Onks täällä kilttiä

Hou, hou, hou! Siellä päin pukit poukkoilee pahimmoillaan mut täällä tehään vielä bisnestä täyttä päätä. Katu, jolla asustamme on jerusalem ja enemmänkin sellaista kiinalaista korttelia. Juurikin tuossa kävin vetäsemässä nortin ranskalaisella parvekkeellamme, aurinko lasketteli ja lämmitti vielä ja ajattelin kotsuomea. Kuin erilaista elämä siellä on. Se on musta reissulla aina vaan niin hassua. Koti ja muut maat. Elo erilaista totta tosiaan. Ei täällä joulu tunnu joululle, eikä tartte. Kyllä meillä on pöytävaraus jouludinnerille ja sit myö määmmä kirkkoon. Ohjelmassa katolilainen keskiyön joulujeesustelu. Siitähän mie tykkään. Hyvät fibat. Jösse on mun frendei.

Tää on se tiedepuisto joku nähtävyys

Kujilla

Meittin kortteeri

Flunssa paska pitää otteessaan. Päivät vielä menee mut yöt yskii, eikä saa nukuttua. Siitä taas seuraa näitä hermostohommia, koska uni tärkeä. Ihmisen lapsi on puolikuntoinen ja sitten ei oikein jaksa innostua. Kyl me ollaan huudeilla pyöritty, ei vaan voi maata, eikä tää tauti makaamisella miksikään tule (nyt jo viikko takana ja ihan sama makaako vai ei.) Tänään haettiin lisätroppia ja UK nappasi yskänlääkettä iltapäivän tapaksilla ja hyvä, että päästiin takas kämpille. Niin lähti veto veks. Nyt uinuu autuaasti sikeitä, antaa nukkua päänsä selväks, et jaksaa sit illalla ilakoida. Onneks mie en ottanut, olisin lähtenyt lentoon tai tosiaankin mut olis saanut kantaa. Otan sit yötä vasten. Ois kiva yks yö nukkuu kunnolla.

Asunto ihan jees. Tämmöinen kakskerroksinen. Kaikki tarvittava löytyy. Mut ikävästi seinät pahvii ja naapurista kuuluu kaikki. Onneks ne on jotenkin harvoin himas tai sit hyö makaa vaan hiljaa aloillaan. Mua ihan säälittää heitä, me molemmat pidetään aikamoista yskäkonserttoa yöllä ja sen on pakko kuuluu myös heille. Kadulta kuuluu myös iloisten ihmisten älämölöt, mut onneks katu suht rauhallinen, eikä mikään baarihelvetti. Sit ei ois kestänyt. Asunnon alakerran kylppärin viemäri haisee ikävästi. Oukei, Rva:n nessu on herkkä, mut nyt siis haisee todella. Kotia tullessa tervehtii ihan se ittensä eli paskan haju. Ei mitenkään mieltä ylentävää. Ollaan työnnetty sinne kaikkee mahollista, mut ei. Ensi yöksi kokeilemme ruokaöljyä. On kuulemma takuuvarma Marttavinkki. Toi paskan haju on tarttunut mun nenämolekyyleihin ja se haisee koko ajan. Vaikka ollaan ulkona, niin haistan sen. Mietin jo, et haistaaks me ite. Onks se tarttunut meihin ja vaatteisiin. Tulen muistamaan tämän jouluna jolloin haisi paska. Otetaaks sille?

Valencia on kaunis kaupunki. Täällä ei ole juurikaan turistia, enkä ole törmännyt yhteenkään suomalaiseen. On jotenkin espanjalaista. Kaupunki on kolmanneksi isoin Espanjassa ja sen kyllä huomaa. Miten täällä voi olla niin paljon porukkaa. Ihmettelee taas suomi-ihminen. Rauhaa on turha etsiä keskustassa ja meno on sen mukaista. Eniten tykkään vanhan kaupungin hurmaavista pikku kaduista ja aukioista. Niitä täällä todella riittää. Ja restoranttia. Joka lähtöön. Niihin on kiva istahtaa nauttimaan kupponen cafe con lecheä tahi canja. Törkeesti tuijotella ja ihastella ihmisiä. Espanjalaiset ovat kovia puhumaan ja sitä Rva. hiljainen ihminen jaksaa ihmetellä. Miten niillä riittää koko ajan puhuttavaa.

Paellaa ollaan nautittu, mut ei sitäkään nyt joka ilta syö. Täällä on ravintoloiden ylitarjonta. On vaikea päättää mihin menet syömään. Mitään micheliini tähtösiä ei nyt harrasteta, koska turha maksaa siitä, että Rva. taas laattaa, eikä pahimmillaan pysty syömään. Mä luulen, et ne mun oksupoksu kohtaukset liittyy jotenkin hermoihin. Siinä on kaikenlaista muutakin oiretta ja nyt ne jo tunnistan ja osaan olla varovainen. Valencia on mulle pikkasen liian iso ja härdelli mesta. Se menee hermoon. Rva. tahtoo rauhaa. Jos joka päivä/ilta pyörit hirveessä metelissä, liikenteessä, ihmismassoissa ja älämölöissä, niin se ei vaan sovi mulle. Se menee jotenkin yli ja alan oireilemaan hermostolla. Näin mie olen tämän asian ajatellut. No joo, voisi ajatella mitäs läksit, mee perkele pöpelikköön ja ole hiljaa siellä. Näin asia varmasti onkin ja jatkossa tämä asia pitää ottaa huomioon. On olemassa paljon hienoja paikkoja, joissa ihmisen on väljempi ja rauhaisa olla. Tällä hetkellä esim. ensi viikon Malaga tuntuu maalaiskylälle.

Huomenna tahi ylihuomenna vuokraamme auton ja suuntaamme kuumille lähteille. Päästään hetkeks pois hälinästä. Paikkaa on kovasti kehuttu ja hei, ihan oikeesti mä pääsen luontoretkelle. Se varmasti tekee hyvää ja onhan tätä citilaiffii tässä jo nähty. Lauantaina sitten otamme junan alle ja kohteena se Malaga. Se onkin tuttu kaupunki ja silleen kiva. Nyt vaan täytyy toivoa, et tauti menee ohi (mua niin jo nyt pelottaa lentomatka himaan ja se hirvee kipu onteloissa.) Jos ei ens viikkoon helepota, niin kai se pitää käydä tohtorilla. Mut eipä kai tähän flunssapöpöön hyökään mitään voi. Tää vaan pitää sairastaa veke. Ihan perseestä, mut minkäs teet. Tänään paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja lämpötila oli reilusti yli parikymppii (lue; liian kuuma.) Mutta se valo. Valo auttaa kaikkeen. Valo on elämä.

Siellä alkaa olla possut nautittu ja pukki hankeen nakattu. Mie lähen nyt paskan hajuiseen suihkuun virkistäytymään ja laitan ihan pikkasen lilaa luomeen. Ostin eilen uuden paitulin joulun kunniaks. On sit niin kuin muka nättinä. Oikein rauhaisaa ja rakastavaa Joulua kaikille lukijoilleni! Nauttikaa ja olkaa helliä! Adios!