Valon rytmi just hyvä

Toinen toipumisviikko kääntyy loppusuoralleen ja tähän(kin) alkaa tulla rytmi. Se on tärkeää, että elämässä on joku rytmi. Olkoon juhla tahi arki, terve tahi sairas, niin ihmisellä pitä olla rytmi. Eihän tästä muutoin tulisi yhtikäs mitään. Hiukkasen on heittänyt sekaisin, sillä en saa kunnolla nukuttua. Heräilen taas aamuyöstä, mikä lie. Voisko ne vahvat lääkitykset pistää biorytmit sekaisin ja se ottaa aikansa ennen kuin on normaali. Ai dont nou. Mut eipä tossa hätiä mitiä. Nukun sit kun nukuttaa. Mut siis se rytmi....menee sekaisin. Jos vähän minäkin, muutama yö sitten, tipahdin taas sängystä. Rojahdin päin yöpöytää ja satutin itseä. Näin pahaa painajaista ja mun piti paeta. Tuossa makasin lattialla kontallani ja säikähdin tietysti, että nyt niska otti nokkiinsa. Vähän mut ei onneks pahasti. Alan olla itselle vaarallinen.

Herättyäni lähden ulkoilemaan, satoi tai paistoi. Sitten pieni lounashetki ja kenties kauppa tai jotain. Sit pienet ettoneet ja kevyttä kotihommaa. Vielä ennen illan möllää töllööö, käyn pikku lenkin käpyttelee. Siinä on se rytmi. Eiks oo ihanaa. Nyt alan olla jo sen verta reipas, että halajan jotain mikä sotkee rytmin. Tänään ajattelin olla uskalias ja käydä ostoskeskuksessa. Apua, ihanaa. Tahdon tiettyjä ledvalolla olevia pöytäkynttilöitä ja pitää ostaa housut. Hah, en edes muista milloin olisin ostanut housut. Inhoon housujen ostoa. Tämmöinen persjalakanen savolainen, ei ole duunattu normimallimittoihin ja on äärimmäisen vaikea löytää tyköistuvia ja somia housuja. Ostan tarpeeseen. Vanhat ovat jo niin kuluneet, että alkaa perseestä kiiltää ja muutoinkin ovat vanuttuneet. Rukoilen housujumalia, että toisivat eteeni sopivat.

Toissa päivänä siivosin parvekkeen talvikausikuntoon (kotihommia saa puuhastella.) Laitoin vähän callonnaa ja muraattia, ostin uuden kivan ledlyhdyn ja kaamosvalot virittelin. Ai ku tuli kiva ja nätti. Laitoin myös ruukullisen tohon meidän ulkooven eteen. Siinäkin on kiva, kun kotiin tulee niin kauniisti tervehtii. Katsotaan nyt kuinka pitkään saa olla. Kaiken varastaavat minkä irti saavat, pah. Sisätiloihin ostin kans sellaiset pampulavalot ja vähän uusia kynttilöitä. Katsokaas, tämä pimeys on ihan suhteellista. Kun tulee pimiää, pitää valaista. Valot ovat ajastimella. Syttyy kello viis ja palaa kuus tuntia. Just hyvä, se rytmi, rytmi. Valon rytmi. Niin vallan ihastuin pampuloihin, et vähän voisi haluta lisää. Niin ja kynttilöitä. Niistä tulee aina niin jeesuksellinen tai taivaan enkelinen olo. Jotenkin hyvä ja harras. Valon lapsi mä oon vaik pimees kuljen joo...

Voi helevetin helevetti. Noi Usan vaalit saa hermoilemaan. Mä en kestä, jos se hullu saa vielä jatkaa. Tai mua on alkanut ahistaa ja pelottaa koko touhu. Hullu se on, Trumppi meinaan. Oikein emähullu. Joskus muinoin, nuorena poikana sitä saattoi ajatella, Ameriikka ihana hieno ja iso mahtava. Nyy jorkki, mä haluun Nyy jorkkiin. Se oli jotain niin cool. Ei oo enää. Hulluja yhtä kaikki. Mellakoivat ja toisiaan tappaavat, vähäosaiset kärsii ja rikkaat porskuttaa. Outo koko valtio. Suomi on paras.

Viime viikonloppuna käytiin matkoilla. UK oli aistinut mun levottoman kyllästymisen ja vei Rva:n Hyvinkäälle. Jestamandeeraa, kun teki hyvää. Sai hetken olla turistina ja ihmetellä. Käytiin taidenäyttelyssä, katsomassa paikallinen herranhuone ja sit ulkoruokinnassa. Ja hei, olikin aika positiivinen yllätys. Ihan keskustassa restorantti 2puuta Oih, oih, sain alkutapaksena tattilasangea. Ja nyt kyllä täytyy sanoa, et mänt kiel perseeseen. En oiken ymmärrä, kuinka se pystyi samalla olemaan niin rapsakka ja ihanan kostea. Ihan oli ateria finedinning ja me häpi, veri häpi. Menkää Hyvinkäälle, siellä on kaikki.

Suolahuonetta on takana nyt kaksi kertaa. En tiiä, kuvittelenko vain, mut ihan kuin lima olisi helpottanut. Tänään on taas sessio ja sit katsotaan jatkoa. Sitä ennen lähden kuitenkin rantoja mittoomaan. Siellä paistaa aurinko ja sekös perkuttirallaa tekee hyvää. Istun yleensä tuolla korkeilla kallioilla, ne on mun lemppari mestat. Pitääkin ottaa teille kuvaa sieltä, niin ymmärrätte miks sinne sieluni halajaa. On aakeeta laakeeta ja taivas lähellä. Herra puhuttelee ja mie oon siunattu. Se on moro ny! P:S En ole kuvannut uusia kuvia, joten laitan noita kesän vanhoja. Yks mökin iltavaloista (mulle rakas.) Ja tietty kynttilän valoo, se liittyy postauksen. Sit pari maisemaa just meittin himarannasta, oli upea auringonlasku ja kivikko merimaisema. Ja taidetta mökin rannasta. Tässä uudessa blogipohjassa ei voi kuviin laittaa tekstiä, niin laitan tähän. Eikö ole hölmöä. Ihan paska on koko pohja.