Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuntoutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuntoutus. Näytä kaikki tekstit

3.2.2016

Tappaja keskuudessamme

No niin, valiolla ollaan. Nimittäin ruokavalioelämäntapamuutos on saapunut elämääni. Mä vaan niin tahdon ajatella, et kuinka ihanaa onkaan saada syödä terveellisesti ja itsensä huomioon ottaen. Okei, okei, mä tunnustan, että viime aikoina olen elänyt kuin sika pellossa. Meitsin ongelmahan on se, et välillä mä skarppaan niin pirusti ja kaikki on niin ehdotonta. Sitä jaksaa aikansa ja sit menee kuvainnollisesti läskiks. Tai voisiko tapauksessani sanoa laihaksi läskiksi.

Varmasti taustalla on myös tuoreen parisuhteen aiheuttama onnellisuuden harha. Mikä onkaan ihanampaa kuin oman kultamussun kans mussuttaa, pöpöttää, mässyn lässyn lälälää. Otetaaks rakas vähän hillomunkkii, kun ollaan niin ihanii. Oih, tänään voitaisi laittaa kermakanaa ja rasvainen juustotarjotin ja siihen pullo punkkuu. Me ollaan niin love, et me emme liho ja laitetaas vähän lisää kermavaahtoo. STOP! Vielä kerran STOP!

Eikä tää valio muutos tule edes siihen tarpeeseen, että pitäisi laihtua. Minäkin tämmöinen laihaläski annan sen harhan, et mitään hätää ei olisi. Mut ihminen on alkanut voimaan huonosti. Massu parka ja koko ruuansulatusjärjestelmä on pahasti, pahasti viturallaan. Yläkerran johdatus toi tielleni ravintoterapeutin. Jos ei itse tajua, niin terapeutti tulee luoksesi. Näin se vaan menee. Korkeimman johdatusta tai kohta olisin ollut vainaa. Ihan oikeesti hei. Yksi asiakkaani, joka ei ole käynyt lähes pariin vuoteen, saapuikin yllättäen takas. Oli sinä aikana opiskellut terapeutiksi ja jostakin se puhe vain läksi. Ja minä siitä ymmärtämään, että kaikki ei ole oikein, jotakin on todella tehtävä.

Nyt neljäs päivä takana ja vierotusoireita on ollut. Hirvittävä hedari vaivana, mutta voiton puolella ollaan. Mut jo nyt, olen saanut huomata positiivisia vaikutuksia. Hah, aivan kuin olisin selvinnyt sokerihumalasta. Kaikki näyttää kirkkaammalle ja sellainen väsynyt pöhnä on pois. Innolla odotan, että kaikkiin niihin selvittämättömiin, " korvien välissä" oleviin oireyhtymiin tulisi myös ratkaisu. Uskon niin. Ihan vaan ohimennen mainitsen, että sisälläni riehuva piru nauttii lääketieteellisesti nimeä kandidoosi. Ja se pitäisi nyt hengiltä saada. Kas, en ihan äsken muista, koska olisin tuntenut tämmöistä murhanhimoa ja halua tappaa. Korostan tappaa! Janoan verta, tässä tapauksessa hiivaa.

Nyt ollaan kuurilla joo, jonkun sortin valio tahi dieetti on päällä. Avosylin otan sen vastaan. Mutta eikä siinä kaikki. Tästä pitäisi muotoutua loppuelämän uusi tapa syödä ja nauttia elämästä. Jos vaan saan yhtään apua oireyhtymiini, niin lupaan ja vannon, että paluuta entiseen ei ole. Toki, ei pullahiiren tarvitse kokonaan ilman olla. Sallimus silloin tällöin vahvistaa selkärankaa mutta ei tuhoa terveyttä.

Toinenkin hieno kohtaamus on tullut elämääni. Tässä täytyy antaa ten points nykytekniikalle ja sen kaiken mahdollistamiselle. Mulla on oma joogastudio himas. Ihan kuulkaa otan koneksuunin aipädilläni Yoogaia saittiin ja niin vaan asanat paukkuu. Kerta kokeilu takana ja vallan olin ihastunut. Ihan kuin olisin ollut oikeesti joogatunnilla. Ainut ero, että sai paukutella ihan rauhas, hih. Nyt kun tuokin on tehty ihmiselle näin helpoksi, niin ei voi enää vedota aikataulun kiireyteen tai muuhun yhtä merkitykselliseen mitättömyyteen. Läskiperse nostaa ruhon ylös soffalta ja hei hoplaa aloittaa joogaa, pilatesta whotever. Aivan mahtavaa! Voin vain kuvitella, mitkä kiksit saankaan jooghasessiosta mökin rannassa, tuskin maltan odottaa.

15.1.2015

Oman elämän aarrekartta

Tää viikko on mennyt hävyttömän nopeesti. Silleen liian nopeesti. Ja tieto siitä, että tää on vika kuntoutuskerta, saa mut hiukka surulliseksi. Tää on niin kivaa, mukavaa ja kaikkee. Olisihan tämmöinen ihan luksusta, jos joka vuosi voisi 3 x vko kuntoutua ja saada aikaa vain itselle.

Kovasti paljon ollaan taas tehty kaikkia mittauksia. Okei, taisin jo vuodattaa sen, että paino oli noussut muutaman kilon. Siis vittu muutaman kilon. Puhutaan nyt noin viidestä kilosta. Se on vaikea tulkita, kun se niin vaihtelee meikeläisellä. Okei, mut mitäs sanotte tästä? Mun vyötärön ympärysmitta on kaventunut 7 senttiä! Kyllä. Tää Siuntio on siitä ihmeellinen paikka, että vaika kilot nousee, niin uuma kapenee. Ukkokulta meinasi tukehtua omaan hysteeriseen nauruunsa, kun tämän ilosanoman hänelle avasin. Hän olisi valmis tulee myös tänne.


Kaikki muutkin testitulokset olivat niskan osalta parantuneet snadisti. Se on hyvä, mutta parannettavaa on vielä. Kyllä tältä jaksoltakin on jäänyt paljon hyödyllistä tietoa mukaan. Ruoka-aineiden Glugoosiindeksi on tärkeä. Okei, kyllä siitä jo jotain tiesinkin, mutta sitä on meidän jokaisen hyvä vähä tarkkailla.

Saliohjelmana sain paljon hyviä vinkkejä ja tota niskan asentoa on oikeesti pakko pikkasen tsekata koko ajan. Tahtoo nääs uteliaalla ihmisellä lähteä niska koko ajan pikkasen etukenoon. Ei oo ihme, jos hermot puristuu ja sitten sattuu. Hienoja oivalluksia viiskymppiselle.


Täällä omassa pikku kammiossani ( hotellihuone ) olen paljonkin miettinyt asioita. Olen tullut siihen tulokseen, että meillä on vain tämä yksi elämä ja siksi häiritseville asioille on tehtävä jotain. Vain minä itse päätän omasta elämästäni. Okei, kaikki asiat ei ole hirmu kivoja, mutta ne on vain pakko tehdä. Elämässä pitää uskaltaa mennä eteenpäin. Vaikka sattuu.

Askartelimme täällä aarrekartat. Se oli kivaa. Siinä oikeasti joutui miettimään mitä sitä haluaa elämältään. Ei ne suuria asioita enää tässä vaiheessa ole, mutta sellaisia, että saat mielenrauhan ja teet itsellesi oikein. Onks se sitä, että kuuntelee sydämensä ääntä ja pitää vain uskaltaa olla rohkea. Sitä kohti ystäväin, ole rohkea.

13.1.2015

Läski kuntoutuu

Tsau evribadi! Paluu arkeen on ottanut taas lujille. En tiiä, mikä ihmispoloa on rienannut, mutta unettomuus on saavuttanut ihan uudet käsittämättömät mittasuhteet. Ihminen ei nuku, niin ihminen ei nuku. Ihminen menee sekaisin ja ihminen voi huonosti ilman unta. Uutta ja ihmeellistä on se, että menen kyllä rauhassa ja ajoissa sänkyyn ja nukahdan oitis, mutta sitä onnea ja autuutta kestää vain vajaat pari tuntia. Siinä kaikki.

Näin meni koko viime viikko. Ei hyvä. Ukkokulta tuli yökylään La ja hän kommentoikin unettomuuden johtuvan siitä, että hän ei ole vierelläni. Hah, toden totta, la-su yönä vedin sit 11 tuntii rauhaisaa, syvää ja täyteläistä unta. Kiitos herra. Tätä unettomuutta on nyt jatkunut jonkun tovin. Loppuvuosi meni valvoessa, loman nukuin kuin pikkuinen pupujussi.  Ja sit taas on valvottu. Mitä, mitä, onks mulla joku ressi vai?

Enihau, tällä hetkellä nautiskellaan viimeistä kuntoutusviikkoa täällä Siuntion kylpylässä. Kaksi yötä takana ja onneks olen saanut nukuttua. Eihän tästä muuten tulisi mitään. Eilen oli palauttava Inbody kehon koostumusmittausanalyysi. Voe hevon perse, en paremmin sano.  Vaikka tämä uusi tupakoimaton elämäntyyli on ollut liikunnallisempi kuin aikoihin, niin siihen näyttää liittyvän myös ylensyönti ja herkkuperseily. Okei, joulu ja loma Istanbulis olivat yhtä syömistä, mutta onhan se aina hirveä järkytys nähdä painon nousevan käsittämättömiin lukemiin.


Noh, ei kai tässä muu auta kuin ottaa taas läski niin sanotusti omiin käsiin ja alkaa tekemään asialle jotakin. Se on sitten niin jännä, että kuin salakavalasti tämä kaikki tapahtuu. Vielä pari kuukautta sitten syksyllä meitsi oli hyväs hapes ja niin sutjakassa kunnossa. Kuis tää taas pääsi tapahtuu? Voinks mää syyttää tota tupakoimattomuutta? En voi. Olen syönyt kuin sika.


Ruuasta puheen ollen. Tehtiin La oikein makunystyröitä herättelevää apetta. Ukkokulta teki jälkkärin, onnistuneesti suklaafondantin. Se ei ole ihan se helpoin, mutta hyvin onnistui. Minä laitoin sen unessa nähdyn lohen ( olen siitä täällä aikaisemminkin postaillut. ) Dijon sinapilla ja riisimuroilla kuorrutettu lohibiitti. Jes söör, oli hyvää ja ei ihme, kun herrat paisuu kuin pullataikina.

Jesh, nyt aamiaiselle. Täällä on kyllä hyvät pöperöt. Hiukka liian hyvät. Eli syötyä tulee täälläkin, mut onneks kulutus on toista luokkaa. Eilen vedin ensin sauvakävelylenkin, sit salilla reenii ja vielä päälle vesijuoksuu ja snadi uinti. Aika hyvä setti. Tänään ohjattu vesijumppa, niskaselkätreeni ja tehdään lumikenkäretki. Aika huippuu...

15.1.2014

Tienhaarassa matkalla

Kello on ilta ja takana on antoisa päivä kaikin puolin. En oikein tiedä, kuinka lähtisin tätä erittelemään, mutta sen ymmärrän, että nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Vääjäämättä elämäni ja sielun maailmani on mennyt kohti tätä. Armottomasti kuin Idän pikajuna. Olen pysähtynyt, olen ymmärtänyt ja samalla olen erityisen kiitollinen, mutta myös hieman peloissani ja sekaisin. Kun puhutaan kehon huollosta, niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että nyt jumpataan, niin kaikki kivut ovat poissa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja olenkin ymmärtänyt ( vahvasti, ) että päästäkseni elämässä eteen päin, päästäkseni eroon tästä kipuhelvetistä, minun tulee ymmärtää itseäni ja hyväksyä muutamia tosiasioita. Se ei ole helppoa, ei todellakaan ole. Työsarkaa riittää, mutta jo se, että olen tämän ymmärtänyt, on kohdallani puoli voittoa. Olen matkalla ymmärrykseen, olen matkalla itseeni. Ja voin vain todeta, että tämä matka ei ole luksusluokan lomamatka, vaan jotakin ihan muuta.

Span kukkasii
Päivä alkoi erittäin kiinnostavalla kipuluennolla. Sen piti asiaan perehtynyt rohvessori, joka on tutkinut kipua jo kokonaiset 27-vuotta. Tuli jotenkin tunne, että nyt tulee arvokasta tietoa. Toisaalta, se oli erittäinkin lohdullista. Ihmisten kipukokemukset ovat niin henkilökohtaisia. Miksi minä joudun kärsimään ja joku toinen ei edes rekisteröisi samanlaista kipua? Hyvä kysymys. Mikä on psyykeen tuottamaa ja mikä on sitten aitoa kipua. Kipu voi kroonisoitua niin, että alkuperäinen kipu heijastuu hermotuksissa niin, että sen aiheuttaja poistuu, mutta kipu jää ja parhaillaan se voi heijastua kehossa kokonaisvaltaisena. Ihmisen kipu on aina totta. Minun kipu on minun ja se on juuri niin invalisoiva, kun se kohdallani on.

Spa matka
Iltapäivällä oli psykologin ryhmätapaaminen. Sekin oli äärimmäisen antoisa. Minä tapani mukaan purkauduin ja keskustelimmekin siitä, että kuinka iso osa kivusta on psyykeen tuottamaa ja miksi sitä pitääkään oireilla. Olen nähkääs nyt tullut siihen tulokseen, että omalle elämälle on tehtävä jotakin, on joku, joka on mun sielussa, mielessä, joka sairastuttaa ja antaa oireena kipua. Lyhyesti ja ytimekkäästi sairastan psyykeestä kumpuilevaa kipua. Okei, osa on ihan "oikeaa" fyysistä kipua ( leikattu olkapää ) mutta aivan varmasti kannan sairastuttavaa painolastia jo lapsuudestani saakka. Nyt vain ollaan tultu siihen tienhaaraan, että en enää pääsee näitä kaikkia asioita pakoon. Joko selvitän niitä itsessäni ja kenties, joku päivä olen vapaa ja kivuton. Tietysti on olemassa mahdollisuus jatkaa niin kuin tähänkin asti, mutta se saattaisi päättyä huonosti. Jossakin vaiheessa aasin selkä vain katkeaa ja kaikki loppuu.

Vähäkö kiva kiikkustuoli
Tämä kaikki soosi on kohdallani alkanut jo kaksi vuotta sitten. Okei, osa juontaa juurensa jo kauas, kauas lapsuuteen ja kaikkeen siihen hämärään mitä olen saanut kokea. Mutta eikö tämä elämä ole aika ihmeellistä? Pikku hiljaa, ajatus ajatukselta olen tullut tähän hetkeen. Minun tielleni tämä tarkoitettiin, minulle annettiin tämä mahdollisuus. Oikeastaan olen aika onnellinen. Jos löydän voiman itsestäni, niin tämä on parhaimmillaan positiivinen asia. Ei asiat itsestään ratkea. Siihen tarvitaan minua ja kenties ammatti-ihmisen apua. Täällä opetellaan tekemään tavoitteellista suunnitelmaa ja seuraava kohtaaminen täällä onkin jo toukokuussa. Se tuntuu hyvälle ja turvalliselle. En ole yksin.

Iltahetki laiturilla
Päivän liikunnallinen saldo ei ole ihan niin huima kuin eilen, mutta saan kehua uineeni puolitoista kilsaa, sauvakävelin raikkaan lenkin ja teimme porukalla niskajumppaa. Päivän kruunasi hieronta, joka keskittyi pakaroihin, käsiin ja rintalihaksiin. Sain oitis apua. Hei, nyt olen niin väsy, että on pakko lopettaa. Jatkan aiheesta tuota tuonnempana, siitä varmasti riittää juttua. Oliks tää nyt jotenkin ankeeta, vai näittekö valoa tunnelissa? Toivottavasti.

14.1.2014

Ergometrinen epätoivo

Jestamandeera, kun on ihanaa valittaa oikein urakalla! Valittaa, ja joku vielä kuuntelee ja ottaa sinut tosissaan. Huikea elämän kokemus tämäkin. Minähän olen kävelevä vitsi, luulosairas, moniongelmainen hukkajämä, jota ei kukaan jaksa ja eikä oikein ota tosissaan. Täällä on kaltaisiani, täällä olen kotonani. Jään tänne. Muutan tänne.

Takana siis fyssärin, psykon ja lekurin yksilötapaamiset. On tehty testiä, jos vaikka minkämoista. Sijoitun sinne keskikastiin, mikä ei hivele itsetuntoani. Se on pahinta mitä minä tiedän. Olla keskinkertainen. Tahtoisi olla paras tahi aivan nolla. Tuosta on hyvä lähteä ja on vain yksi tie ja se on pilviin! Niin tai helvettiin.

Tääl mie asun
Ryhmä koostuu niskaa kipuilevista naisista ja minä. Siinä nyt ei ole minulle mitään uutta, eikä outoa. Miehän menen varsin Marttana, muiden Marttojen joukossa. Hyvin sulaudun, eikä mun testotasot ole niin päätä huimaavat, ettenkö istuisi porukkaan. On erityisen antoisaa, kun saa huomata, että kaltaisiani on muitakin ja meitä kaikkia yhdistää yksi yhteinen asia ja se on kipu. Uskoo ken tahtoo, mutta on ihan helvetin antoisaa keskustella siitä, kuinka kukin näkee kipunsa ja mitä on joutunut kokemaan. Ei sitä suotta vertaistukea mainosteta. Tosin, onhan tässä myös hiukka sitä oireiluu, että kuka pistääkään omat kipunsa ja kokemuksensa vielä pahemmaksi kuin muilla. On täällä yksi niska leikattu ja hän on Top1. Harmitti hiukka, kun jäin niin kirkkaasti kakkoseksi, mutta kyllä mun olkapääoperaatiosta ihan kivasti pisteitä rapisi.

Hiljainen on kylätie
Tietysti täällä työskentelevät ihmiset ovat alansa asiantuntijoita. Varmasti heillä on jonkun verran kokemusta meikäläisistä. Fyssärin tapaaminen oli suht lohdukas. Liikerataa löytyy, mutta aika pahoja rajoitteita myöskin. Ihan lopullisia tuloksia ei vielä ole saatu. Psykon tapaaminen oli mielenkiintoinen. Olin päättänyt, että annan tulla kaiken, mikä mieltäni on kalvanut. Noh, tunti oli aika lyhyt aika, pikkasen kerettiin pintaa raapaista ja hän oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että mun pitäisi hakeutua terapiaan. Keskustelimme siitä, että kuinka ihminen onkaan psykofyysinen kokonaisuus. Olen jo itse asiaa miettinyt ja varmasti osa tästä kaikesta sonnasta kumpuaa minunkin kohdallani tuolta sielusta. Siellä niin kovin vihloo, että sielun kipu oireilee fyysisenä ja aiheuttaa osan oireilusta. Varmasti totta ja tutkimisen arvoinen asia. Kenen tahansa kohdalla.

Kovin on aakeeta
Tämä pysähtyminen täällä on antanut minulle jo nyt työkaluja tuonkin asian ymmärtämiseen. Tänään oli hauska ja mielenkiintoinen luento Matkalla Elämätapa muutokseen. Sain ajateltavaa ja hitto vie, juurikin noita asioita olen pikku päässäni tuskaisenakin pyöritellyt. Jospa tämän viikon tarkoitus olisi myös avata tunnepuolta, näyttää mulle suuntaa, mihin päin pyrkiä. Juu, juu, isojen asioiden äärellä ollaan ja katsoppahan, mie uskon, että tällä on juurikin se merkitys, että mie helvetin tollo tajuaisin asioita. Ei se luoja hylkää vaikka välillä koettelee. Just niin jetsulleen.

Lääkärin vastaanottolla ei tullut mitään uutta. Se oli aika mekaaninen tapaaminen. Huomasin ja aistin, että pientä motivaation puutetta oli tohtorilla. Mutta siihenhän mie olen jo niin tottunut, enkä pidä sitä mitenkään tärkeänä. Parasta antia ovat kuitenkin nämä fyssärit ja kipuasiantuntijat. Ja se, että saa vaihtaa ajatuksia ja kertoa omia fiiliksiä.

Ergometria eli kuntotesti päättyi kohdallani ikävästi. Ja sekös mua kismitti vallan! Jumppari oli nimittäin erittäinkin komea nuorimies. Niin urheilullinen, kiinteä peppuinen, hauska, ja hän huokui terveyden alkukantaista voimaa, että päätin näyttää olevani  i k ä i s e k s e n i  helvetin hyvässä kunnossa ja vielä ihan villi ja viriili. Sivukommenttina täytyy myös mainita, että rouvatkin alkoivat hihittää ja käyttäytyä kuin pikku tytöt, tässä meidän kuntoa analysoivassa mittelössä.

Niin lähti Marttakin matkaan hilpeällä tuulella ja polki fillaria niin kuin konsanaan murrosiän hormoonihuuruissa. Tultiin viimeiselle neljälle minuutille ( sitä ennen kaikki oli mennyt hyvin ) ja mulla alkaa ottaa pumpusta. Se oli viittä vaille, että ei taju lähtenyt ja polkeminen loppui kuin kanan lento. Hetken jo luulin, että nyt tuli lähtö, mutta nieleskelin kipuni ja nuolin haavani. Tää vamma on vanha kipu, joka oireilee aina rasituksessa. Sitä on tutkittu, eikä mitään vikaa missään ole. Kuntotestin tulosta ei siis nyt ole, onko kunto huono vai eikö sitä ole ollenkaan? Tämä on niskakurssi, joten tuskin pumppukohtaustani sen kummemmin täällä selvitetään. On sanomattakin selvää, että olin romuna, rikki ja ennen kaikkea mua vitutti tää nolo loppu. Kaikkeni tein, kaikkeni annoin.

Restorantti. Ei Martta humppaa.
Sairastamani keuhkoputkentulehdus voi tietysti olla osa syy, mutta tuo pumppuvamma on kyllä vanha ja olemassa oleva. En sit tiiä, oliko myös sillä vaikutusta, että päivän liikunnallinen saldo, näin yhtäkkiseltään, oli aika rasitteellinen. Vai mitä sanotte tästä? Aamulla kevyt niskaharjoite ( ei niinkään jumppa, ) kilsa uintia, tunnin sauvakävely ja kuntosali. Kävin vielä päivän päätteeksi Pilatestunnilla. Se suattaapi olla, että huomenna on paikat kipiät, jos nyt yleensä selviän tästä yöstä hengissä. Tää on just tätä, joko ei tehdä ollenkaan tai sit tehdään ihan simona.

Yllätyksekseni täällä on aika vähän liikuntaa. On siis sellaista kevyt harjoitetta, mutta kunnon hikijumppaa ei ole. Omatoimiselle liikkumiselle tai mitä nyt kukin haluaa tehdä, on varattu aika paljon aikaa. Ja miehän teen. Sitä vartenhan olen tänne tullut. Vaikka ergometrit meni vituralleen, niin kaikesta huolimatta tajusin, kuinka paljon olenkaan kaivannut monipuolista liikkumista. Se on aina ilo, enkä ymmärrä mihin se katosi elämästäni. Laiska paska olen ollut, myönnän sen pois. Ei se mun sauvakävely rantaan ja silloin tällöin kahvakuulan nakkamminen ole vielä kovinkaan kuntoa kohottavaa, eikä sieluakaan ravitsevaa. Tähän on nyt tultava ehdottomasti muutos. Torstaina meillä on henkilökohtainen kuntosuunnitelmaohjaus ja odotan sitä erityisen innolla. Tämän viikon tarkoitus on myös asettaa itselle tavoitteita. On siis ihan sellaiset kaavakkeet ja kaikkee. Tehdään niin kuin suunnitelma. Siitä on hyvä jatkaa. Olen häpi. Rilihäpi!

Pidä huolta
Mikäs täällä on ollessa? Hyvää kotiruokaa, saapi ihminen keskittyä itseensä  (MINÄMINÄMINÄ) ja kaiken kukkuraksi on ihmisiä, joiden pääasiallinen tehtävä on huolehtia siitä, että opit huolehtimaan itsestäsi. Onhan tää yhdensortin luksusta. Ja Martta tykkää sellaisesta. Ai?

13.1.2014

Kohtaaminen Kurjenkellossa

Kelan kuntoutettava namber uno asemissa! Saavuin residenssiini eilen illalla kymmeneltä ja täällä asuu rauha. Keskellä ei mitään, täällä näin maaseudun rauhassa kohoaa ihan oikea kylpylähotelli. Ympäristö on nättiä aakeeta laakeeta ja olisin voinut jopa väittää, että kuulin kuinka hiiri pissasi hotellin nurkalla. Niin on hiljaista. Superior-huoneen etuja on vedenkeitin ja pikamokka. On siis sanomattakin selvää, että  tavoilleni uskollisena, sufet on tuossa turautettu ja kohta syöksyn kylpylöimään. Nukuin hyvin ja nopeasti ja ajattelin tosiaankin aloittaa päivän aamu-uinnilla ja höyryisellä saunalla. Ai että...



Huone on siisti ja ihan jees. Sänkyihin ja tyynyihin on selkeästi panostettu. Onhan se selvä, sillä täällä on juurikin selkä -ja niskavammaisia. Tyynyjä on kolmea eri sorttia ja ne ovat Unikulmasta. Ei huoli, Martalla on oma tyyny messissä. Ilman sitä en lähe minnekään. Huonolla tyynyllä saan varmasti paikat jumittaa. Juurikin tuossa mietin, että kiputilanne kohdallanihan on tällä hetkellä bueno. Ei kolota niskaa, selkää, olkapäätä, eikä lonkkaa. Pitääköhän mun jotenkin huijata, että olen ihan romuna? Mut enhän mä silloin pystysi mitään tekemään. Parempi kai se näin on. Takana kuitenkin parin viikon loma, siihen kaikki Thaikkulan hieronnat, niin en kai mää nyt just oo vamma. En oo niin.



Matkalla tänne tuli reidiosta mielenkiintoinen ohjelma. Siinä haastateltiin elämäntapakouluttajaa joku ja olipa hassua, aivan kuin olisi minulle saatesanoja kertonut. Niitä juttuja niin, mitä olen pinnan alla pohdiskellut. Tämä hiljaisuus ja kietoutuminen omaan itseeni, on myös varmasti hyvä paikka pohdiskella sitä mitä haluan elämältä. Onko muutoksen paikka vai olenko tyytyväinen? Tää on sitä rajapyykkiä mistä täälläkin olen vuodattanut ja olisko kuulkaa nyt niin, että tämä kuntoutus on minulle tarkoitettu myös siksi. Jeppe pysähtyy, Jeppe miettii. Huu never nous, ja tutkimattomat ovat herran tiet.


Meillä on ensimmäinen kohtaaminen kello 9.30 Kurjenkello kabinetissa. Sitä ennen nautin kylpylän ja aamiaisen. Pitäiskö perkele käydä lenkilläkin? Niin ja kuntosalilla. Kyllähän tässä kerkeisi, jos olisi oikein topakka. Esimerkillinen kuntoutuja. Täytyy myöntää, että hyvin mielenkiinnolla odotan millainen viikko on tulossa. Mut hei, nyt en malta enempää. Kietoudun paksuun ja valkoiseen kylpytakkiini ja mun mentävä on. Jotenkin hassu fiilis...