PPP:SSS

Jos aamulla herättyäsi tunnet väsymystä, kehtuutta ja liikkeelle lähtö on tahmeaaaa, ota ja mene avantoon, ei tunnu enää. Elämä saa otetta ja varpaatkin hymyilee. Tänään ei ole muuta sanottavaa. Paitsi, toivotan onnea Top Chef Aleksille. Onnea Aleksi, olet hyvä kokki!

P:S Ai niin, viikonloppuna on kamera ja valokuvausmessut, sinne siis!

PP:SS Ai niin, ajattelin viettää keittiövapaan viikonlopun. Aina ei jaksa. Ukkorähjä saa hoitaa hommat.

PPP:SSS Ai niin, luomukahvi maistuu pehmeälle. Tervetuloa uudet lukijani!

Haudanvakavasti

Vaikka lumi peittää vielä suurinta osaa luontoa ja elämää sen ympärillä, niin hautausmaalta löytyy aina kuvattavaa. Olenko perverssi, mutta voisin vain hortoilla siellä ja räppäillä. Valitettavasti aika loppui kesken, mutta tässä muutama otos. Odotan jo niin, että elämä ympärillämme herää ja pääsee sitä kuvamaan. Oih, kuinka odotankaan!

Tsirp, tsirp!

Ei vapaata vangita voi.

Kahleissa

Surullista mutta totta.

Kolmas kerta toden sanoo.

Ympyrä sulkeutuu.

Kolme muskettisoturia.

Anna mun olla!

Ylöskatsomus

Dogwalk

Sunnuntaina emännän vääntäessä pahanmakuista nisupullaa keittiössä, ukkorähjä ja pikku koira leikkivät huippumallihaussa 2011. Ihminen oli muotikuvaaja ja mallina Kolumbus Major Treasure eli kamujen kesken Juppe. Kyseessä oli Dogwalk ja Editorial kuvaukset.  Naomit ja Mossit vapiskaa, uusi kasvo on löytynyt!

Slurp!

Kaihoisa katse

Model

Dogwalk käännös

Ihmiselon kurjuus ja ihanuus

Niin hurahti taas veepeet. Kolme päivää elettyä elämää vähemmän. Mitä enemmän ikää tulee, sitä nopiampaan aika kuluu. Kiire tulee, jos meinaa tässä elämässä tehdä kaiken sen mitä olinkaan ajatellut. Siis jos tämä aika tätä rataa viheltää, huh. Niissä pienissä pysähdyksen hetkissä ymmärtää ihmiselon pienuuden. Niin lyhyt on maallinen matkamme. Voi, kuinka lyhyt se onkaan. Pitäisi yrittää nauttia jokaisesta ohi kiitävästä hetkestä. Juuri niin.

Lähtipä syvällisesti tämä aamu. Sekaisin on unirytmi, kesäaikaan siirtely ei sovi mun vartalolle. Menee vain väärin päin, minuahan pitäisi väsyttää vielä ihan simona. Ei, tämä kukkuu täällä jo kuin käki. Mokkoo naamariin ja pikku postaukset.

Sydäntohtori soitti eilen varjoainekuvauksen tulokset. Tahtovat aloittaa kolestrolilääkityksen, WHAT? Viimeisin arvo on otettu vuosi sitten ja siinä hyvän kolestrolin arvo on huippu hyvä mieheksi ja se huono oli rapiat 2. Pitääkö mun uskoa tuota, tahdon tietysti tuoreet kokeet ja kyseenalaistan lääkityksen aloituksen. Heti ollaan tunkemassa pillereitä, eikö asiaan voi vaikuttaa elintavoilla? Onko jollakin kokemusta? Olisin tiedoista kiitollinen. Ei taho pillerii.... Ei taho!

Hui, hai. Eilenkin syötiin niiiin terveellisesti. Emäntä keitteli kasvissosekeitot uppomunalla. Tuo munako se nyt sitten on, että kolestrolit keikkuu, häh? Jälkiruokana mustikkakiisseli, mangovaniljajugurtilla. Rasvaa nolla, minä mitään pillereitä ota.... Prk.....lle!

Jos tämä ei ole terveellistä, niin mikä?

Munat ja munat...

Jamii!

Tropiikin unelmia kello: 19, 20 ja 21.00

Nyt ottaa kupoliin ja pahasti tuo lumisade. Ei enää yhtään kestäisi kaunista ja puhtaan valkeaa maisemaa. Tahtoo kevät esikkoset esiin ja kuralätäköiden lotinaa. Vaikka kuinka sanotaan, uusi lumi on vanhan surma, minusta se on vain ihmisen rienaamista. Jahas, otetaanpa toisenlainen lähestymistapa. Ei ole hyväksi aloittaa päiväänsä näin negaation kautta. Tervetuloa, valkoinen huntu! Olet kaunis, olet puhdas. No niin, heti tuntuu paremmalle. Paskan marjat ja muut hillokkeet....

Ilmeisesti eilinen nisupullashow jäi harmittamaan leipurin egoani niin, että näin viime yönä hauskan unen. Pakastimessani syöjäänsä ikävöivät nisukkaat halusivat nähdä päivänvaloa ja päästä parempiin suihin. Pelastajaksi ilmoittautui eräs lukijani, paeloruokailija Naina. Hän himoitsi terveellisiä nisupulliani niin, että laitoin pullat taksikyydillä kotiosoitteeseen. Unessa käytiin läpi lukuisia vaihtoehtoja nisujen jälleen sijoittamisen mahdollisuuksista. Ja ylpeinä keksimästämme ratkaisusta olimme sangen tyytyväisiä itseemme. Näin luomupulla kokeilu sai onnellisen lopun ja valtakunnassa kaikki on hyvin. Naina, jos tosiaankin näin on, että himoitset minulle kuuluvaa, olen valmis antamaan orvoille taksikyydin. Tell me, ja jumalaiset herkut ovat kotiovellasi. Hih, kaikkea se ihmisen mieli tuottaa....

Erinäisissäkin kokkiohjelmissa korostetaan sitä, että kokin täytyy tuoda esiin persoonallisuuttaan annosten valmistamisessa. Martta on ottanut vinkistä vaarin ja räjäytti eilen tropiikin tunnelmin. Jostakin alitajuntani ruokasyvyyksistä nousi esiin tämmöinen tico, tico herkku. Olkoon nimeltään Tropiikin Unelma.

Kukkopojan siipipaloja syöjien mukaan. Ostin nämä Juurenpuodista ja ne todellakin ovat kukkopoikaa.
Kärväytä kevyt rusketus kukkosille pannulla. Laita ne uunivuokaan.
1 kokonainen tuore ananas kuutioina
2 chiliä
n. puolikas inkivääri viipaleina
3 valkosipulin kynttä murskana
Rouhi pintaan suolaa ja jotakin tulisempaa pippurisekoitusta
Tuoreita yrttilöitä oman maun mukkaan, mie laitoin saatavilla olevaa elikkäs basilikaa

Sekoita kastike erikseen kulhossa.
1 prk kookosmaitoa ( saa olla isompi purkki)
2 dl kuohukermaa
curryä, chilirouhetta, suolaa
Heivaa soosi kukkosille, lykkää uuniin ja anna hautua 200 astetta n. 50 minuuttia. Anna paistamisen jälkeen vetäytyä fuuliopaperin alla ainakin 20 minsaa.

Valmista sillä aikaa shamppanjarisotto ja esim. vihreä salatatti. Ukkorähjä ei ole mausteisen ruuan ystävä ja ajattelinkin, että herralta jää ruoka lautaselle. Mutta niin vaan veteli inkiväärit ja muut härpäkkeet. Suosittelen kokeilemaan. Maku oli pehmeä ja ihanasti mausteinen. Itse asiassa en itsekkään tykkää liian tulisesta, en näe siinä mitään järkeä, että aistinautinto räjäyttää makuhermosi niin, että taju lähtee. Näin oli hyvä, kiitos. Jälkiruuaksi rauhoitimme makunystyröitä jäätelöllä ja la-illan suklaakastike jämillä. Vot!

Brunaa pintaa

Ananasakäämä

Tulin just lämpöisestä

Tropiikin Unelma

Hienostunut pallo

Eilinen kellojen siirtely sai aikaan mielenkiintoisen sekavuustilan. Teevee oli sekaisin,  kahdeksan aikaan tuutista tuli ulos kello seiskan ohjelmia. Seinäkelloajat oli vielä vaihtamatta ja näytti siis kasia. Läppäri ilmoitti jo yhdeksää. Hetkeen en enää tiennyt mitä aikaa elämme. Mihin suuntaan menemme, mikä olikaan oikea aikasi. Minne katosi elämästäni tunti jos toinenkin. Hetken jo luulin, että minä olen sekoamassa. Oli villiä, ihan vähän pelotti. Tuolla lailla vanhaa miestä kiusaavat... Mutta siis nyt on maanantai ja kello on 08.13. Onhan? Vai onko nyt tiistai.... Mikä kuukausi nyt on? Joulukuu? Mikä kevät, missä?

Tänään rakastan itseäni hierojan palveluilla. Kyhmyinen kehoni odottaa jo sulattelevaa kosketusta. Saa taas energiat uusia kanavia vallattomaan virtailuunsa. Hieroja on ihmisen paras ystävä, todettakoon nyt näin. Minun piti myös pestä akkunoita, mutta tuo harmillinen takatalvi estäköön sen. Ikkunat pestään silloin kun kevät kutittelee nenää ja on muutenkin vallaton olo. Nyt ei ole. Tänään otetaan rennosti ja ollaan muutenkin heikunkeikun!

P:S Mulla ei vieläkään ole syötävää pullaa. Oi, elämän kurjuutta.

NisuPullaa!

Ajoissa sunnuntaiaamuna Martta, hyvän perheen emännän tavoin, alusti nisupullataikinan kohoilemaan ja hilpaisi lenkille. Samalla laittoi luomupuuron tulille, se odotti hautuneena nälkäistä emäntää. Hyvin lähti su-aamu käyntiin. Projekti totteli nimeä: Luomupulla kunniaan. Kaikki ainesosat oli siis luomua. Maito, munat, jauhot täysjyvää ja sokeri Intiaania. Kokeilu oli mielenkiintoinen. Ja täytyy vielä kiitellä mun yleiskonetta. Sinne niin vaan ainesosat ja kone vatkaa ja veivaa. Emäntä heitti vieressä lannetta ja tanssahteli valssin tahtiin. Nisupullan teko voi olla hauskaa ja liikunnallisesti antoisaa. Ja mikään ei voita tuoreen pullan tuoksua! Tästä se lähtee... Kyllä pullan teko on ihanaa!!

Raaka-ainekset

Martan taikakaulin kun kerran heilahtaa...

Söpösti söpsöttäen

Jonossa, mars.

Oikea ote ja se liike.

Rasvaa pintaan, njam.

Omenasosehuntu, luomua juu.

Mausteilla

Rullaatirullaa.

Halki poikki pinoon.

Olen valmis!

Tuoksu ja ulkonäkö oli ihan kohdallaan, mutta maku oli syvältä. Yök, maistui liian terveelliselle. Ei Martta halua luomupullaa, Martta haluaa oikeaa pullaa. Varmaan joku "vihreä" terveellisen elämän edustaja olisi ihastellut puhdasta makua. Minä en. Yök, yök ja vielä kerran yök!

Synttärikisan voittaja!

Synttärikisa on nyt ratkennut! Kiitos kaikille osallistuneille, mutta valitettavasti vain yksi voi voittaa. Suoritimme ihan perinteisen nosta lippu arvonnan. Juppe toimi onnettarena ja ukkorähjä virallisena valvojana. Mie olin jo niin Cavoissani, että kelpasin vain kuvaamaan ;)

ONNEKSI OLKOON KAAPONKAMMARI! Olet voittanut ylellisen Biolange Hiustenhoitotuotepaketin. Oletko niin ystävällinen ja toimitat yhteystietosi ja suht tarkan kuvauksen hiuksistasi. Laita ne blogini etusivulla olevaan mailiosoitteeseen. Laitan paketin postissa tulemaan.

Makustellen

Hellurei ja hellät tunteet! Eilinen illallinen oli suksee. Kyllä täytyy myöntää, että Luomupöperö maistuu maukkaammalle. Ja aistin nikotiinin turmelemilla makunystyröilläni puhtautta ja raikkautta. Ouh! Kyllä Martta sai pöristä patojen ja kattiloidensa kanssa ihan tosissaan.

Pupujen ruokaa

Alaston parsa

Peruna ja selleri tahtoo uuniin!

Ihan hävettää tunnustaa, mutta Parsalle tarkoitettu Hollandaiskastike pääsi juoksettumaan. En ymmärrä, olen tehnyt sitä lukuisia kertoja ( kylläkin vuosisatoja sitten) ihan onnistuneesti, mutta missä meni nyt vikaan. Oliko Martalla kiire, liikaa Cavaa koneessa vai mikä? Kyllä otti essuun ja vähän nessuunkin. Sinne lensi paskapönttöön soossit. Murinaa..... Mutta, mutta, Parsat oli loistavat. Kiehautin niitä ensin ihan snadisti, valutin ja kääräsin ilmakuivattuun kinkkuun. Sen jälkeen uuniin grillivastuksen alle, noin 5 minsaa puoleltansa. Sitruunavoi kostutus ja ei kun syömään. Taivaallisen rapsakkaa ja mikä maku!

Pukeutunut parsa

Lampaan vauvan valmistuksen aloitin jo aamulla. Fileet marinaadiin joka oli seuraava.

1 dl oliiviöljyä
Muutama pisara seesamöljyä
2 murskattua valkosipulinkynttä
0,5 dl punaviiniä
Reippaasti hiukka hierottua Timjamia
n. puolikas chili viipaleina ( punainen, mieto)
Suolaa ja pippuria

Kääntelin fileitä välillä ja ne maustuivat siis koko päivän. Paistoin pinnan pannulla oliiviöljyvoiseoksessa noin pari minsaa puoleltaan. Kääräsin folioon ja lykkäsin jälkilämpimään  ( oisko joku sata astetta) uuniin 10 minuuttia.

Kaveriksi tein valkosipuliselleriperunat. Sellerin keksin laittaa itse, ja jopa ukkorähjä tykkäsi. Vaikka normi on Yök! Selleriä, en syö. Nyt meni kuin metrinen halko. Tässä ohje.

Perunoita syöjien mukaan. Laske noin 3-4 pottua per lätty.
Puolikas selleri
4-6 valkosipulia
n. 1litra lihalientä tai niin, että perunat peittyvät uuniastiassa.
Suolaa ja pippuria
Voita, oliiviöljyä paistamiseen

Esikäsittele perunat, selleri. Viiaploi ne ja huuhtase kylmässä, väljässä vedessä. Kuivaa ne pyyhkeeseen painelemalla. Murskaa valkosipuit. Paista nämä pannulla, jossa voiöljyseos, anna kaunis väri pintaan. Kuumalihaliemi päälle ja uuniin n. 30 minuuttia. Anna vetäytyä rauhassa. Resepti on Puijon Tornin valkosipuliperunoiden ohje. Mikä maku, mikä lento. Ei ole sitä kermamössöä!

Muuten fileen kaverina oli tattisipulimuhennos ja raikas vihreäsalaatti. Tietty, lasi hyvää Italialaista punkkua on aina paikallaan.

Bäääääh!

Jos ape oli tähän asti onnistunut, niin ei jälkiruokakaan tuottanut pettymystä. Taisi kuitenkin Martalla olla ne Cavat kohdallaan.... Sitruunaparfait on oma sovellutus useasta ohjeesta. Tässä sekin, suosittelen kokeilemaan. Raikas.

Mon amur!

2 munaa
0,5 dl sokeria
Vatkaa nämä kuohkeaksi vaahdoksi.
2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
250 g valkosuklaata
Sulata suklaa, jäähdytä hiukka ja lisää siihen sitruunatsydeemit
Lisää tämä varovasti nostellen edelliseen.
3 dl kuohukermaa
Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja lisää se edelliseen seokseen myös varovasti nostellen. Laita mössö kelmulla vuorattuihin kippoihin ja n. 4 tunniksi pakkaseen. Kaveriksi tein sen maailma parhaan suklaakastikkeen, johon sotkin tummia suklaiden jämiä. Raikas parfait ja makea lämmin suklaakastike. Jopahan oli poikaa.  Tässä oli sinulle hyvä ateria ehdotus esim. pääsiäiseksi. Kyllä kaikki pupujussit tykkää!

P:S Korostan vielä, että lähes kaikki oli sit sitä luomua. Niin. Just. Joo.

Bääääähh!

Luomumöykkääjä täällä huomenta! Tehtiinkin ukkorähjän kanssa jo eilen se luomuinen tutustumismatka Iso-omenan Citymarkettiin. Olin positiivisesti yllättynyt. Ihan kaikkee on. Lähes tulkoon. Tämä oli siis neitsytmatkani luomun salattuun maailmaan. Pikku kaupoista olen kyllä yrittänyt etsiä, mutta huonolla menestyksellä. Oli jännittävää vaeltaa hyllystä hyllyyn ja huomata, että mitä ihmeellisempiä ainesosia on tuotettu puhtaasti. Nyt meidän perhe käy viikonloppuisin osotoksilla jättihallista ja tuo kotiin ihmistä rakastavaa puhtautta. En aikaisemmin ole tykännyt noista jättihalleista, mutta nyt on nöyrryttävä. Asia mikä oli pakko laittaa merkille oli korkea hintataso. Kyllähän se kirpaisee, jos esim. luomurisottoriisi maksaa seitsemän euroa ja vieressä on kuitenkin tarjolla hyvää Italialaista neljään egeen. Ja tämä on sama kaikkien elintarvikkeiden kohdalla. Silloin pitää tehdä valintoja. Ostettiin mm. Pauligin luomukahvia ja juuripa tuossa turrautin kupilliset ja täytyy myöntää, maku on pehmeä ja aamua hyväilevä. Hyvin alkanut luomumatka jatkukoon!

Kävin myös eilen Juurenpuodissa lihaostoksilla. Ukkorähjä oli toivonut maksaa ja sitä ei ollutkaan. Ostin vaihtoehoisesti karitsan sisäfilettä. Kuulin edellä mainitun äänestä, että nyt mentiin epämukavuusalueelle. En vetänyt hernettä nessuun vaan päätin valmistaa raaka-aineen niin, että ukkorähjältä lähtee taju ja hän rakastuu Lampaanvauva ateriaan. Kääk! Kuullostaa pahalle, Lampaanvauva, sori villat! Eli illalla syödään alkuruuaksi Parsaa ja ilmakuivattuakinkkua Holladaiskastikkeella. Päätähtenä pöytään purjehtii siis Karitsa, sellerivalkosipuliperunoilla ja sienisipulimuhennoksella. Jälkkäriksi rakastan sitruunaparfait, suklaakastikeella. Siinä on Martalle taas touhua. Olin ajatellut viettää holittoman viikonlopun, mutta kävin eilen myös pitkäripaisessa ostamassa huomiseen shamppanjarisottoon kuohuvaa. Kuinka ollakaan, yksinäinen Cavapullo aneli päästä mukaani ja helläsydämisenä ( lue; heikko lihaisena juoppona)  minun oli pakko ottaa hänet messiin. Muutama lasi kuohuvaa ruokaa laittaessa ei tee minusta vielä rapajuoppoa, se aukaisee luovuuttani ja jaksan rakastaa maailmaa. Näin on.

Tänään vietetään pimeyden hetkeä illalla klo: 20.30. Se on varmaankin juuri meidän ruokailuhetki. Oih, nyt voin romantisoida ja laittaa kynttilät tulille. Katsotaan syttyykö ukkorähjä ja näkee minut vaaleanpunaisin kehyksin. Minä haluan ottaa kantaa ja töllötellä pimiässä. Eksotigue. Huomenna siirretään kelloja tunnilla kohti kesää. Menee taas viikko, että on sekaisin. Miksi ne kiusaa ihmislasta typeryyksillä. Pah, pah ja vielä kerran pah.

Nyt Martta hyppää kyökin puolelle ja laittaa karitsan marinoitumaan. Siinä samalla polkasen sitruunaparfain pakkaseen. Pakkaan Mac-reppuni ja aktivoidun vastaanottamaan armotonta tietotekniikkatykitystä. Kyllä lauantait ovat kivoja.

P:S Herre min Guudendo! Olin unohtaa synssäriarvonnan. Se on tänään. Ukkorähjä saa toimia onnettarena. Teen kaikista kommentoijista laput, laitamme ne lakkiin ja Tsädäm, voittaja on.....

Pirun kierteitä ja puhtaita ikkunoita

Työviikon viimeinen aamu ja heräsin kukonlaulun aikaan. Mikähän siinäkin on? Miksi herää silloin semisti liian aikaisin, eikä unta riitä. Joskus väsy tekee sen, että unirytmi pyllyilee. Mutta siirryttyäni tekemään neljä päiväistä työviikkoa, en ole edes väsy loppuviikosta. Outoo.  Vai voisiko se olla vain viikonloppu innostusta? On kaikkee kivaa, mitä odottaa liian innokkaasti. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta olen niin höperö, että odotan.

Mitä siis on tiedossa? Mac-kurssi on huomenna! Tarkoituksissa on käydä läpi kuvankäsittelyä ja se on tällä hetkellä lähellä sydäntäni ja sieluani. Sain vinkin ( täällä blogissa) hyvästä kuvankäsittelyohjelmasta. Näin tämä blogimaailma toimii, tulee vinkki sieltä ja täältä. Hienoo! Olen myös päättänyt tehdä Luomumatkan läheiseen jättimarkettiin. Ajattelimme ukkorähjän kanssa mennä huomenna jo aamusta selvittämään paikallisen luomutarjonnan. Olenhan aikaisemmikin jo valittanut lähikaupan (paskasiva) huonoa ruokatarjontaa. Kiiressä ja väsyneenä siihen vain tulee sorruttua. Nyt tulee roti tähänkin hommaan! Suunnittelen syömiseni ja juomiseni tarkemmin ja haen viikonloppuisin toivottavasti parempaa pöperöä jättihallista. Luulisin, että tarjonta on siellä luomahtava, toivottavasti en tule pettymään. Katso nyt, tämä höperö on niin innoissaan viikonlopun ruokaostoksista, että ei saa nukuttua. Ohjelmassa on myös nisupullan vääntöä ja sielu palaa kuvaamaan ja ikkunan pesukin pitäisi aloittaa. Siitä en erityisemmin pidä, mutta sitä on tehtävä. Mulla on hyvä plääni, pesen aina yhden ikkunakokonaisuuden per viikend. Näin ei käy viirut rassaamaan ja jaksaa hinkata puhdasta jälkeä. Ei ihan parasta Martta-menoa mutta inhoon ikkunanpesua. Se on syvältä, sanois nuoriso. Vai sanooko ne enää noin, mistä mie tiiän.

Sori, kun mie keuhkoon tosta luomusta. Minussa on sellainen vika tai ihana piirre, että innostun aikas tulisesti asioista, mutta tämä rakkaus ei välttämättä kestä. Lyhyttä mutta kiihkeää. Enivei, kävin siis eilen rakastumassa Eat&Joy luomutoriin. On siellä niin nättiä ja kaikkia kivoja tuotteita. Teki mieli ostaa ihan kaikki! Valikoima on parempi, runsas ja houkutteleva verrattain Juuren puotiin. Henkilökunta oli mukavaa ja mikä parasta, putiikki on työmatkani varrella. Jokapäiväisen luomuleipäni saanti on turvattu! Oli siellä luomuoluttakin.... Hintataso oli valitettavasti aika korkea, piti pikkasen punnita, että maksanko pienestä juustopalasta yli kymmenen euroo. Se oli kai jotakin ekstraa, sillä vierestä löytyi hyvä juusto ja kohtuu hintaan. Ja hinnat vain tippuu, kun käymme ostamaan. Uskoo hän. Nyt yritän rauhoittua tämä asian kanssa ja toivon, luotan ja uskon, että tästä tulee pysyvä elämätapamuutos. Eixs vaan?

Asia mistä kärsin tällä hetkellä suunnattomasti on tämä hidas itsemurha. Heppu keuhkoo puhtaasta syömisestä ja vetää sisäänsä pahinta myrkkyä, mitä maa päällään kantaa. Onko järkee vai ei? Voi helvetin helvetti! Tupakoinnista irrottatuminen on ajatuksissani 24/7, mutta lihani on  heikko. Lihani on heikko. Heikko on lihani. Jos mahdollista, niin poltan nyt enemmän kuin ennen edellistä lopetustani. Vedän kaksi käsin ja kaikin varpain. Sori, mun on pakko purkaa tämä ajatuksen oksennus tänne näin, kirjoitettu on vahvempi kuin sanottu sana. Jumalani, auta minua eroon tästä synnistäni. No joo, pitääkö tähän Jumalakin jo sotkea. Inhoan itseäni ja tätä laiska perseyttä, heikkoa lihaani ja nikotiinille löyhkäävää olemustani. Olen paska! Täys paska! Joku jo ajattelee, älä valita, tee asialle jotakin. Juuri niin, mutta... Mulla on addiktio. Pahasti. Tämä on kuin pirun kierre. Mitä enemmän haluan irti, sitä enemmän haluan sisääni tappavaa myrkkyä. Piru asuu minussa. Lähettäkä minut autiolle saarelle vuodeksi ilman tupakkivehkeitä. Sinne niin, ananaspuiden katveeseen, turkoosin meren äärelle vieroitukseen. Jotakinhan tässä on keksittävä. Kaikki mahdollinen vierihoito ( onko vierihoito sama kuin vieroitus?)  on kokeiltu. Hypnoosista pillereihin. Hetken tupakoimattomuus ja piru iskee taas. Syvä huokaisu, kuulitko? Otetaanpa sellainen kimppa iltarukous. Kun polvistut iltaisin sänkysi viereen keskustelemaan herrasi kanssa, voisitko pyytää samalla, että Luoja antaisi voimia myös minulle. To gether we are strong! Ei kai tässä enää muukaan auta.... Auttakee jos voitte!

Do diin, heittäydyn hetkeksi piikkimatolleni ja aloitan aamurutiineista. Mun aamiainen kokee uudistuksen. Ostin eilen luomumysliä, katsotaan nappaako? Jännittää niin. Ulkona on pakkanen, voe bylly. Rähäkkää viikonlopun alkua!

Syyllinen vai syytön?

Hellurei! Mokka maistuu pehmeälle, näin lähtee tämä päivä hyvin käyntiin. Olinkin eilen illalla niin väsy, että nukahdin sohvalle. Kevätväsykö se vaivaa vai muutenko vain vanhaa ihmistä väsyttää. Olen taas alkanut järsiä hampaitani yöllä. Eikä sillä hyvä, vaan siinä on mennyt palanen poskeakin. Outoa on tuokin, viime keväänä sama juttu ja sain purukiskot. En ole niitä tarvinnut pitkään aikaan ja nyt taas hampaat "maistuu." Mistä moinen, tämä on taas näitä ihmiselon selittämättömiä viirauksia. Lykkäsin yöksi kiskot suukkiin, mutta onko mun hampaat kasvaneet, ne ei tuntunut sopivalle? Pitänee vain harjoitella... Söisin leipää, enkä hampaitani, höperö.

Kokkiohjelma TopChefissä alkaa olla jännät paikat. Eilisessä jaksossa selvisi loppukilpailijat. Akseli on mun suosikki. Ohjelma on hyvä, mutta pikkasen mua nyppii tuomareiden tapa arvostella ruokaa. Tuon tason kokkaukset eivät mielestäni ole syömäkelvottomia. Maailmassa nähdään nälkää ja tuomareiden mielestä gurmee tason pöperöt ovat syömäkelvottomia! Hei, haloo, jotakin rajaa. Oukei, draamaa pitää olla, mutta älkää tehkö sitä ruuan kustannuksella. Ruualla ei leikitä, jokainen oppii sen jo lapsena. Se hyvä puoli noissa ohjelmissa on, että keittiöhommista on tullut miehekkäitä. Varmasti moni äijäkin kiinnostuu ruuanlaitosta, eikä se ole enää meidän Marttojen yksinoikeus. Hyvä niin. Ei tartte minunkaan pelätä, että "miehisyyteni"  kärsii, jos sujuvasti täällä hössötän luomusta, pullataikinasta ja makujen sinfoniasta. Hyvä homma!

Eilen sen sitten tein. Annoin muutaman roposen kerjäläiselle. Saako nyt sieluni rauhan kävellä Kampista Unioninkadulle tuntematta syyllisyyden tuskaa? En tiedä, taloudellisesti siinä tuskin tapahtui mitään kovinkaan mullistavaa, pelastinko yhtäkään nälkäistä suuta vai ruokinko järjestäytynytta huumemafiaa? Pelottava ajatus. Jos alan jakelemaan näitä "almujani" kaikille minulta kerjääville, joudun tod.näk. tekemään duunia kaksinverroin. Kuka siinä lopujen lopuksi saa ja mitä? Pahimmassa tapauksessa palan loppuun duunista, joudun sairaseläkkeelle ja yhteiskunta joutuu minut elättämään. Ja tämä kaikki vain siksi, että yrittäisin "pelastaa" onnettomia. Ei mun sielu näin rauhaa saa. Mutta antakaa mun kävellä työmatkani rauhassa, tuntematta piinaavaa syyllisyyttä. Kiitos.

Martta on mietiskellyt leipäkoneen ostoa. Minua kiihottaa ajatus itseleivotusta, aina tuoreesta ja puhtaasta leivästä. Tulisiko tehtyä vai hautautuisiko masiina unohdettujen kotitalouskoneiden hautausmaalle? Hyvä kysymys. Itse innostuin ajatuksesta luettuani erästä blogia. Siinä leiväntekijä kuvasi tuoretta leipäänsä niin houkuttelevasti, että vesi herahti kielelle ja puhtauden kirkas ajatus herätti minut. Olisihan se upeaa tietää mitä syö, omaa leipää, hmmmmmm.... Onko teillä kokemuksia, jakakaa kanssani onnistumisen tai unohduksen tuntemuksenne. Teen tämän ratkaisevan päätöksen niiden perusteella. Tätäkin asiaa täytynee hieman ensin tutkia. Omaa leipää, Martta leipää... Minähän voisin alkaa leipäkaupiaaksi! Taas hieno idea.

Mitähän meillä syötäisiin viikonloppuna? Nykyään aloitan mietiskelyn jo loppuviikosta, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jotakin kivaa, kevyttä ja keväistä. Mämmiä? Eilisessä kokkikisailussa korostettiin persoonallisuutta ruuanvalmistuksessa. Martan mämmitacot, uunimunilla ja piparminttukastikkeella. Siinä on persoonaa. Ja mikä maku! Tänään ajattelin tutustua Eat&Joy lähiruokatoriin Lasipalatsissa. Saisiko sieltä vinkin maistuvaan ateriakokonaisuuteen. Luomupullaa Martta leipoo viikonloppuna! En tahdo kärvistella pullattomia pullakahvia, joten itse on tehtävä. Luomumaito, munat ja jauhot hommattu. Luomuvoita, intiaanisokeria ja itsetehtyä omenasosetta. Niistä syntyy hyvä pulla. Onko hiiva aina luomua? Vai onko sekin jotakin kemikaalikakkaa? Tuota en nyt tiedä, kyllä hiiva on aina luomua. Onhan?

Nyt saa höpötys riittää. Pyykkikone laulamaan ja minä uimaan. Tästä se lähtee, tämäkin päivä. Taistele kevät, tapa se talvi. Annan kaiken tukeni! Huh, olenpa raaka....

Aurinko hymyilee

Julistan kevään alkaneeksi! Ulkona aurinko jo lämmittää, tuntuu huumaavalle. Mahtavaa! Upeeta! Lumet saa kyytiä ja kohta meidän pikku perhe pakkautuu autoon ja suunnistaa kohti Inkoon pöpeliköitä. Mökille siis. Odotan, odotan! Erityisen paljon odotan.

Eilen syötiin Spagetti Bolognese ja appelsiinikiisseli vaniljakermalla. Italianpoika olisi lentänyt pyllylleen. Laitoin soossiin kuivattua herkkutattia. Maukkaasti mussuttelimme juu....

Jep, nyt reippaasti duunikuvioihin. Joko voi laittaa kevät blazerin ja pikku kengät? Hei, aurinko hymyilee!