15.1.2015

Oman elämän aarrekartta

Tää viikko on mennyt hävyttömän nopeesti. Silleen liian nopeesti. Ja tieto siitä, että tää on vika kuntoutuskerta, saa mut hiukka surulliseksi. Tää on niin kivaa, mukavaa ja kaikkee. Olisihan tämmöinen ihan luksusta, jos joka vuosi voisi 3 x vko kuntoutua ja saada aikaa vain itselle.

Kovasti paljon ollaan taas tehty kaikkia mittauksia. Okei, taisin jo vuodattaa sen, että paino oli noussut muutaman kilon. Siis vittu muutaman kilon. Puhutaan nyt noin viidestä kilosta. Se on vaikea tulkita, kun se niin vaihtelee meikeläisellä. Okei, mut mitäs sanotte tästä? Mun vyötärön ympärysmitta on kaventunut 7 senttiä! Kyllä. Tää Siuntio on siitä ihmeellinen paikka, että vaika kilot nousee, niin uuma kapenee. Ukkokulta meinasi tukehtua omaan hysteeriseen nauruunsa, kun tämän ilosanoman hänelle avasin. Hän olisi valmis tulee myös tänne.


Kaikki muutkin testitulokset olivat niskan osalta parantuneet snadisti. Se on hyvä, mutta parannettavaa on vielä. Kyllä tältä jaksoltakin on jäänyt paljon hyödyllistä tietoa mukaan. Ruoka-aineiden Glugoosiindeksi on tärkeä. Okei, kyllä siitä jo jotain tiesinkin, mutta sitä on meidän jokaisen hyvä vähä tarkkailla.

Saliohjelmana sain paljon hyviä vinkkejä ja tota niskan asentoa on oikeesti pakko pikkasen tsekata koko ajan. Tahtoo nääs uteliaalla ihmisellä lähteä niska koko ajan pikkasen etukenoon. Ei oo ihme, jos hermot puristuu ja sitten sattuu. Hienoja oivalluksia viiskymppiselle.


Täällä omassa pikku kammiossani ( hotellihuone ) olen paljonkin miettinyt asioita. Olen tullut siihen tulokseen, että meillä on vain tämä yksi elämä ja siksi häiritseville asioille on tehtävä jotain. Vain minä itse päätän omasta elämästäni. Okei, kaikki asiat ei ole hirmu kivoja, mutta ne on vain pakko tehdä. Elämässä pitää uskaltaa mennä eteenpäin. Vaikka sattuu.

Askartelimme täällä aarrekartat. Se oli kivaa. Siinä oikeasti joutui miettimään mitä sitä haluaa elämältään. Ei ne suuria asioita enää tässä vaiheessa ole, mutta sellaisia, että saat mielenrauhan ja teet itsellesi oikein. Onks se sitä, että kuuntelee sydämensä ääntä ja pitää vain uskaltaa olla rohkea. Sitä kohti ystäväin, ole rohkea.

7 kommenttia:

  1. Lihashan painaa enemmän kuin läski, joten olet atleetti. Brassaa sillä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Toi oli hyvä. Ton mä niin brassaan :)

      Poista
  2. Yhdyn Rouva Kivitikkaan. Litra lihasta painaa enemmän kuin litra läskiä, joten jos paino on noussut ja sentit kadonneet vyötäröltä, niin olet saanut hyvät lihakset sinne minne pitää. Joten nyt vaan tarpeeks tiukat releet päälle, jotta pääset näyttää, että kuntoilu kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rumat ne vaatteilla korreilee, joten taidan jättää vielä slimfitit. Mutta sen sanon, että ihan itse ihmettelen tämmöistä suuntausta.

      On myös sanonta, että lihas on katoavaista mutta läski on ikuista. Hmmm...eihän se ihan noinkaan mene. Jesh!

      Poista
  3. "On vain tämä yksi elämä ja siksi häritseville asioille on tehtävä jotain". Niin just! Tää oli mulle hyvä muistutus ja ihan heti aloitan sieltä häiritsevien asioiden jonon kärjestä karsimaan juttuja, jotka painaa mieltä, mutta joille en silti ole tehnyt mitään, kun edelleen mietin, että kannattaako se vai ei ja onko siitä kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta menkööt sit syteen tai saveen, niin nyt teen! Ei ne itsekseen sieltä takaraivosta pois pyöri. Että tänx tästä potkusta persauksille ja onnea uudelle uumalle :)

    (Ostin muuten uuten uuden tyynyn eilen. Sellasen jonka pitäis vähentää niska-hartia-jännityksiä ja johon kuulemma kestää tottua jokunen viikko ja mun täytyy sanoa, että en muista, milloin olisin nukkunut niin hyvin kuin viime yönä. Olkoot sitten vaikka lumetyyny, mutta jos vielä ens yönäkin nukun, niin ostan niitä kymmenen lisää heti varastoon :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule Annukka, itse olen taas kerran hyvinkin perustavaa laatua olevien kysymysten äärellä ja olen ymmärtänyt sen, että jos minä itse en asioille tee mitään, niin sitten on turha valittaa. On oltava rohkea omassa elämässä, meillähän ei todellakaan ole kuin tämä yksi elämä. En tahtoisi kuolinvuoteellani miettiä sitä, että miksi se elämä meni niin ja miksi jätin tekemättä asioita.

      Voimme sopia, että olemme toistemme mentoreita asiassa ja tietyn ajan välein annamme näitä pikku potkuja peräpäillemme. Ikään kuin muistuttaaksemme elämämme ainutlaautuisuudesta ja siitä, että uskaltaa olla rohkea ja tehdä hyvin.
      Go, Annukka, gogo!

      Poista
    2. No minähän menen, kun mentori käskee :). Kivaa! Ja kiitos! Ja ollaan vaan :)

      Poista