Herkästi väräjää taiteilijasielu

Täällä ollaan. Hengissä ja vahvasti. On pitänyt lomalaisen tehdä töitä ja aikaa ei riitä moneen. On niin kiire. No joo, olen kirjoittanut seuraava kolumnia Kauniit Kodit lehteen. Joko mie oon mainostanut, että  kesäkuun numerossa on mun ensimmäinen juttu!!?? Ihan tyrkkäsivät aukeamaksi, vähäks huippuu? Kipaseppa kioskille ja tutustu. Höplään siellä rakkaudesta kotiin ja sisustamiseen ja muutaman ottamani kuvankin laittoivat kaunistamaan. Oih, tuohan on juuri sitä mitä tykkäisin tehdä. Olen tärkeänä, totta hitossa.

Ihana saderintama kostutti meitä vuorokauden. Kylymä oli kuin kesällä konsanaan, mutta minuahan sellainen ei haittaa. Päinvastoin, kaivattua vaihtelua siihen helteeseen. Tämmöisestä mie tykkään, vaihtelusta. Ei käy elämä tylsäksi. Ja sitä osaa arvostaa molempaa ilma-alaa paremmin, kun välillä kärsii kummastakin. Tai nauttii, whatever.

Näistä "löydöistä" tulee taidetta

Näistäkin saattaa tulla taidetta

Mainitsemani päivien mitättömyys on herättänyt sisälläni uinuvan taiteilijasielun. Olen haalinut tarvittavaa materiaalia ja eilinen päivä vietettiinkin kirpputorien kätköissä. Se penkominen ja tavaroiden tutkiskelu on kyllä antoisaa. Ihan kuin etsisi aarteita. No okei, mielessä pyörii kaikenlaista hauskaa ja tarvitsen sellaista tekemistä, missä en rasitu, mutta sieluni saa siunauksen. Tarvikkeet on nyt lähes kasassa, jotakin hankintoja isolta kirkolta on vielä tehtävä. Mie alan tehdä tauluja vahoista esineistä. Annan niille uuden elämän. Kokeillaan, eihän se ota, ei anna. Ja sitä paitsi, sehän voi olla ihan hillittömän hauskaa. Voin laittaa niitä tänne sit myyntiin. Ties vaikka kohta ollaan MoMassa. Nykytaiteilijoista taiteilijoin. Hah! Anna mun kaikki kestää. Mutsi tuumaisi: " Kyllä tuas koiranperse kummittelloo!"

Alkaa kotimaisuus olla maistissa, ah!

Oh, aika ärjyy!

Eilen meillä oli pienet grillikemut. Ei mitään rairai, vaan sellaista mukavaa touhuamista ja hyvää ruokaa rakkaudella. Perjantaiseen tapaan, sain käydä saunassa ja u i m a s s a! Voi miten onnelliseksi ihmisen mieli voikaan tulla pienistä asioista! Ei siihen tarvita miljoonia, kalliita urheiluautoja, kauniita naisia  (sori, miehiä) tai muutakaan mediaseksyä. Se on saatana niin, että suomalainen hompsu on onnellinen, kun hää saa saunoo, uida ja ottaa muutaman bissen. Niin on vissi juu. Ymmärsin, että olen etuoikeutettu saadessani olla onnellinen pienistä asioista. On arvot kohillaan, vaikka ei ihan äkkiä uskoisi.

Tänäänkin meillä on juhlat! Nyt menee jo ihan överiks. Häh, voiko juhlia koskaan olla liikaa? No mut joo, mennään meidän yhteisen kummipojan valmistujaisjuhliin. Hänestä on tullut puutarhuri. Minusta se on hieno ammatti. Mahottoman hieno. Luvassa pienet puutarhajuhlat, ei me sinne asumaan jäädä, mutta on oikeinkin tervetullutta päästä hiukka sosialisoitumaan. Siellähän voi olla nuoria ja kauniita puutarhurin alkuja huru mykke ja silloinhan Martta viihtyy. Mitä mä laitan päälle? Enhän mää mahdu mihinkään mun mekkoihin. Lähen iliman. Lähen alasti.

Ensimmäinen osio toipulomasta tulee päätökseen. Huomenna olisi tarkoitus sukeltaa piäkaupungin sykkeeseen. On pakko käydä hoitaa asioita ja päästä kampaajalle. Vähä pelottaa se urbaani syke, on kerennyt pulssi ja verenpaine laskeutua landelukemiin ja se saattaapi ottaa pumpun päälle. Tuo urpotuminen stadiin. Huh. Mut ihan kiva, että tulee vähä vaihteluu. En nyt suoranaisesti kaipaa elämää ympärilleni, mutta... Mitä mä oikein selitän? On hillittömän hauskaa vaihtaa maisemaa hetkeksi. Varsinkin, kun tietää, että tänne pääsee takaisin. Hei, aurinko paistaa taas! Kiva.