Vastapainoksi mentiin Ikeaan. Se oli virhe. Sunnuntain lapsiperhehelvetti otti hermon heti ovella. Tsiius, miten siellä oli porukkaa. Käytiin kiertää yläkerta ja sit mentiin lihapulille. Tuleeks ihmiset sinne pelkästään syömään, kaame jono ja hirvee härdelli. Tahtoi pois. Voin vain kuvitella minkälaiset jonot oli kassoilla. Ei käyty alakerrassa ollenkaan. Ei pystynyt ryysäilee. Mietin mielessäni, millaista kassaa Ikea tekee esim. Su-päivinä. Se ei ole ihan pikku raha. Ei ole niin.
Aloitin myös sen lopputyöni. Olin tärkeenä. Kuvasin ja mittasin. Siitä tulee mielenkiintoista. Ainut ongelma on, että haluaisin tietenkin alkaa jo hommiin, mutta tieto ja taito ei riitä. Kohteeni on oikein sopiva. Sitä on hyvä lähteä työstää. Tää on jännää. Mä en niin kuin tiedä asioita, mut sit taas toisaalta tiedän. Olenhan muutaman rempan itselle elämän aikana duunaillut. Mut se on hiukka eri juttu, lähteä tekee toiselle kuin itselle. Sitäkin mietin, että tässä on pakko olla joku tapa/tyyli, että en polta itseäni projektin myötä loppuun. Mulla on mun päiväduuni, koulu ja lopputyö. Enhän mää voi kaikkea hallita, valvoa ja toteuttaa. Asia vaatii paneutumista ja tarkkaa suunnittelua. Hah, olen niin täpinöissäni...
Ihan ite |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti