8.6.2013

Kukkaista kaalia ja elämän virtoo

Tuulee ihanasti. Puut suhisee ympärillä, eikä ole ahdistavan kuuma. Tuuli on silleen armollinen. Istun alaterdellä, puolittain varjon alla. Hetken jopa otin aurinkoa, mutta sitten alkoi päässä suhista. Mikähän siellä suhisee? Se on uusi, iän mukana tuoma ilmiö. Pää ei kestä suoraa paistetta, vaan siellä ihan oikeasti alkaa suhista. Aivan kuin aivot kiehuisi miedolla tulella. Niin kuin puuro hautuu. Apua, onks mun aivot nyt ihan puuroo?

Laitoin oikein rantabiksut päälle. Onneksi täällä mökillä ei ole kokovartalopeiliä. Tietokoneen ruudulta heijastuu painajaismainen kuva ylävartalostani. Yritän, että en katso sitä, mutta en voi. Tuo ällöttävä kuvajainen saa minut voimaan pahoin. Sorgen, yrjöön välillä... No niin, nyt helpotti ja käännän ruudun niin, että kuvajainen muuttuu puolikkaaksi. Näytän paljon paremmalle. Laihaa minusta ei saa tekemälläkään, mutta joskus tämmöinen optinen harhakin voi riittää. Mikä leijona! Merinorsu lähinnä.

Mulla on hassu fiilis. Sellainen kaihomielinen ja jopa pohdiskeleva. Päässäni pyörii elämääkin suuremmat rakkauselokuvat. Semmoiset missä on kauheesti tunnetta, eroa ja tuskaa, sekä suurta rakkautta. Whai? Mä kysyn. Näen Ansa Ikosen Tane Palon voimakkailla käsivarsilla ja kuinka himokkaat suut lähestyvä toisiaan tuliseen suuteloon. Takana viljavat pellot lainehtivat kesäisessä tuulessa ja poikkipoikkipoikki... Taidan olla hiukkasen melodramaattisella tuulella. Eikö kuulosta hienolle, melodramaattinen? Tämä toimettomuus käynnistää aivorakenteissani suljettujen onkaloiden käsittelemättömiä asioita. Onko rakkaus yksi niistä? En nyt jaksaisi, mutta jostakinhan sitä äksöniä mitättömänä lipuvaan päivääni on saatava. En minä voi säädellä sieluni toimintoja. Enkä ajatusteni. Siihen syypää on tämä pysähtyneisyys. Hulluja ovat nuo ajatukset. Muka rakkautta. Mitä vielä? Kas kun ei ydinsotaa.

Oli ihanaa eilen hiukka humpsutella. Täytyy myöntää, että pullollinen kuplivaa kihahti kivasti nutturaan. Niin kuin lupasin, katettiin pöytä kauniisti terassille ja tehtiin hyvin. Kokeilemani kukkakaalikookoskeitto oli samettisenpehmeä ja suussa sulava. Siitä saattaa tulla tämän kesänhitti. Ohje on yhteishyvälehden ruokaliitteestä, mutta postaan sen vielä tänne. Ehdottoman kokeiltavaa. Pääruokana savustettiin sit siikaa ja uusia pottuja. Ei siitä ruoka enää paljoa parane. Jälkkäriksi Martan mustikkayllätys.

Mustikka ou nou!

Ai ai savuu!

Ihana illallinen
Tunnelma kesäillan juhlissa hiukka lässähti, kun Ukkorähjä tuli tontille. Hän osaa osoittaa mieltään tehokkaasti siitä, että ei erityisemmin pidä, kun röpöttelen. Mä en saa häneltä vastausta siihen, että mikä siinä nyt niin hirveesti ärsyttää? Hän lähtee kävelee, kun yritän aiheesta jutella. Ehkä se on joku mörökölli lapsuudesta ja toki ymmärrän sen, että selvänä kuplivien jutut voi olla aika levottomia. Mutta ihan sama oikeushan minulla olisi kyseenalaista hänen holittomuus. Miks tehdä asioista niin hankalia, minähän tahdon vain herrajumala hiukkasen pitää hauskaa. Enkä nyt alvariinsa juo. Ymmärtäisin, jos joisin, mutta en. Pitäisikö tehdä vastaisku ja alkaa vetää joka päivä? Oikein sellaiset ördäyskännit. Saisi Ukkopaska laittaa sapuskansa ja hoitaa pirttiä. Mie vain joisin ja pitäisin hirveetä älämölöö. Menin nukkumaan jo puoli kymmenen, kun en jaksanut enää näytellä, että mittään en oo ottanut. Ilonpilaaja!

KUKKAKAALIKOOKOSKEITTO
n. 400 g kukkakaalia ( mie laitoin isomman)
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä ( käytin luomuvoita)
1 jauhoinen peruna
4 dl kasvislientä ( keitän aina ite, siitä mitä milloinkin on)
2 dl kookosmaitoa
1/2 tl suolaa

Huuhtele ja paloittele kaikki kasvikset. Freesaa ne öljyssä ja kaada liemet messiin. Anna hautua kunnes kypsiä. Vedä samettiseksi soosiksi ( sauva tahi blenderi.) Tarjosin keiton kera paahdettua ruisleipää ja luomuvoita.

Tänään meillä syödään hampurilaisia. Auts, tuli näläkä pelkästä ajatuksesta. Huomaatteko, että puhun aika paljon ruuasta. Se on yksi hyvin tärkeä osa-alue mökillä. Täällä ruokakin maistuu paremmalta. Niin ja viini. Viini se vasta hyvälle maistuukin. Sanoi juoppo.

Ostettiin kaikki uudet lasit

Pörriäisillä on pehmeät pyllyt
Ei enää montaa päivää, kun saan tikit veke. Ja pääsen uimaan!! Se on varmasti hyvää kuntoutusta. Silleen varovasti. Mulla on vesijuoksuvyö ja voin leikkiä sen kanssa. Oi ko ihanaa! Mitä muuta päivieni kimallukseen? Tätähän tämä on tekemättömyyttä. Mutta olen(ko) sen jo hyväksynyt. Ainakaan nyt ei ahista. Vähä tekisi mieli kylille. Kirppareille, luomutiloille ja maaseutumatkailuun. Ukkorähjä on taas toisaalla hela daagen ja autottomana olemme täällä vankina. Voisin kyllä yrittää tehdä jotain järkevää, mutta en keksi mitä helvettiä se olisi? Eiks oo kauhee ongelma?

4 kommenttia:

  1. Kiitos oikein ihanasta ja hauskasta blogistasi. Olen jostain eksynyt blogiisi vähän aikaa sitten ja huomasin taas että nauroin ääneen kun luin tätä postausta. Toivottavasti olkapääsi paranee nopeasti, mutta ole kuitenkin varovainen kun saat tikit pois, ettet rasita sitä liikaa uimalla. Voi tulla takapakkia sanon minä "vanha" hoitajatäti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! On aina hauska saada uusia lukijoita, mahtavaa.

      Uidaan mahdollisuuksien rajoissa. Ihan vielä kädellä ei pääse kauhoo, mutta lilluttaan vedessä. Se on jo jotain sekin.

      Poista
  2. Sanopa terveisiä ukonrähjällesi, että kun taiot tuollaisiaa ruokia, niin pitäisi suunsa supussa jos Martta välillä irrottelee, edes vähän :-)
    Olisin niin myyty, jos joku tekisi tuollaisia ruokia, siitä millaisessa kunnossa kokki olisi, ei olisi mitään väliä!
    Saako sinua vuokrata :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vien terveiset perille. Kai sen täytyy periaatteessa räksyttää. Ehkä häntä vituttaa, kun mulla on hauskaa.

      Jos musta ei oo enää kampaajaks, eikä sisustus lähde vetää, niin voin laittaa vuokrakokkitoiminnan pystyyn. Hyvä idea :)

      Poista