Ollaan pinnalla

Kun ihminen on fiksu, niin se on fiksu. Ihan ihmetellä täytyy. Minä olin niin fiksu, että kävin tekemässä Jussin ruokaostokset jo keskiviikkoaamuna ennen duuniin menoa. Ei ollut ruuhkaa ja mikä tärkeintä, ei tarvinnut eilen jäädä iltapäivästä ostoshelvettiin pyörimään kuin puolukka piipissä. Erityisen järkevää käyttäytymistä ja pääsin kuin pääsinkin ruuhkan jaloista paradiisoon. Pistin putiikin oven kiinni lähes tulkoon tasan kaks ja mökkimatkalla olin jo kahtaakymmentä vaille kolome. Siihen olin kastellut himassa kukkaset ja noutanut kamat. On se nopee. Kuin elohopee. Ei ruuhkaa, jee.

Mut kyllä mua niin pistää vihaks noi matelevat autoilijat. Olen tästä aikaisemminkin täällä vuodattanut. Ei ne ylinopeutta ajavat audit ole pahin uhka liikenteessä. Ne on niitä jotka lässyttää kaheksankympin rajoituksilla seittemää kymppiä. Hermot menee ja tulee niitä vaaratilanteita ohittaessa matelijat. Kortti pois ja linnaan, sanon minä. Toinen harmitus on noi liikennevaloissa kännykkäänsä tuijottajat. Kun valot vaihtuu, niin silloin ampastaan liikenteeseen, eikä jäädä ihmettelee. Sen näkee edellä olevasta autoilijasta, että katse on suunnattu alas tai sivulle, kun sitä saatanan puhelimen ruutua pitää tuijottaa. Muka niin tärkeetä. Kortti pois niiltäkin ja eiku linnaan, sanon minä.

Meillä oli eilen pikku Jussi. Ystävät olivat saapuneet jo viikolla. Täällä oli sauna pesty ja kukkaset niityltä haettu. Rva. sai relaa oitis, eikä mitään suorittamista. Jussikimpun väänsin ja pikkuset grillikemut vietettiin. Ookoo, vähän hapanta nautittiin ja illan hekumaa. Rva:sta ilta oli niin hirmu kaunis, että valvoin yksiksein aina yhteen asti. Radiosta tuli nättii musaa, kävin yöuinnilla ja ihan muutaman dantsuaskeleenkin otin. Oli niin kiva. Arvatkaa mitä, en nauttinut alkkomahoolia loppuillasta. Ihan vetelin valion lattee ja limunaatia. Katsokaas nähkääs, se tauti nimeltä kankkunen, on niin salakavala, että sen kans kandee olla pikkasen varovainen. Olisihan se suuri vääryys, jos Rva. makaisi raatona Juhannusaattona. Ei mihinkään pystyisi ja olo olisi kauhia. Tälle päivälle on paljon perinnettä mitkä tulee Jussina olla. Taidatte jo tietää Martan perinteet. Monesko Jussi on minkä tännekin olen postannut? Huh, huh, aika mones.

Juhannuskoivut ja vastat pitää laittaa. Sauna pestä ja muutoinkin kukkasilla mökki koristella. Ruoka on perinnettä ja mansikkakakku kruunaa kaiken. Keli on mulle ihan sama, kunhan ei olisi liian kuuma. Nyt näyttää hyvälle ja eiköhän me vielä yöttömässä yössä polokalle pistetä. Rva:n tavoite on valvoa vähintään puolille öin. Eihän se muutoin ole Jussi eikä mikään. Pitäskö joku taika tehä. Kyllä siinä on taikaa kerrassaan, kun on yleensä vielä hengissä. Suuri ilon juhla. Mä niin tykkään Jussista.

Apua, kukkamekko jäi stadiin. Mites mie nyt heilahtelen. Noh, täytyy keksiä jotain. Onneks mulla on ne haaremihousut. Ne vasta hyvät onkin mökkioloissa. Kivan vilvokkaat ja suojaa hyttysiltä. Onneks meillä ei ole pahemmin huoran perkeleitä. Kylillä puhuvat, että niitä olisi nyt harvinaisen paljon. Meille eivät ole vielä eksyneet ja toivotaan etteivät tule. Silleen ei oo ikävä.

Jep jep. Nyt äksön. Martta männöö kyökkiin ja siitä se alkaa Jussin nosto. Tzatziki pitää laittaa vetäytyy ja kakku kostuu. Siitä se lähtee. Ajoissa saunotaan ja ajoissa syödään. Ettei mene puolille öin. Ja hei, onks vähä ihana saada kylpeä vastalla. Mie jo UK:lle sanoin, että tänään saat kyytiä. Vihdon tajun kankaalle ja uudesti synnytän. Ourait, oikein hemaisevaa Juhannusta 2019 teille kaikille! Pysytään pinnalla tai ei ainakaan hukuta. Tsau!