12.9.2012

Ei oppi ojaan kaada

Tänään se alkaa! Koulutaival. Vähänks mua jännää. Nämähän ovat hyvin merkittäviä paaluja ihmisen elämäntaipaleessa. Olen joskus tehnyt kalluppia ensimmäisen luokan ensimmäisestä koulupäivästä. Lähestulkoon jokainen muistaa sen! Muistaa sen kutkuttavan jännityksen ja millainen koululaukku oli. Martalla oli sellainen sinivalkoinen, jossa oli lentoyhtiö SAS:in logo. Hieno oli. Koulumme oli vanha, punatiilinen rakennus järven rannalla. Opettajana ihana Aino, pyöreä ja pehmeä. Silloin koulu oli kivaa, ei mitään haistavittu, minuun et koske meininkiä. Ketähän tulee mun luokalle, kenen kaa mää leikin. Onkohan meil välkkärii. Täytyy tehdä eväsleivät messiin, edessä on pitkä päivä.

Eilen opiskeltiin duunissa uutta. Käytiin läpi syksyn koleksuunia ja saatiinkin toimivia ideoita, käyttökelpoisia tekniikoita. On aina kiva kurssittautua. On jotenkin antoisaa olla kädetön ja osaamaton uuden edessä. Oivaltaa ja oppia. Saa uusia palikoita omaan tekemiseensä. Se kai se on kurssin tarkoitus.  Hyvä päivä.

Näin taas ällö painajaisen. Olin menossa himaan. Oli talvi ja pimeä ilta. Mun asunto ei ollut tämä, vaan joku uudempi talo jossain. Talossa oli maan tasalla terassi, jossa oli outoja tyyppejä tekemässä jotakin lumesta. Itse asuin toisessa kerroksessa, yläpuolella tämän. Sanoin kundeille, että mitä helvettiä te teette täällä ja ketä oikein olette. Painukaa muualle siitä, kello on jo vaikka mitä. Täällä ette metelöi. Ja taas kerran uhkasin soittaa poliisit, mikäli meteli ei lopu ja kaverit ei poistu paikalta. Menin sisälle asuntooni ja aloitin sytyttämään valoja ja laskemaan verhoja ikkunoihin. Minua pelotti. Vaikka asunto ei ollut suuren suuri, niin sytytin hirveen määrän lamppuja. Vetelin verhoja ja laskin kaihtimiakin hurjat määrät ikkunoiden suojaksi. Mikä jännää, kaikki lamput ja verhot olivat sellaisia mitä olen omistanut elämäni aikana. Aina kun olin saanut yhden lampun sytytettyä ja verhot vedettyä, tuli koko ajan uusia. En millään meinannut saada hommaa loppuun. Kunnes olin viimeisen ikkunan luona, niin sen takana seisoi joku mies alasti. Säikähdin hirveästi ja aloin huutaa ja hakata ikkunaa. Heräsin siihen, kun hakkasin ilmaan ja huusin mene pois. Olin hiestä märkä.

Nyt täytyy pakata reppu. En ostanut uutta, vanha saa kelvata. Onhan mulla sentään uusi penaali. Aamu on liian lämmin, käyn uimassa. Se antaa hyvää energiaa. Mitä mä laitan päälle, joku kiva kouluasu. Laittasko rusetin siis kissimirrin? Tukkani geelaan siistille jakaukselle. Pesen korvat ja kiillotan kynnet. Jännittääääää......

9 kommenttia:

  1. Sellainen magneettipenaaliko, jossa on kivoja pikku osastoja hajukumeille? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin vaan sellaisen tavallisen mustan... J ayksi kumi, eikä sekään oo hajulla. Ook mie tylsä...

      Poista
  2. Mukavaa ekaa koulupäivää!

    VastaaPoista
  3. Oivoi, minä pelkäsin kansakoulussa ensimmäistä päivää ja oikeassa olin. Yhtä helvettiä koko ala-asteaika. Siitä se sitten parani, nykyään tykkään opiskelusta paljonkin. Eikä edes tarvitse niin paljon lyödä takaisin kuin kääpiönä.

    Toivottavasti sinua ei kiusattu, vaan penali, tukka ja rusetti olivat hyvin! Hyvää seuraavaa koulupäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kiusattu, mutta jännitti kovin. Vaikuttaa intresantille ja valvoinkin jo eilen, kun niin mietin kaikkee... Innostunut sonni siis :)

      Poista
  4. Penali. Justiinsa. Penaali. Perkeleen suomen kieli.

    VastaaPoista