Ymmärtää ymmärtämättömän

Istuin partsilla aamuriiteilläni ja yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, ymmärsin sen, miksi välillä vietän yöni huutaen ja hakaten. Mieleni/sieluni on sellainen, jos on jotakin asiaa, mitä en ymmärrä tai en hallitse, niin puran sitä unissani. Ymmärtämättömyys purkautuu voimallisena purkauksena unimaalimassa. Pitäisiköhän opetella jotakin sellaista keinoa, että saan ne asiat ulos ihan päivän valossa? Ei tartteisi niin kuin yöllä riehua. Tämä ei suinkaan ole vakavaa, niin kauan, kun en ala mummoja päivällä potkia. Olen helpottunut, tajuttuani mistä moinen johtuu. Ihminen on outo. Outo.

Koulu taivaissa

Väriä

Oppilaan olennainen

Noooh, mitä mää nyt en sit taas ymmärrä tai hallitse? Saatiin eilen ensimmäinen etätehtävä. Suunnittele kuutio 4 x 4 x 4m, suhteessa 1:20. Tilassa asuu 2 henkilöä ja siinä pitää olla kaikki elämiselle välttämättömät toiminnot. Ja ettei menisi liian helpoks, niin välillä heillä on myös vieraita, joten ruokailu pitäisi onnistua neljälle hölölle. Pikku pääni aloitti ankaran työkentelyn. Sata ja miljoona asiaa pyörii mielessä. Levitin tärkeenä kaikki piirtämisen tykötarpeet olohuoneeni pöydälle, avasin olut pullon ja aloitin. Syvä huokaisu. Selvitin mittakaavan ja uskoisin, että sen ymmärsin. Piirsin pohjan ja silleen. Mut sit menin ihan lukkoon. En vaan saatana ymmärrä, kuinka saan piirrettyä kerroksia ja kaiken mahtumaan tilaan. Syvä huokaisu. Ukkorähjä joutui koetukselle. Kirosin ja valitin. Heitin jo kynät nurkkaan ja huusin, että en mä ikinä opi. Ukkorähjä vihjasi jotakin asenteesta. Vitutti. Päätä särki.

Oppilas oppii 

Ruokatunti

Vaihdoin ajatusmallia. En mennyt asiaan liian teoreettisesti. Otin kuutiossa asuvat ihmiset lihaksi ja vereksi. Keksin heille elämän ja annoin kynän lentää luonnoslehtiöllä. Välittämättä millimetreistä, mitoista, suhteista. Pääsin pitkälle ja tunsin juuri sitä samaa intohimoa mitä tunnen, kun sisustan. Ymmärsin, että vain taivas on rajana suunnitelmassani. Toki, mun täytyy saada se sinne paperille niin, että sen ymmärtää muutkin ja sen pystyy toteuttaa. Ehkä tämä tehtävä on tässä vaiheessa vielä liian vaativa. Hei kamooon, olemme opiskelleet mittakaavaa kokonaiset kolme tuntia. Ei siinä olla vielä pro. Annan itselle armon, selvitän ja opin. Helvetti, sitä vartenhan mä olen koulussa! Mut ymmärrätekös, miks mää purkaudun unissani, huudan ja hakkaan? Mulla on ihan hillitön tarve oppia tekemään, ymmärtämään ja hallitsemaan tämä asia. Ja se tietysti pitäisi tapahtua yhdessä päivässä. Just niin.

Minä olen

Mun uus hieno mitta

Ostin eilen uusia koulutarvikkeita. Sellaisen hienon Lasermitankin. Olen jo niin pitkällä, hah. Olin ajatellut, että aloitan viikonloppuna lopputyöni. Sisustan duunikaverin asunnon. Haluaisin jo niin päästä oikeesti tekee ja "leikkii" suunnittelijaa. Pitäsköhän ensin selvittää tämä ensimmäinen tehtävä, ennen kuin aloitan olee sisustussuunnittelija? Voinhan mää käydä vilikasee ja ottaa muutaman mitan ja luonnostella pohjaa. Jos sen teen, niin en varmasti nuku seuraavaan pariin kuukauteen. Ehkä mää tästä rauhoitun...kai.

Tänään ohjelmassa Habitare. Pyrkimyksenä mennä het kympiltä, kun ovet aukee. Inhoon niin isoja ihmismassoja, et paree lähtee ajoissa. Sieltähän voisi saada ideoita kuution suunnitteluun. Ensin kuitenkin pulahdan vilvoittavaan meriveteen. Saa pikkasen näitä höyryjä veke. Mut tää on nyt tätä. Kyl tää tästä rauhottuu. Ihanaa, kun elämässä on jotakin uutta!!