6.3.2022

Elämä on muutos

 Uuuuh, aurinko paistaa taivaan täydeltä. Tossa istuin partsilla, niin ihan meni näkö mustaks, kun niin heijasti ja kuumakin tuli. Kyllä se kevättä jo tekee. Tänään voisi olla ohjelmistossa piskuinen hiihtolenkki. Eilen kävin avantoilee ja kas, jäällä oli porukkaa huru mykke. Minäkin jäiden poikki kotia tulin ja hengissä ollaan. Oli siellä hiihtäjiä ja hyvin näytti suksi luistavan. Eväät reppuun ja lähisaareen matka vie. Kai tuota uskaltaa, kun muutkin uskaltaa. Se kuuluisa viimeinen ja hups, sinne niin hukkuivat Kivenlahden rantaan. 





Jo on maailman meno sekaisin. Kuten tossa taannoin postasin näistä kaikenmaailman pelkotiloistani. Arvatkaa vaan, pelkäänkö nyt. Ihan vähän ahistaa. Hullu on se yks, jonka nimeä en tohi mainita tai joudun vielä mustalle listalle ja pum, pum. Yritän välttää ajattelmasta, enkä katso kuin puoliysin uutiset. Mut en voi sille mitään, et kaikki lentävät koneet ovat naapurin tiedustelukoneita ja taas kerran pum, pum. Jossain vähänkään pamahtaa, kolisee tai kinahtaa niin se on naapurin palkkasoturi ja pum, pum. Tänään täytyy käydä tsekkaamassa meidän väestösuoja ja sellainen saftybox on himaan laitettava. Siinä kuuluu olla säilykkeitä, vettä, raadio, fikkari ja paristot. Suklaatakin kuulemma täytyy laittaa, se antaa lohtua ihmiselle. Se ei kyllä meidän perheessä säily pahan päivän varalle, UK vetää ne kuitenkin salaa nassuun. No joo, hitunen hurttia huumoria, mut kyllä tää tilanne oikeesti vähän kauhistuttaa. Entäs jos...





Viime viikolla oltiin mökillä pienellä hiihtolomalla. Voitaisiin siis todeta, että mökkikausi on korkattu. Luntahan siellä oli alun toista metrii, mut mökki lämmin ja ihmisen hyvä olla. Meillä on vuokranantajan kans sellainen soppari, että hyö voivat käydä möksällä pari kertaa vuodessa viikon verran. Aina näin talvi ja syyslomien aikaan. Mikäs se meillä, hyö olivat tehneet lumityöt ja avannon. Mentiin ns. valmiille ja kiitollisena siitä. Ei me kaks vanhaa ukon rähjää olisi ilman sydänkohtauksia lumitöitä saatu tehtyä. Sen verta raskasta hommaa ja paljon. Mut olipa kiva olla taas mökillä. Käytiin hiihtelee, silleen iisisti ja makkaraa laavulla paistettiin. Saunottiin ja miehän rakastan, kun pääsin avantoilee. Ei parempaa saata olla. Vaikka en tosta lumesta niin piittaa, niin olipa luonnossa kaunista. Ihan hirveen kaunista. Kelit oli päivää vaille suotuisat, menopäivä perjantai satoi lunta ja räntää vaakana, mut muutoin aukes mitä kaunein auringonpaiste, eikä pakkanenkaan pannut kyvyttömäks. Tästä se lähtee taas. Ohessa kuvia mökkimaisemista. 


Siellä laavulla Uk paistaa makkaraa


Mun elämässä tapahtuu suuri muutos. Niin suuri, että olen lähes kököt pöksyssä. Elämäni mittainen Mac suhde on tullut päätökseen. Kävin eilen ostamassa Pc tietotekniikkalaitteen. Vanhat alkaa piiputtaa ja vielä, kun toi järki juoksee edes tämäkin verran, niin tämä muutos on tehtävä. MInä vihaan näitä rakkineita tai meniskö se mieluummin niin päin, että ne vihaa mua. Ollaan aina sekaisin ja multa menee hermot. Mehän ei UK:n kans juurikaan riidellä, mutta annas olla, kun mää tartten apuja tän rakkineen kans. Kyllä UK:llakin oktaavit nousee ja mä hypin seinille. UK on Pc miehii ja ei osaa silleen meitsii jeesaa, kun on Mac. Nyt sit päädyttiin tähän ja mä tiedän, että henkilökohtainen helvetti on edessä seuraavat puoli vuotta. Uuden koneen tulisi olla tänään noudettavissa ja kyllä mua kuulkaa, tämäkin pelottaa. Ihan perkeleellisesti. Mitä mää on menny tekemään. 




Sain viikolla esitäytetyn veroilmoituksen. Mitä ihmeitä nekin oikein on? Ennen vanhaan tehtiin veroilmoitus ja täts it. No joo, mua tietysti lähinnä kiinnosti, et mikä siellä on se summa. Tullooko vai männöökö. Ilokseni ja rajusti riehaantuneena mulukasin parikin kertaa viivan alle. Rapiat kolmetonnia olisi tulossa bäk. Jipii, voisin pitää kesäloman, iloitsin ja onnesta itkin. Paskan marjat, yhteys kirjanpitäjään ja karu totuus oli, että palautusta tuskin tulee. Kummallista touhua tämäkin, muka esitäytetty. Ihmisiä tahtoovat vain kiusata moisella. Ensin antaavat ja sit ottaavat. Mitään rajaa. 




Tossa yks aamu hammaskalustoa hinkatessani tajusin, et mä en edes tiedä, mikä on koronatilanne tällä hetkellä. Niin tuli sota ja korona hävis tiedotusvälineistä. Mörököllistä tuli perushuttuu ja elämä jatkuu. Eiks oo jännä. Juu, kiva on jos se hysteeria lievenee ja elämä normalisoituisi. Ei se mihinkään ole poistunut, mutta meidän on vain opittava sen kans olemaan ja elämään. Näinkö tämä menee, että maskit jäi naamalle ja toista lähelle et mene. Noh, en ole koskaan ollut mikään halailija, puhumattakaan ranskalaisista imutteluista. Ei sovi suomipojan pirtaan juu. Ehkä ne oppii tuolla muuallakin, et sellainen ylenmääräinen nuoleminen ei oo ihmiselle hyväks. Tulee tauti ja tappaa. 




Joko teillä on kevättä rinnoissa. Mun bumpsit tykittää jo täyttä kevättä. Tänään vaihdan kukkiin mullat ja vaihdan kevyempää ylle. Voi hitsin vitsi, mä niin toivoisin, että tää kaikki shaisse hellittäisi (sotakoronasotakoronasotakorona) ja ME KAIKKI  päästäis elämään elämämme kevättä! Sellaista niin kuin ennen vanhaan. Hötkyttiin terasseilla, rakastuttiin kaikkiin, koiran kakka oli flöör de bolaa ja elämä oli hauskaa ja ihanaa. Nyt on pakko lopettaa, selkä ei kestä tätä istumista. Vihloo niin vietävästi. 

4 kommenttia:

  1. No arvaa vaan, ketä muuta ahdistaa ja pelottaa. Eikä ihan vähänkään. Kaikki kauhuskenaariot olen mielessäni ehtinyt käydä, kun sattumoisin perheeseen kuuluu kaksi armeijan käynyttä nuortamiestä ja yksi, joka ikänsä puolesta ei olekaan käpykaartia niinkuin itse kuvitteli, vaan ainakin varareserviä. Ei tietty pitäisi oman hengissäselviämisen kannalta päästää ajatuksia noin pitkälle, mutta minkäs teet.

    Ajoittain onneksi helpottaa, kun jättää uutiset väliin. Ei silti tarkoita sitä, että kieltäisi tapahtumat tai unohtaisi, mutta kovin avuton sitä on kaiken edessä ja ahdistuu vaan enemmän.

    Mutta ettei mene ihan synkistelyksi, niin ihanat kuvat oot jälleen ottanut ja voi vitsi, mää niin nostan teille hiihtopipoa. Itsellä on jäänyt hiihtelyt tänä vuonna vallan väliin. Ei vaan ole kiinnostanut samoja latuja pyöriä ympäri.

    Onnea vaan uuden koneen johdosta! UK:lle lähinnä :D, koska hän se siinä todennäköisesti joutuu sovittelijan rooliin sun ja laitteen välillä. Ei oo heeppoo sanoi mun nuorempi poika pienenä.
    Ja sitten on vielä se sama ongelma (siis jos siitä tekee ongelman) kuin mulla eli että puhelin on iPhone ja kone on Windows, jotka ei keskustele mitenkään järkevästi keskenään. Tai ainakaan en osaa siirtää kuvia kivuttomasti puhelimelta koneelle. Se on vallan ärsyttävää, jos nyt saa moisista pikkuasioista ärsyyntyä.

    Koitetaan pysyä tolkuissamme ja toivotaan, että hyvä voittaa pahan.

    VastaaPoista
  2. Höh, naputtelin pitkän vastauksen ja se hävis jonnekin hiton kuuseen. Painon väärästä nappulasta. Tää on just tätä uuden koneen kans.

    Juu, vaikka fiksut ja viisaat sanovat, et meillä ei ole välitöntä sodan vaaraa, niin siltikin toi mielikuvitus lähtee laukalle. Toissa yönä UK tuli herättää kun huusin taas kun elän. Olin unen keskeltä sanonut olen sodassa, johon Uk totesi, et ole sodassa olet Maininkitiellä. Yks yö olin Berliinissä jossain vanhassa huoneistossa, missä oli tapettu pieniä lapsia ja niiden henget oli läsnä. Ai ei vaikuta sota mieleen ja tunteisiin.

    Juu, ei oo heepoo tänä tietotekiniikan kans. Kyllä on käynyt mielessä, miks en vaan laittanut valuttaa likoon ja ostanut uutta mäkkiä. Kerran Mac aina Mac. Eli rahasta tässäkin oli kyse, nää peeceet on vaan niin paljon halvempia ja pakko oli saada uus kone, kun vanhat tilttaa.Mun kuvat menee pilveen ja gigantin setä (nuori jannu siis) neuvoi, ja saan suht yksinkertaisesti kuvat koneelle. Oikea kameraa en ole edes kokeillut ja se voi olla et en edes kokeile, argh!

    Pysytään pinnalla ja nähdään rintamalla (vitsi, vitsi, vähän on pakko keventää.)

    VastaaPoista
  3. Ahistaa, ahistaa! Muonavarasto oli jo korona-ajoista lähtien. Suklaa kiertää vinhaa vauhtia. Käteistäkin on sukan varressa, tai jossain piilossa, jota kohta en enää muista.

    Sanovat, että ei ole VÄLITÖNTÄ vaaraa. Mutta äkkiäkös sitä "siirtää lelunsa toiselle hiekkalaatikolle". Huh!

    Uutisten katsomista on todellakin pitänyt säännöstellä, ettei aivan muserru.

    Mitäs meistä "vanhoista", mutta lapset ja nuoret, joilla elämä edessä!

    Mutta upeita kuvia olet taas napsinut. Kiitos niistä!
    Pää pinnalla ja tavataan mieluummin torilla, rauhanmarssilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai tässä muu auta, kun alkaa varautua. Olen kyllä jättänyt uutiset vähemmälle, enkä lue mitään mikä koskee tilannetta. Siirrän ajatukset takavasemmalle ettei lähe järki.

      Nuoret ja lapset ovat kovilla, ensin korona ja sitten tää. Millainen maailmankuva heille mahtaakaan kehittyä.

      Juu, rauhanmarssi on hyvä. Edes silleen parrikaadeille. Koetetaan yrittää iloita aina silloin kun niitä(kin) hetkiä varmasti on.

      Poista