Arkea joo. Päiviin on tullut omat rytmit ja rutiinit. Nukun pitkään tai siis herään kyllä mut meen uudelleen makkoomaan. Toinen tuleminen joskus kymppi tahi puolpäivä. Katos, ei oo kiire mihinkään. Sit lenkki ja uinti raikkaassa ulkoilmassa. Ei oo kiire mihinkään. Sit alkaa siivous. Herra mun varjele, kuin rätti onkaan tällä viikolla heilunut. Olen siivonnut kaapit ja joka helevetin nurkan nyysinyt. Vielä on olohuone ja parveke. Pitää säästellä, että riittää tekemistä. Mitä sit, kun nurkat loppuu. Ahistus puristus. Mut hei, ei oo kiire mihinkään.
Ei lähetty möksälle koska lumisade ja talvi. Kerkeehän tuonne, ei oo kiire mihinkään. UK osti narssissin Rouvalle. Laitoin arjesta juhlaa ja otettiin vähä hapanta. Ihan niin, että nousi nutturaan. Tein meille väkevät ginitonikit. Meni jossain vaiheessa rinksut sekaisin ja taisin hörpätä molemmat. Siitä humala, en mie muuten. Mut oli kiva vähän relaa ja unohtaa hetkeks elämä. Ei tää voi olla koko aikaista ankeutta, eihän sitä saatana kukaan jaksa. Otan mut en aja.
Yrittäkääpä saada yhteyttä hoitohenkilökuntaan. Ihan ei onnistu. Soitot ei toimi, chatti ei toimi, ja viestit kaikuu kuuroille käytäville. Eikä siinä mitä, ymmärrän toki, kiirettä heillä piisaa. Ihan en nyt mielellään menisi arvauskeskuksiin ja olenkin yrittänyt saada puhelinreseptiä koska vamma, että vika. Antibibioottia olisin vain vailla. Sain kun sainkin yhteyden ja lääkäri lupasi eilen soittaa. Koko päivän kannoin kapulaa mukana, eikä soita. Sitä minä vaan, et jos ois joku ihan vakavakin vaikka sytänkohtaus, niin entäs sitten. Tänne kuolis ja mätänis. Ehkä nyt vähän liioittelen, kai se hätänumero toimii. Mut ihan ei siihen viitsi soittaa ja kertoa, että kivekseen ottaa ja sattuu. Niin kun sattuu. Vanha vamma, lisä sellaisen tulehdus. Liekkö vanhan ukon vaivoi. Huu nous. Antaa olla, ehkä en siihen kuole.
Onks teille käynyt niin, että alkaa turtua tautiin. Ei jaksa enää sitä infoo. Pelottaakin. Pupu panee pään pensaaseen ja katso, tautia ei ole. Hirvittää nuo maailman lukemat, eikä taho ajatella. Ja tarviiko. Huolettaa huominen ja miten tästä selvitään. Mut onneks on siivoaminen, se auttaa ja tyhjentää mielen. Pitäskö panna pystyyn putipuhtaaks putiikki. Omat nurkat loppuu, niin menen muualle. Saisin vaikka toimeentulon. Jotain olisi keksittävä, muutoin hukka perii tai halla panee.
Puduaarini ikkunan takana paistaa aurinko. Se alkaa jo lämmittää otsalohkoa. Kaihtimet ovat viellä kiinni, mutta keltaisen kirkas valo paistaa jo. Tuleeko kaunis päivä. Nostetaan kytkintä ja painutaan möksälle. Vaikka sitäkään ei saisi. En nyt ihan allekirjoita meidän kohdalla. Käydään tässä kaupassa ja ajetaan suoraan möksälle. Missään ei kettään. Jos sairaus tahi kohtaus iskee, niin nämä palvelut lähes yhtä lähellä kuin siellä. Me emme rasita paikallista palveluu. Enkä nyt ihan ala sen kirveksen kans humalaspäissäni heilua. Joku taju ja roti se täytyy siinäkin olla. Rauhassa ottaa ja nauttii hän.
Mä oon paskahousuluuseri. Olen ratkennut röökäämään. Voihan vidhu. Ensin ajattelin, että en kerro kellekkään. Poltan salaa nurkan takana. Oliko se korona vai mikä, mut hermot meni ja oli pakko saada. Kas, kas, kaiken voi laittaa koronan piikkiin. Tyhmä minä. Mutta. Tätäkään en kerro kellekkään, ensi viikolla huitasen laastarit huiviin ja yritän taas. Olin ja olen jotenkin ihastunut tupakoimattomaan minään. Nyt ymmärrän, se tuntui hyvälle. Sitä kohti tai hautaan mennään.
UK kuorsaa vielä. Silleen antaumuksella. Välillä hiljenee ja sit vetäsee niin, et kattolamput kolahtelee. Pitäskö käydä potkii ylös, nyt lähetään menee. Ylös, ylös täällä ei laiskoja ruokita. Se eilinen ginitonikki tuntuu nutturassa ja siks ei saa Rva. lepoo. Aina kun mulla on hönttönen, niin en saa nukuttua. Hermostohommii, hermostohommii. Lähetään menee.
Laitan muutaman maisemakuvan. Sellaista sielunmaisemaa mulle. Osaatteko arvat mikä kuva ei kuulu joukkoon? No mut joo, näillä mennään. Marketta Liljeqvist, tuo Söderkullan seksipommi ja hänen salainen puutarhurinsa laittaa koronaterkkuloit kaikille. Pysykää pinnalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti