasti tää ei oo sitä, mitä nyt niin naamakirjassakin jengi valittaa. Viikkotolokulla toinen toistaan kipeempää. Ei taho. Ei nyt. Ei koskaan. Ällötys vitutus.

Virkistyskoulutus Kylpylä Långviikkiin oli onnistunut. Sitä kävin kyllä kovin ihmettelee, että kuinka se saattoikaan tulla niin heikko happi La-aamuksi. Vaik niin kylyvettiin ja autuaaksi tekevässä hieronnassa levähdettiin. Se saattaapi olla, että niillä ruokajuomilla oli kuitenkin osuutta asiaan. Ei se ihminen ikinä opi. Ja tähän ikään. Mut hauskaa oli ja kiva olla yhes muutonkin, kun sorvin äärellä.

Käytiin eilen rantakahvilas vetää puustit ja sufeet. Aurinko oli häikäisevä ja sai taas kerran huomata, kuinka sitä onkaan ollut ikävä. Kylmästi puhaltava tuuli piti huolen, että ei siinä pitkään viihdytty, mutta sen hetkeksi tauottua, tunsin kuinka arska lämmitti naamani uurteita ja pahalaisia juonteita. Himaan tultua piti vilkaista peiliin ja katsoa olivatko urat sileneet. Pimeyden ryppyjä, sanona ma. Eivät olleet. Siinä olivat ja pysyvät.

Nyt en jaksa enempää. On pakko vetää vaakaan. Heikottaa ja jalat ovat levottomat. Sellaiset niin, että niitä pitää koko ajan hinkata vastakkain. Se enteilee kuumetta. Pitäkää itsenne terveinä ja hei, tää viikko on joku rakkauden viikko. Sillä siis. Rakastakaa toisianne ja itseä! Mie meen maate...