Oih, oispa joulu ainainen

Huh, huh! Nyt pitää hiukka rauhottuu. Illallispizza on esileikitty ja lasissa helmeilee laatu Burgundi. Paskat, se on viikko sitten aukastu punkku, oon vaan niin huono juomaan tuota alkkomahoolia ja nyt siemailen lievästi kitkerää tähdettä. Pihi kun oon, niin en raski poiskaan heittää. Koti on rakastettu viikkosiivouksella ja elävät tulet tuhnuttaa parvekkeella. On niin ku se viikon paras hetki. Laatuaikaa, toden totta. Kismittää, kun tuo ihmisen suuri rakkaus (pölyimuri) temppuaa. Se lupsuttaa kuin kuppanen lehmä. Eikä oo vanhakaan koko aparaatti. Oisko vaivaiset viis vuotta. Tuskin on ensirakkauden huuma haihtunut. Mikä noissa nykyajan kotitalouskoneissa oikein on? Vaihdoin pussinkin, eikä se ollut edes täysi. Pikasen sain tehoa imutuksiin, mutta mulle et ala vittuilee. Se on kerta vielä, niin lähtö tulee. Harmitus, harmitus, pah, pah.

Joululahjoja

Ope opettaa

Väriä vähä liikaa, mutta opettellaan

Tästä tulee marmori

Mul on hento

Tääkin on kiva

Tänään oli jouluaatto. Erikoismaalauskurssi oli niin jännittävä. Hetkeksi taisi hävitä ajan ja paikankin taju. On se niin ihmeellistä, mitä kaikkea hienoa voikaan saada pelkällä maalilla ja eri tekniikoilla aikaiseksi. Nyt on tietysti sellainen olo, että asiaa tuli hiukka yli hilseen. Miten ihmeessä muistan kaiken, enkä mitään halua unhoittaa. Nyt olisi vain pakko päästä heti tekemään, että kaikki pysyisi muistissa ja saisi ne tuonne selkärankaan. Ei taho unohtaa! Päivä lensi kuin siivillä ja käyn vieläkin ylikierroksilla. Katselen asuntoni seiniä sillä silmällä, juu nou? Tuohon eteistilaan taidan tempaista sellaisen freskon, että lentää vieraat perseelleen heti, kun ovesta sisään astuvat. Rauha, rauha. Kyl tää tästä tasaantuu. Hieno päivä, toden totta.

Pönttö jos toinenkin

Roheeta

Elävää

Vastakohtia

Eiks tää oo jo taidetta?

Maalipesu. Tästä unohtu valmis. Kiva tekniikka.

Koulutuksesta vielä. On se aika villi tunne, kun tämmöinen seniili homeperse oppii jotakin mullistavan uutta. On sellainen olo, että noita mun aivoja rassataan oikein isolla kädellä ja on hillitön tiedon nälkä ja jano. Yritän suhteuttaa tätä mullistavaa kokemusta ja mietin aikaisempia koulutuksiani. Niitähän mulla riittää, on kampaajaa, kokkia ja maskeeraajaa. Kaikissa sama juttu. Pikku pää tahtoo oppia ja heti pitäisi olla noin niin ku pro. Annetaan aikaa, kypsytään ja jalostutaan. Kyllä se sieltä tulee, jos on tullakseen. Siis niin kuin mikä? Se joku, millä on tarkoitus ja merkitys. Juuri näin. Jihaa!

Ukkorähjä kyselee keittiössä koko ajan, missä on mikä ja onko tämä tuo ja miten tää ja plaaplaaplaa. Keskeyttää koko ajan. Hermoon ottaa tuommonen. Sanoin, että päivitän tän ja tuun sit. Ei oo rauha. Kai se on mentävä. Laatuaika avoliiton velvoittaa. Se on Adios!

P:S Laitan kuvat tänne tehdyssä tekniikkajärjestyksessä. Ensin on Open malli, sit mun räpellös. Tämä vain tiedoksi saatettakoon.