7.6.2013

Elämän rakkautta ja muuta horinaa

Jos voisi, niin tällä hetkellä eläisin vain aamuisin ja iltaisin. Niin ja ehkä öisin, jos en nukkuisi. Aamussa on freesi meno ja auringon laskettua, ilmassa on lämmintä lempeyttä, eikä ollenkaan tukalaa kuumuutta. Kaunistahan täällä on, ihan käsittämättömän kaunista. Minä vain en ole vielä osannut nauttia tästä kaikesta. Ei tämä olekaan samanlainen tunne, kun jäädessä kesälomalle. Silloin sitä on kuin pieni bambi tai joku muu elokuvamaisen sulokas nisäkäs. Ihminen on lähes hulluuden partaalla, onnesta sekaisin. Kaikki on mahdollista ja on elettävä sen neljän viikon aikana koko helevetin vuosi. On se loma niin ainutlaatuisen ihanaa. Tämä ei oikein tunnu lomalle. Tämä on jotain... välitila... ei ole kunnossa ja on vain. Olen välitilallinen.

Sieluun sattuu kaunista
Nythän mä sen tajusin! Minä odotan koko ajan. Odotan sitä, että saan laittaa kukkamekon päälle, sipaista santpaulian korvan taa ja olla lomalla. Olla päihtynyt suviyön suloista, jenkkalaatikko laittaa tangoo ja mä olen hetelmällisen herkkä. Herkkä vaikka lisääntymään. Olemaan avoin, olemaan lämmin, ettenkö vallan kuuma? Mun olo on sama kuin mökkiradion, joka soi oikealla kanavalla, mutta on pikkasen megahertsit huonosti ja ääni särisee tuskin havaittavasti. Tänään on perjantai ja tuutista tulee puhelintoive. Ajattelin kokeilla alkuruuaksi kukkakaalikookoskeittoa. Pääruokana voisi olla savustettua fisua ja uutta pottua. Voisi kattaa alaterdelle, laitan kauniit serviisit ja oikeat viinilasit. Ukkorähjä saa laittaa kukka-asetelman ja minä ostan pullon hyvää kuplajuomaa. Saatana, tänään on juhlat! Sitä olen kaivannut. Nyt loppu surkeus ja kapteeni aika tulee noutamaan tyttärensä. Paulat kehiin, perkele! Ai kauheeta, kaikki mun meikit on stadis. Ai niin, möksäl ei tartte, kun täällä ollaan luonnon kauniita. Niin ollaan. Ihanaa, tänään on juhlat!!

Rillattiin eilen herkkua
Nukuin viime yön ilman sitä ahdistavaa kantosidettä. Pakkaan itseni tyynyillä niin, että kääntymisen mahdollisuutta ei ole. Hyvin meni, käsi on yön jäljeltä levännyt ja kivuton. Minulla kaunis mieli. Eilen, ystävättäreni aviomiehensä kera, piipahti kirkolla ja minä jäin hetkeksi yksin. Auton äänijäljen kadotessa metsikköön minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja siivoisin ihan pikkasen. Olin hirveen tärkeenä ja pyyhkäisin olematonta siitepölyä terassikalusteista ja lakaisin lattian. Tuntui kuin olisin siivonnut elämäni ensimmäistä kertaa. Taisin pikkasen pissata hunajata. Sain kokea aktiviteetin voimaannuttavaa hurmaa. Olin elossa. Olin olemassa. Elin hetkessä ja olin onnellinen. Häh? Taitaa olla taas homodraamaa ilmassa. Sehän oli vaan kevyt puhdistustoimenpide. Milloin pääsen pesemään mattoja. Siinä se on talvisotameininkiä parhaimmillaan. Tapa se! Mattolika.

Kuten huomata saattaa, rakas lukijani, että tämä päivieni mitättömyys menee ap and daun. Tänä kesänä ei tarvita linnamäkeä, niin on meno kuin vuoristoradassa konsanaan. Ehkäpä, pikku hiljaa varkain, alan lämmetä tälle kuumuudelle, tälle kesälle. Olen alasti, olen auki. Hetkinen, nyt alkaa selkeästi metsänhenget puhutella. Joko nyt, joko nyt kanavani alkavat virittäytyä oikealle taajuudelle? Alan aistimaan ympärilläni tapahtuvia rakkauksia ja elämähän on tässä. Ihan liki, ihan lähellä. Just joo, nyt se alkaa jo horista siellä pöpelikössä. Pitskö käydä kirkolla? Näkemässä oikeita ihmisiä. Loppuu tuo horina...


4 kommenttia:

  1. No semmosta nyt tällä kertaa, että oot paras kirjoittaja ikinä :). Yhellä tai kahella kädellä, ei väliä.

    VastaaPoista
  2. Mitä herkkuja, niin ruumiille kuin sielulle.
    Kesä ja hyvä fiilis, voiko olla parempaa?
    Itselläni on niin tiukkaa duunipuristusta ollut viimeaikoina, että huh,huh! Kyllä sitä nauttisi vain tekemättömyydestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks meidän pääasiallinen tarkoitus tässä elämässä olisi noin niin kuin nauttia. Eikö ookii?

      Ihminen on höpsö. On duunis, haikailee lomalle ja kun on lomalla, haikailee duuniin. Nyt ei joku tuossa oikein stemmaa... En mie mihinkään duuniin haikaile. Vielä, ehkä kohta ;)

      Poista