Elämä on sarja lähtemisiä ja tulemisia. Sitä eilen pohtimaan. Aamulla vielä toises maassa ja jo kello neljä ihan toisaalla omas maassa. On lähdetty ja on tultu ja siinä välissä on saattanut tapahtua ja sattua vallan vaikka mitä. On kokenut paljon, aistinut ja nähnyt. Sen siitä saa, kun lähtee ja sitten pääsee palaamaan. Eikö oo jännä. Olenkin sitä mieltä, että aina kannattaa lähteä. Palaamaan pääsee ja lähtemällä saa paljon. Puhumattakaan siitä, että on tällainen mesta mihin voi palata. Kiitetty on hän. Onnellinen on hän. Nöyräkin tulee oleman. Kiitos taas Tallinna. Jätit jälkesi minuun ja sain paljon. Ja koti on tietty aina koti.
Hitsi, taas kerran olo on inspiroitunut. Tallinnassa on vaan jotain sellaista selittämätöntä, joka vaikuttaa minuun energisoivasti ja valaa uskoa itseeni. Jos ihminen on syntymälahjana visuaalinen tai sanoisiko näin, että se on iso osa elämääni. Kaik kaunis ja kekseliäs jollakin tapaa ruokkii meitsin sieluu. Se on kumma, joka reissun jälkeen minussa herää pikku taiteilija ja palavasti haluaisin tehä ja toteuttaa kaikkee fantsuu. Aikansa se kestää, kunnes taas uinahtaa ja tilalle astuu turpea tyytymättömyys. Olisi niin hienoo, kun olisi kakkoskoti/ateljee Tallinnassa, jossa saisi mielin määrin toteuttaa ihtiään. En tiiä, onko tämä nyt vaan joku typerä päähänpinttymä ja miks ajattelen niin, että siellä luovuus pääsee kukkimaan ja voisi leikkiä kokopäiväistä luojaa. Miks ei muka täällä. Miks siellä. Onko typerää haihattelua vai osa unelmaa, jota kohti pitäisi suunnistaa. Ai dont nou.
Ei meilläkään kaikki mene aina niin kuin siinä suomeruottalaisessa ohjelmassa. Reissu sinne Aatriumiin (se ihana sisustushelvetti) ei mennyt käsikirjoituksen mukaan. Lähdettyämme liikenteeseen auton moottorivalo syttyi. Ollaan menossa jo pitkin hiwaytä ja siellä liikenne on aika lujaa. Rva:lla pelko siitä, että matka päättyy sinne niin keskelle sitä jumalatonta liikennettä, huh. Päästiin kohteeseen ja toiveena tietysti päästä myös takas. Ja yleensä takas Suomeen. En jäänyt tätä suremaan, koska paikka valtasi minut innostuksella. Täällä on ihan kaikkee. Olin lähtiessä ajatellut, että voisin ostaa uuden sähkötupakin. No, siellä niitä oli ja tein kaupat. Maksan luottokortilla, joka ihmeekseni ilmoittaa, että kortti on suljettu, ei voi käyttää. Minä tiedän, että kortilla on luottoa ja pikkuhiljaa tajuntaani iskee väärinkäytön mahdollisuus. Apua, jos se on jotenkin kaapattu, niitä tapahtuu nykyään paljon. Ei kun soittamaan pankkiin ja selvisi, että kaksi viimeistä laskua on maksamatta. Saatanan posti, en ole saanut laskuja kahdelta viime kuulta, enkä mä todella voi muistaa, olenko jo maksanut vai jättänyt maksamatta. Joo, siirryn e-laskun maksajaksi. Ei ole posti enää posti, paskalaitos ja teen sinne reklamaation. Eikä siinä mitä, mutta olin laskenut kortin varaan, että saan ostaa uuden valaisimen ja jotain kivaa pientä. Vitutti, raskaasti, mut UK pelasti omalla kortilla.
Menemme valaisinmyymälään ja eteeni ilmestyy juuri sellainen valo, josta en osannut edes uneksia. Tämä se on, otetaan tämä. UK kaivaa kuvetta ja ei löydä omaa korttiaan, millä oli tarkoitus maksaa. Okei, etsitään tilalle toinen kortti, mutta missä on kadonnut. Olimme käyneet vähän aikaisemmin nostamassa cashia ja UK oli yksinkertaisesti unohtanut korttinsa automaattiin. Kiirellä taks sinne, eikä korttia tietenkään enää näy missään. Onni onnettomuudessa, automaatti oli pankin yhteydessä ja ystävällinen virkailija oli avannut luukut ja katso, kortti löytyi sieltä! Pikkasen meitä kirpas ja muutama hikikarpalo vierähti molemmilta. Vielä pikku pelko siitä, että lähteekö auto käyntiin ja kas, hetken ajettuamme, se moottorivalokin sammui ja loppu hyvin kaikki hyvin. Kaks vanhaa horiskoo maalimalla.
Muutoin loppuloma meni loistavasti. Olimme perjantaille varanneet hieronnat ja spaan Viimsi-kylpylästä puolen tunnin ajomatka Tallinnasta. Oih, mikä ihan keidas. Paikka on kielletty alle 18 vee ja satuimme sinne juuri oikeaan aikaan. Arkena päivällä, eikä porukkaa ollut ahistavasti. Hieronta oli loistava ja paikan suola&hunaja, sekä mutasauna oli kyllä mieltä kohottavat. Kaikkia kivoja saunoja ja altaita niin, että kyllä siellä kolmatta tuntia vierähti. Tästä tulee nyt joka reissun vakiokohde. Voin todella suositella, jos haluat relaa yleellisen oloisesti, mutta halvalla. 2x hieronta ja spa yhteensä 120 erkkii. Suomes olisi UK:n orienthieronta maksanut sen verta.
Viimeinen ilta ja viimeinen ateria. Siihen kannattaa satsata. Yksi Tallinnan The ruokapaikoista on Telegraaf hotellin yhteydessä oleva Tchaikovsky. Paikka on hienostunut, juhlava ja pikkasen tyyriimpi kuin noin yleisesti. Mut hei, kyllä oli hintansa väärti! Olimme ruokataivaassa ja saimme niitä kaipaamiani yllätyksiä. Itseasiassa menyyssä ei ollut yhtään heikkoa lenkkiä. Kaikki parasta plaatua alusta loppuun. Palvelu loistava ja meillä oli oikein onnistunut illallinen ja hyvähyvä mieli. Neljän lajin maistelumeny, juomineen maksoi 180 erkkiä. Suomes tämä vähintään tuplat. Nyt oltiin kuitenkin oikeassa gyrmeeravintolassa. Vahva suositus. Paikan Pavlova sai minut kiljahtelemaan ihastuksesta! Haluan myös lisätä tähän, että nyt lopetetaan se morkkaaminen huonosta palvelusta Tallinnassa. Koko reissulla sain erinomaisella englantilaisten kielellä tarjottua hyvää, jopa loistavaa palvelua. Piste.
Olo on onnellinen ja tyhjä. Tehokas loma takana, mutta en voi vastaan väittää, ettenkö olisi voinut vielä jatkaa. Mut semmoista se aina on. Kyl se siitä taas lähtee. Huominen vielä hetken nykyttää, mut sit päästään rytmiin ja rutiiniin. Hyi, kuulostaa hirveelle, mut oikeesti mie olen rutiiniorientoitunut, stressaava hermokimppu. Se on sitä todellisuutta ja loma vain pelkkää unelmaa. Eikäpähän sitä tietäisi kuinka ihanaa lomailu on, jos ei välillä olisi sitä arkea. Kauheen yksinkertaista. Sitä kohti. Onneks on kesää jäljellä!
P:S Mulle parhaat mahdolliset kesäkelit. Siks nautin. Just hyvä näin (nyt tulee turpaan, sori.)
PP:SS Muutama elämän menoa kuva Tallinnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti