Vuosimallia viisviis

Pläjähti mittariin taas yksi vuosi lisää. Heikompaa jo hirvittäisi mut ei tunnu missään. Tai noh, jos ihan rehellisiä ollaan, niin näillä kilometreillä yksikin vuosi painaa ruotua kasaan. Maan vetovoima alkaa tuntua, ei sille mitään voi. Mullan alle vaan hiohoi. Iloisesti olin yllättynyt, minua vallan muistettiin lahjoin. Aivan odottamatta. Täs iässä sitä bruukaa olla jo hissunkissun ja enemmänkin häpeilee kerääntyneitä vuosirenkaitaan. Enkä nyt sillä, että materiaan olisin kiintynyt, enemmänkin se yllättävä muistaminen lämmitti vanhaa ja homehtunutta sieluain. Jotenkin spessua.

Viime sunnuntaina kävin lyömässä möksälle lämmöt päälle ja aloitin kevät siivouksen. Autolla en vielä perille päässyt, muutamassa kohtaa tiellä kohtuullisen kivat kinokset. Tarkoituksena oli jo päästä nauttimaan tänä viikonloppuna, mutta maltan mieleni ja pääsiäisenä sitten. On mitä odottaa ja siihen mennessä tie on valmis kohtaamaan liikenteen Ai houp sou.

UK on maalimalla ja Rva. kökkii himas yksin pari viikkoo. Tylsää. Olen kyllä saanut huomata, että ei tarvitse niin paljon a) siivota b) laittaa ruokaa c) käydä kaupassa. Elää vaan itselle. Mutta vaihdan tämän ilolla kaikkeen tuohon, koska ikävähän tuo jo alkaa riipiä. Toinen on osa sinua ja yksin olet puolikas. Riittää kun se toinen on lähellä, ei siihen tarvita sosiaalisuuden hekumaa, jatkuvaa analysointia elämän menosta. On vaan. Yhes.

Duunirintamalla on tulossa muutoksia. Silleen aiheuttaa ylimääräistä hässäkkää ja biorytmit snadisti viturallaan. On tehtävä vaikeita valintoja, mutta ne on tehtävä. Tiukka ilme huuleen, käy vastatuuleen. Aina ei voi elämässään tietää, mikä on oikea ratkaisu ja valinta. Joskus tekee virheitä ja joskus ei. Pääasia on, että tekee. Ja vielä yksi klishee, asioilla on tapana järjestyä ja miksipä ei nytkin. Vähän vääntöö ja kohti uusia tuulia. Näi ne männöö.

Olen esimerkillinen kansalainen ja kävin äänestämässä ennakkoon. Totta kai ennakkoon. Mähän teen mielellään kaiken ennakkoon, että varmasti kerkeen. Olen poliittiselta suuntautumiseltani anpoliittinen. Eikö ollut hienosti sanottu. Ensimmäistä kertaa minulla on ehdokas, jonka ajatusmaailma kohtaa asioissa, jotka ovat myös minulle merkittäviä. Ensimmäistä kertaa minulla oli tunne, että äänelläni on joku merkitys. Tahdoin vilpittömästi antaa sen. Mä tunnustan, että en ole koskaan aikaisemmin äänestänyt eduskuntavaaleissa. Joo, tiedän, et se on anteeksiantamatonta ja typerää, mutta! Minulla ei ole ollut sellaista ehdokasta, joka olisi jotenkin koskettanut minua. Ja olenhan anpoliittinen, saanen huomauttaa.

Voitteko kuvitella, mua kehtuutti siivota eilen! Löysästi sitä rättiä pyörittelin tasolta tasolle, eikä oikein lähtenyt. Yritin muka. Ehkä se eilinen vuosiluvun vaihtuminen painoin niin rajusti päälle, että otin kainalooni mättömix pussin ja katsoin töllöstä hakekaa kätilö. Jätin viikkosiivouksen surutta. Vähän toi omatunto julmasi, mutta annoin itselleni lahjan. Lahjan olla vaan. Aika kiva. Toivottavasti ei tuu tapa. Tänään onkin sitten ohjelmassa yhtä sun toista. Mut se on just hyvä. Ei pääse ikävä kourii liiaksi ja illalla voi kallistaa pikku peppunsa hernetyynylle ja olla tyytyväinen elämäänsä. Nyt äksön. Tie vie rantaan. Mun kesälaituri on auki. Sinne siis simmaamaan. Adios!