Heikkona helteellä

Olen hellepakolainen. Luojalle kiitos ja hallelujaa, on olemassa mökki minne voi paeta tukalaa hellettä kaupungista. Yllättäen vapautui duuneista loppuviikko ja pääsin lähtee jo keskiviikkona. En kauheest paljon harmitellut. Kuuma on täälläkin, mut se on eri. Tai siis en mää auringossa pysty olemaan. Eilen kokeilin ja se oli viistoist minuuttia ja sit tuli huono olo. Yöt on kivasti viileet ja kun on kaikki räppänät selkosen selällään, niin saa kuitenkin nukuttua. Himas se ei näillä keleillä onnistu ja sekös rassaa. Meittin on pakko saada se ilmalämpöpumppu tai se on pahimmillaan asunnon vaihto edessä. Ei tuollaista helvettiä enää tässä iässä jaksa. Kuolemaks on.

Keskiviikkona minua kohtasi hassu ylläri mökkitiellä. Piti oikein kaks kertaa mulukasta, et mikä hitto toi on. Siinä niin keskellä tietä törötti kaks ylämaan sonnimullikkaa. Otsatukka söpösti silmillä hää vastamulkkasi minua. Hetken mää mietin, et onks hää päällekäypää sorttia, mut ei. Sinne niin vilistivät metikköön minusta pahemmin välittämättä. Taitaa poijaat olla riiuureissulla. Karkulaiset.

Joku täällä mökkimaisemissa oli myös riehunut. Terden edessä olevista kuunliljoista oli yksi nurin. Ruukku ja kasvi ovat niin painavat, että tuuli se ei voi olla. Jotain sorkan tapaista jälkeä pihassa havaittavissa. Tämä käy mielenkiintoiseksi, ketä täällä vierailee poissa ollessamme. Noh, kunhan pysyvät poissa meittin jaloista.

Jotkut taas ei tajua pysyä poissa. Olen aikaisemminkin kertonut, että meillä on veneterroristi rantamaisemissa. Lähes joka ilta kiertävät meidän rannat veneellä ja kalastavat. Siinä nyt ei ole mitään, siihen on kaikilla oikeus, mutta. Mukana on koira joka räksyttää aivan koko ajan ja kuten tiedätte, vesillä ääni kertaantuu. Eilen se helvetti kesti kolmatta tuntia ja mitä hyö tekee, parkkeeraa potskin tohon meidän rantaa ja koira räksyttää heela tiiden. Meteli on aikamoinen. Mulla rupes keittää. Aikani odottelin, mut sit kärähti. Menin alasti uimaan (olivat siirtyneet meidän laiturin eteen,) mielenosoituksellisesti siinä pyllistelin ja pallistelin. Kerroin kauniisti, että meillä on täällä vanha, sydänsairas koira, joka on tästä helteestä hyvin uupunut. Ja tämä teidän koiran haukunta saa meittin koiran kierroksille ja pelkään, että meittin koira saa sydänkohtauksen. Pyysin ystävällisesti siirtymään muualle ja onneksi tajusivat asian. Mut sitä mietin, et eikö hyö itse tajua, millaista häiriöö tuottavat kesken kauniin, rauhallisen kesäillan. Eikö tuollainen mene jo kotirauhan rikkomisen piikkiin.

Tarina väsyneestä koirasta pitää paikkansa. Pikku koira on ollut huonossa hapessa, jopa niin, että viime viikonloppuna luulin jo lähdön tulevan. Hänet piti viedä päivystävälle eläinlääkärille sunnuntaiaamuna, kun takajalat eivät enää kantaneet. Juppella oli ollut paha ripuli ja sit tää helvetin helle, ne vei pikku koiran voimat pahasti. Hän on vanha kaveri ja aika paljon nukkuu omissa oloissaan. Aamuisin on kyllä pirteä kuin peipponen, mut kyllä se ikä tekee jo tepposiaan. Luopumisen aika on lähellä ja nyt annan hänelle paljon, paljon rakkautta ja teen pikkuhiljaa jäähyväisiä (itkua...)

Tässä kuumuudessa ei jaksa tehdä mitään ruumiillista, eikä tartte. Mut en mie ihan toimeton ole ollut. Uusi yritykseni on potkaistu hyvin käyntiin. Kirjoitin tilasta vuokrasopimuksen ja putiikki olisi tarkoitus avata syyskuun alusta. Olen hoitanut kaikkea nettisivuja, osoitteita, käyntikorttia, logoa ym. Muistilistat tehtävistä asioista on valmiina, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kas, kas jollakin kummalla tavalla olen taas innoissani. Pääsee laittaa ja sisustaa, sehän se on asia mistä Rva. niin kovin tykkää. Eli haipakkaa syksyyn on tiedossa, mut se pitää vaan ihmisen lujasti kiinni elämässä.