Aika ällöö

Hellurei ja hellät tunteet! Jos nyt ei ihan hellät mut tunteet ne on mullakin. Kaunis aamu, vietävän kaunis. Ollaan takas möksällä ja nyt on sitten sen loman vuoro. Siis se, et ei tehä mitään. Syyvään, juuvvaan ja haistaan. Nooh, ans kattoo ny, kuinka kauan Rva. jaksaa. Kohta pitää kuitenkin olla menos, lähös tai ainakin tulos. Osaako tuota vaan olla. Hellettä luvassa ja se jos mikä uuveloittaa Rouvan passiivisagresiiviseks juoppohulluks. Kylymee kaljoo kittoo kiduksiinsa ja vot sie, se olt sit siinä. Loma.




Kuopio on yhtä kaunis niin kuin aina. Jotenkin nämä vierailut alkavat käydä tunteelle. Lähi-ihmiset ikääntyy ja vääjäämättä tajuaa kuinka aika alkaa käydä vähiin. Normaalia ihmiselon kiertokulkua mut samalla siinä tajuaa, ettei itsekään ole ikuinen. Ai miten niin? Enkö olekaan kuolematon kaunotar?
Kiva oli nähä, kiva oli käydä mut aina on niin kiire. Minne? Lomalla on kiire lomailee ja minulla se tarkoittaa just yllä olevaa kuvaa. Pakoa harmaasta todellisuudesta tänne sietämättömän olemisen keveyteen. Tätä näin tekemättömyyttä. Päiväin tuntien matelua kiireettömästi ja elettömästi olemista. Huokailua helteessä ja sammuttamatonta  ja kyltymätöntä janoa. Ensi kesänä ollaan Kuopiossa pidempään. Aika alkaa olla kortilla ja sitä en saa koskaan anteeksi.




Magneettikuvien lausunto on tullut. Se oli tavallaan järkytys, mutta kivuista päätellen tiesin sen jo. Osasin odottaa. Kaikki on alkanut jo vuodesta 2012. Silloin ensimmäiset oireet ja sitä nikamien madaltumista ynnämuuta saissee. Tosi asiahan on, että rappeutumisen alettua, se ei suinkaan enää korjaannu vaan maapallon vetovoimasta johtuen, madaltuu edelleen. Ja jösses, kun koko kaularanka onkin paskana. Lähes joka väli on niin sanotusti heikos hapes. Esim. C5/C6 Diskus on madaltunut ja dehyroitunut. Molempiin juurikanaviin työntyvät spondyloosinokat ja diskus protruoi niiden välistä. Molemmilla puolilla varsin voimakas juurikanava-ahtauma. Oikealla selkeä juurikompressio. Duurapussi kapenee ja ytimen ympärille jää vain hyvin vähän likvoria. Ja tää vaan yhes välis, tätä samaa C4/C5 ja vähän lievempänä myös muissa.



Kuka on kokenyt hermoperäisen kivun, niin varmasti tietää millaista sen kanssa eläminen on. Ei kiva hei. Käsiä särkee lähes koko ajan ja kyllä, nyt myös oikeaa. Yritän olla ajattelematta mut eihän sitä aina voi. Vittu, kun vetää vakavaks. Ensi pe taas lekurin pakeille ja mielenkiinnolla (pelokkaana) odotan mitä tuleman pitää. Edellisellä kerralla lekuri vilautti jo puukon mahdollisuutta mut onko se oikea ja ainut vaihtoehto. Mie en tiiä. Ankarasti, niin ankarasti mietin, et tuntuu välillä sille, et mun pää syttyy palamaan. Tietysti työ ja tulevaisuus on se, mikä mielessä painaa. Kuinka tästä selvitään vai selvitäänkö. Terveys edellä sanotaan mut jos sulta viedään toimeentulo, niin kyllä se pistää vituttaa. Silleen armottomasti. Jos teillä jollakulla on omakohtaisia niskapaska kokemuksia, niin otan vinkkejä ilolla vastaan. Onko leikattu, kuinka hoidettu, miten pärjäätte ym. Laita vaikka s-postii make.janhunen@kolumbus.fi. Kiitollisena kiittää hän.



Mun täytyy myöntää ettei minulla ole sellaista vallatonta lomafiilistä. Sellaista ihanaa, että kellutaan poutapilvein päällä, juodaan enkelten pissaa ja heittelehditään kukkaiskedoilla. Ei ole niin. On pieniä hetkiä, että unohdan kivun ja tulevaisuuden ja niihin yritän epätoivoisesti tarttua. Viikko vielä täällä paratiisissa ja odotan ihmettä tapahtuvaksi. Niitäkin aina silloin tällöin tapahtuu. Minulle riittäisi sellainen 20.000, niin kaikki olisi yksinkertaisempaa. Sitä odotellessa, nuolen haavojani ja hei, en vaivu synkkyyteen. Otan illalla pari huurteista ja laulan vasten auringon siltaa.

P:S Itserakas ihminen laittaa omia kuvia. Aika ällöö.