Livakka Lissabon

Olá, Olá! Täältä Lissabonin ihmeellisestä maailmasta. Saavuin eilen, Uk tuli Madridista. Kohtasimme täällä. Jännää, nähtiin yhes hotellissa, missä UK:lla oli workshoppi asiakkaille. Jännä silleen, mie lähin Suomest ja sit mie olin täällä. Soitin hotellin edustalta, et nyt mie oon tässä. Vähä niin kuin ois nähty Stokkan kellon alla.

Matkaan pääsy oli hiinä ja hiinä. Rva. on taas sairastellut, silleen oudosti, et onko flunssa vai eikö oo. Mut kunnossa ei ole. Oikeassa kyljessä outoa kipua jo pidemmän aikaa. Sellaista polttavaa. Ajattelin, liekkö joku lihastulehdus tai jotain. Keskiviikkoaamuna heräsin ja ihmettelin, kun niin pirusti kutiaa kyljestä. Katsottuani peiliin huomasin ihottumaa. Mitä lie, ajattelin. Eniten huoletti se voimaton ja flunssa olo. Illalla siinä pakkailin ja vähän piti huokasta. Saatuani kamat kasaan, heitin itteni möllää töllöö. Pirusti kutittaa sieltä täältä ja menin peilin eteen ja sain huomata, että yläkropassa rakkulaa ja ihottumaa. Nettitohtori M.Janhunen tunnisti, jumangegga, ei kai tää saatana ole vyöruusu. Kello lähentelee jo puolta yötä ja sen verta alkoi huolestuttaa, että hyppäsin autoon ja päivystävälle. Ja eikö mitä, Rva. on nyt virallisesti ruusunen. Sain pillerit ja luvan lähteä. Sanomattakin selvää, että en kerennyt/saanut enää nukkuttua, koska kello soitti jo 3.30.

Pääsin kentälle ja kone myöhässä. Se vielä puuttui. Perille päästiin ja pillerit tehoaa, joskin snadisti huokasuttaa. Mut hui hai, loma on loma ja Lisboa eri nasta. Ei tässä kande sairastella. Pikkasen piti hammasta kiristää, kun ei ovikoodi toiminut majapaikkaan. Sekin vielä saatana. Rehvatiin siis UK:n kans siellä hotlalla, jätin laukun sinne ja läksin siitä suunnistaa kohti kortteeria. Minä! Joka en löydä perille omaan vessaan. Mut hienosti meni, olin ylpiä itsestä. Ihan ei oo pikku citi Lissabon. Alaoven koodi toimi fine, mut sisään ei asuntoon päässyt. Minä rättipoikki, kuumissani ja lepoa vailla. Vitutti. UK soitti vuokranantajalle, joka tuli tsekkaamaan. Ei vaan toiminut koodi (vika ei tod. ollut minussa, vaikka niin varmaan luulivat.) Hepulla ei ollut avaimet mukana?! ja jouduttiin niitäkin odottamaan hyvän tovin. Siinä vierähti toista tuntia, ennen kuin sisään pääsin. Huokasin syvään ja lepäsin.

Asunto on jette kiva. Siisti ja tilava, hyvillä mestoilla ja rauhallinen kuin suomikorpi. UK:lla vielä iltameno ja Rva. joutui yksin kylille. Kyl mie huudit löysin ja silleen kivasti kuljeskelin ja nautin olostain. Kävin vetää pastan nassuun ja ihmettelin elämän menoa. Huumeita tarjottiin useamman kerran ja maksullista miespuolista hellää hoivaa olisi ollut myös. Hmmm, kieltäydyin kohteliaasti, vaikka ei ollenkaan hassumpi ollut hän. Kerroin, että minulla on miesystävä, johon hän tuumasi hyvin kepeän kysyvästi sou? Voi tätä Lissabonia.

Tänään mentiin sit kukkulalta kukkulalle. Huh, tällainen pullero saa ihan tosissaan punnertaa, että eteenpäin pääsee. Ihan järkyttävää on tämä kehon kunto. Asialle on tehtävä jotain tai kuolo tulee. Paljon mainostettu raitiotielinja nro 28 oli minusta lähinnä rasittava. Ihan täpösen täynnä, kuuma ja kyyti sellaista, että oli munuaiset korvissa. En tykännyt. Ajettiin kuitenkin päättärille ja siellä käytiin hautausmaalla. Ne on aina kivoja mestoi, rauha ja silleen.

Kello siellä jo kymppi mut täällä vasta kasi. Siellä jo lunta mut täällä kesä. Mulle vähän liian kuuma, mut en mie valita. Odotellaan illalliselle menoa. Nyt mennäänkin sit kahdella tähellä. Saatiin kuin saatiinkin pöytä restorantti Almasta, jolla on ne kaks micheliinii.  Saas nähä lähteekö taju. Mut enihau, nastan oloinen kaupunki, kyllä täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Noh, vielä kaks päivää, joten kyllä se kerkee koti-ikäväkin tulla. Mut ennen sitä nautitaan ihan simona. Adeus! Tchau!