Hämärän hyssyä ja romantiikkoo

Sataa vettä ja on harmaata. Just sellainen säälittävä syksykeli mut minusta ihana. Mettään tekis mieli, mutta kunnollisten sadevaatteiden puute estää sen. En nyt ihan niin rakasta, että ehdoin tahdoin menen tuonne kastumaan. Uimassa vois käydä, siinä ei kastu, buahahaa. Voi ottaa sontsan.

Kellot veivattiin taas takaspäin. Se on aina onnellinen tunne, kun saa yhden tunnin lisää. Arvatkaa, kuinka hienosti käytin sen. On se kuitenkin aika arvokasta, yks tunti lisää elämää. Mää otin ja nukuin. Se on parasta nykyään. Huh, olenkin ollut aika poikki. Jopa niin, että meen koisii jo ysiltä. Ei vanha jaksa enää. On ollut kaikkee ja pitkää päivää duunis. Hyvä.

On tullut messuiltua, talkoiltua, käyty kursseilla, laitettu mökki talviteloille ja haikeana taas yks kesä taputeltu. Mut nyt rauhoittuu. Syksy on sen aikaa. Oih, ihana tunne, kun tälle viikonlopulle ei ollut mitään ohjelmoitua. Saa vaan olla. Kesän jälkeen himaviikonloput ovat tervetulleita. Saa tehä viikkosiivousta huolella ja muutoinkin kadota hämärän hyssyyn. Ei se syksy oo ankee, jos sä tahdot niin. Okei, kyllä se valon puute jossain vaiheessa alkaa meikäläisenkin hermojuuria kiristää, mut otetaan se nautinnon kannalta.

Arvatkaa mitä tein eilen? Ette ikinä arvaa!
Otin ja kosin UK:ta saunan löylyissä. Hah, eikö ollut yltiöromanttista. UK tipahti lauteilta ja poltti perseensä kiukaaseen. No ei aivan, mut kyllä taisi mennä löylyt väärään kurkkuun. Mun mielestä hää vastas myöntyvästi vaikka ei ihan suoranaisesti sanonut tahdon. Ehkä se johtuu siitä, että en alkanut huonoilla polvillani lauteilla polvilleni könyämään. En olisi ilman apujoukkoja ylös päässyt ja sinne olisin jäänyt kuumaan löylyyn nääntymään. UK oli niin shokissa ettei se kuitenkaan olisi tajunnut, et morsmaikku jäi lauteille makaamaan.

No miks näin nyt? Ollaan jo sitä ikäpolvea, että sitä lähtöä väljemille laitumille sietää odotella. Se voi tapahtua tänään, huomenna tai vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Mut viisas kosii ja turvaa näin taloudellisen tasapainon. Mikään ei olisi kurjempaa, kuin alkaa tapella omaisuudesta ventovieraiden ihmisten kanssa. Ihan se on molemmille osapuolille sama. Hällä on hänen suku ja mulla mun. Näin on selkeempi ja tavallaan turvallisempi. Mitä ollaan yhes hankittu, se kuuluu meille ja sit aikanaan toiselle. Ei oo siinä välikäsillä osaa eikä arpaa. Näin on hyvä. Juu, tietenkin voihan sitä aina kosia rakkauvenkin tähen, enkä nyt väitä etteikö niin olisi. Minusta se on rakkautta, jos saa toisen rengastettua itselle hamaan loppuun asti. Homoliitoista noin vaan mennä eroilemaan. Olisihan se synti ja häppee. Ensin on saatu oikeudet ja sit liittoja mennään purkailemaan. Rakkautta on se, että tahtoo elää toisen rinnalla loppuun asti. Piste.

Ei me mitään bileitä pidetä. Ois se kiva, en minä sillä, mut maksavat liian isoja summia. Ihan intiimisti ja jotain spessua. Sormuksen Rouva haluaa. Sellaisen valkokultaisen missä on daimontti. Ehkä ostan jonkun kivan retongin, helemat hulumuten maistraattiin vaan. Todistaja siinä varmaan tarvitaan, joskaan en ymmärrä miks. Siinä on todistajaa ihan tarpeeks, jos joku mut huolii. Nyt vaan täytyy tehdä käytännön järjestelyt ja alkaa toimia ennen kuin UK peruu. Ja ehkä tulee vielä tarkentaa, et hää ihan varmasti ymmärti mitä se tarkoittaa, jos Rva:aan loppuelämäks sitoutuu.

Joulu tulla jollottaa ja meillä on vielä Espanjan matkat varaamatta. Ollaan vähän kahen vaiheilla. Lähteäkkö vai jäädä. On silleen myös talouspoliittinen kysymys. Järki sanoo elä lähe, sydän sanoo lähe vaan. Monta kertaa toi sydämen viesti on se mitä kannattaa kuunnella. Järkevä voi olla sit vaikka  silloin, kun päättää ottaako sisäfilettä vai ottaako sikanautajauhelihaa. Sovitaaks niin ja ei ku menoks. Nauttikaa sateesta, nauttikaa harmaasta. Villasukat jalkaan, kynttilät tulille. Tehkää siitä taidetta!