14.3.2022

Arjen häivää

Tämä on nyt postaus uudella koneella (rakkineella.) Helevetti, kun menee hermot ja sukukalleudet. Tämä tekstikin näyttää ihan oudolle, siis fontti. Sisältöhän on aina vähän outoo. En tiedä, tuskin saan kuvia ladattua. Kyllä mää niitä kovasti paljon tossa äsken räpläsin ja se saattaa olla et ovat viimeistään aivan sekaisin. Eihän postausta voi tehdä ilman kuvia, sehän on sama kuin munkki ilman hilloa. Tän Peeceen käyttöjärjestelmä tai mikä liekkään, on aivan eri kuin mäkissä. Siis aivan eri. Kuvia pitää kaivaa monen mutkan takaa ja eihän ne sieltä löydy. Olen käynyt nyt gigantissa asian tiimoilta jo kolme kertaa ja menen tänä iltana uudelleen. Pakko. Mullahan on sellainen tietotekniikkasyndrooma. Jos nää ei vörki, niin en saa nukuttua, käyn ylikierroksilla ja koko ajan ahistaa.  UK sanoo, että mä suhtaudun jo lähtökohtaisesti niin, että ei tästä mitään tuu. Niin. Kun tiedän ettei tästä mitään tuu. Ahistaa. Niin. 


UK toi mulle kukkia. Kevät.

Katsoitteko viikonloppuna sen Ukrainian (miten toi kirjoitetaan, vaikee sana) hyväksi järjestetyn konsertin. Oih, kyllä kävi niin tunteisiin ja sai vetistellä oikein urakalla. Mää niin tykkään, kun kyynelkanavat aukee. Siinä samalla puhdistuu silmät, niin ja sielu. Erityisen kokemusrikasta oli huomata, kuinka jokainen esiintyvä artisti oli jotenkin innoissaan. Hei, kaks vuotta pois stagelta, ei ihme jos puntissa ja helemassa oli vipinää. Hyö nautti. Mie näin ja tunsin sen kuin hyö nautti. Ja mie nautin. Katsoin lähetyksen lähes kaks kertaa. Ensin silleen puolella silmällä, kun samalla nostin kyökissä illallista ja sit ruuan jälkeen heittäydyin soffalle makkoomaan ja annoin tulla. Oli ihanaa. Kyllä miekii roposeni laitoin ja huikeet kuusmiljoona tuli pottia. Hyvä hyvä.




Oliko se nyt pe ilta, kun istuin partsilla rööki huulessa joo. Ihan piti pysähtyä kuuntelemaan, niin on hillitöntä lintujen konsertto. Kuulin sellaista oktaavia etten ole ennen kuullut. Hitsi, kun olisi kiva tietää, mikä lintu milloinkin laulaa. Ties oli joku harvinainen herkku, joku kauk-aasian höntsin tönttönen. Ensin vihelti toinen ja ihan selkeesti toinen vastas. Joku pesimiskutsu varmaan. Siihen mustarastas ja muut tykittäjät, niin kylläpä oli ilo korvalle ja hei, lupaus keväästä. Tääkin konsertti oli kiva. Ties laulelivat myös sodan uhrien muistolle. Kyllä luonto tietää.




Mikä ilta lie ollutkaan, kun maate mentäessä rakastuin taas omaan sänkyyn. Joka ilta teen niin. Siinä sitten ajattelemaan, et kuinka kiitollinen ja etuoikeutettu sitä saakaan olla, kun on oma, ihana sänky. Se on vaan niin maailman parhautta. Se on sellainen turvan pesä. Ja rakkauden. Siellä on pois paha maailma ja en voi väittää etteikö se olisi päivän paras hetki, kun saa tän ruhonsa lavitsalleen heittää. Nykyään nukun suht hyvin ja jopa niin etten hyvää yötä kerkeä toivottaa, kun naps, vintti pimenee. Se on sit eri asia kuin paljon unissani riehun, mut se on ihan eri juttu se. Rakastakaa sänkyjänne!


Laiton rakkaudella UK:lle kanat kermasoosissa


Kävin tänään luomitohtorilla. On alkanut ilmestyä pientä kutisevaa luomea jumalaiselle vartalolleni. Ehkä UK:ta ne on häirinnyt enemmän kuin minua itseä. No joo, toi kutina pisti huolestuu ja hyvä se on niitä näytellä. Juu, ei mittään hättää. Ihan on harmittomia rasvaluomia. Niinpä tietenkin, muutoinkin tämmönen ihraköntsä, niin ei kai se ihme jos rasvaluomee pukkaa. Tohtorilla piti tietty paita pois ottaa ja melkein jopa väitän, et nuoren tohtorineitokaisen katseessa häivähti inho. Tai jos nyt ei suoranainen inho, niin ainakin äänetön toteamus, laihduta läski tai kuolet ylipainoon. Viivyin visiitillä kymmenen minsaa ja lasku oli 131 egee. Aika hyvät on heillä noi tuntiliksat juu. 





Viikonloppuna käytiin eväsretkellä. Olin keittänyt kaffet mukaan ja laitoin lohleipiä. Kylläpä aurinko rakasti meitä. En tiiä, jotenkin toi valo tuntuu tänä vuonna erityisen hyvälle. Johtuuko se näistä synkistä ajoista vai mistä, mut kyllä se luo toivoa. Ei kai sitä muuta voi. Uskoa ja luottaa parempaan. Onneks duunissa on vähän vilkkaampi pöhinä. Täyden duuniviikon jälkeen on ihanaa viettää ansaittua vapaata. On niin kuin oikeesti väsynyt tehdystä työstä. Eikä tartte ahistella millä saa laskunsa maksettua. Näin on kuulkaa näppylät. Yritän korjata kaikkia kirjoitusvirheitä, tää näppäimistökin on outo ja näpyttelen miten sattuu. Kaikkee ei sokkee huomaa, joten yrittäkää saada selvä ja nyt yritän saada jotain kuvia ladattua. Huh, hirvittää. Anna mun onnistua, kiitos. 

2 kommenttia:

  1. Hyvin onnistuit. Ei huomaa missään mitään outoa ja ajatuksenjuoksukin on ihan yhtä ihanan sekalaista kuin ennenkin :D. Se on niin parasta. Ja oma sänky myös. Joskus aikana ennen meidän nykyistä sänkyä tuntui luksukselta yöpyä hotellissa, mutta nyt on asiat päinvastoin. Odottaa aina, että pääsispä takaisin omille hyville patjoille ja pahnoille. Paitsi Turun Kakolaan tehdyssä hotellissa on kuulemma jotkut niin hulppeat sängyt, että moni on niitä hotelliviikonlopun jälkeen lähtenyt metsästämään itselleen kaupoista.

    Tohtorilla käynti on tosiaan aika kallista, mutta toisaalta se on pieni hinta mielenrauhasta. Tarttis itsekin taas mennä käymään, kun aurinko on selvästi tehnyt jonkun tepposen kasvoille. Kerran jo yksi aurinkokeratoosiläikkä jäädytettiin pois päiväjärjestyksestä ja vähän luulen, että sama on edessä. Semmoista se ihana, mutta kavala aurinko teettää. Pitäis muistaa kertoimet.

    Mutta ettei liian hyvin menis, kivan aktiiviviikonlopun jälkeen mulla on vissiin revennyt olkapäästä joku jänne tai jotain. Ei liiku käsi mihinkään suuntaan ja vihloo niin perhanasti, kun millinkin siirtää väärään asentoon. Plaah. Nyt pelottaa, että menee kesän pelikausi ja kaikki sivu suun. Pidä peukkuja, että on vaan jotain lyhytkestoista vikaa.

    Iloista mieltä ja hyvin sie vedät uudella peeceellä.

    VastaaPoista
  2. Morjensta, monen mutkan kautta sain kuvatkin tänne. Täytyy myöntää ettei tämä ole ollut ihan se yksinkertaisin vaihtooperaatio. Mut hui hai, näillä mennään ja kaiketi joku päivä mäkki on vain kaukainen muisto.

    Auts, kuulostaa ikävälle toi käsivamma. Multa leikattiin muutama vuosi sitten olkapäävamma joka kuulosti samalla kuin sulla. Mulla ei onneks mitään repeämää mutta silloin juuri sanottiin, että se voi olla sitä ja silloin operaatio on hitusen hankalampi. Käden liikuttaminen oli tuskallista tietyssä asennossa. Noh, en maalaa piruja seinälle ja tod toivon, et on lyhyt kestoista.

    Juu, kaukana ovat ajat jolloin maattiin auringossa aamusta iltaan. Nyt ei pysty, eikä voi. Tauti tulee ja tappaa. Mut hei, tää valo on kyllä erityisen ihana juuri nyt. Vähän jotain tähän synkkään maailman tilanteeseen. Tsemppii siis kaikinpuolin!

    VastaaPoista