Mun loma ois mun arkee ja arki mun lomaa

MedBorgare! Kokonaan uusi, puhdas ja uljas vuosi on käsillä. Näissä näin nappäimillä ihan fressii ja nuorta verta. Aika kiva, eiks niin. Täällä paistaa aurinko ihan kybällä ja se voi olla, että lähetään vielä tonne biitsille perinteisesti. Ollaan aina käyty uuden vuoden päivän vähän aikaa levyttää rantahietikolla. En tiiä miks, mut se tuntuu hyvälle. Jotenkin uutta puhdasta valoo ja energioo.

Väreis valois

Rva:lla on nuttura pikkasen takussa. Oli silleen vauhdikas ilta eilen joo. Nukkumaan päästiin vasta puol neljä, mut jokainen tunti oli sen arvoinen. Oltiin varattu pöytä yhdestä tanssiruokalasta ja kuvittelimme viettävämme illan siellä. Ei se mennyt niin. Saavuttuamme paikalle ( törkee jono, mut marssittiin lipppujen kans ohi ) meidät ohjattiin abautrallaa noin sadan metrin päässä olevaan restoranttiin. Kai joku sisaryhtiö tai turisteilta rahat pois. Mut ei hätäpäivää, mesta oli veri nais ja me ihan että whotthöfack. Alkuun olin hiukka jäykkänä, vaikutti liian dekodeeratulle. Kirkkaat valot, vähän hienosto jäykkää, pöydät liian lähekkäin ja ei niin rento meno. Tiiättekö, suomipoika haluaa istua nurkassa, pimmeessä, eikä ketään liian lähellä.

MAHTAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE!!

Asiaa ei ollenkaan helpottanut, kun viereiseen pöytään eli siis melkein samaan seurueeseen kanssamme purjehti suhteellisen näyttävästi Romanialainen pariskunta. Rva. kultalameessaan ja pikku pikku koltussaan, päästä jalkoihin luisvittunilla varustettuna. Miehellä oli kellossa timangeja enemmän kuin suomalaisilla yhteensä. Ja tärkeintä oli, että näkyy ja kuuluu. Ja siitäpä sitten alkoi hieman kiusallinen someshow. Sitä on vaikee sanoin kuvailla, mut se on jotain tosi outoo. Kyseinen pariskunta kuvasi, sometti, whatsuppsivat ihan koko ajan . Ne oli niin kuin siinä mut eivät olleetkaan. Olivat tod. näk. siellä Romaniassa. Eli tässä kävi nyt niin, että koko restorantti seurasi mielenkiinnolla pariskuntaa ja me pullerot siinä vieressä oltiin kans tapetilla. Eli mulla sellainen olo, että kaikki tuijottaa meitä vaikka tuijottivat viereistä pöytää. Ja hei, oikeesti tuollainen käytös ravintolassa on pikkasen tuu mats. Alkkomahoolia eivät nauttineet, mutta muita tuotteita varmasti kyllä. Meno oli sen mukaista.

Toni somettaa muut bailaa

Illallinen oli todella fantastico. Yleensä näissä menyy jutuissa tahtoo olla joku heikko lenkki. Mut täytyy myöntää, että sapuskaa oli laadukasta läpi aterian vaikka Rva. ottikin vain pari lusikallista kutakin annosta. Näin vältyttiin taas kerran huonovointisuudelta, mut täytyy myöntää, että pihvin kohdalla teki tiukkaa. Oli sen verta kupsakka filee, että ihan harmitti jättää syömättä. Mut minkäs teet. Otin massulääkkeeksi yhden jeegerin ( no, okei kaks ) ja hyvin selvittiin. Palvelu pelasi ja baari oli auki koko dinnerin. Mä olin alkuun jotenkin pahoillani siitä, että en voi sitä viinipakettia nauttia ja kuinka sanoa, et en haluu. Mulle pelkkä canja riittää. Mut nou hätä, tarjoilijat kantoi just sitä juomaa mitä milloinkin halusi. Oishan se ollut noloo, ottaa vastaan annettu ja sit ei juoda. Suorastaan yhteiskunnallisesti kantaaottavaa, jätteen kierrättämisen kannaltakin hieman arveluttavaa.

Kippis

No mutta. Ilta eteni ja tunnelma tiivistyi. Ei aikaakaan, kun Rva. oli jo ylintä ystävää naapuripariskunnan kanssa. Ei hyö puhunut muuta kuin romaniaa ja se ei toki menoa haitannut. Kehuin kovasti herran ( Toni ) kenkiä. Olivat sellaiset kiiltonahkaiset överikiiltävät. Vähän vaille kakstoista tuli pöytään ne viinirypäleet. UK nautti, Rva. kuvasi. Saatiin myös bilepaketit missä oli jos minkälaista harpäkettä ja melurämpätintä. Ja ei ku menoks. Ruokapöydät nurkkaan ja tanssilattia auki. Sehän jo Rva:lle passasi. Niin mentiin muuvit edellä, että tupeeraukset tukassa oikeni. Hitsi, kun oli kivaa. Väittäisin, että Espanjalaisilla on joku juhlimisen jalo taito. Tunnelma oli vaan niin napissa ja kaikilla hauskaa. Siellä pyörii vauvat ja vaarit, heela familjeena on messissä. Sitä on kiva kattoo ja yhtyä siihen.

Toni sieltä Romaniasta

Meillä oli tarkoituksissa lähtee tohon torille, missä siis kaikki on ja porukkaa niin maan perkeleellisesti. Mut sit jäätiinkin vastaanottamaan uusi vuosi restoranttiin ja täytyy kyllä myöntää, et se oli hyvä vaihtoehto. Ei tarvinnut ryysäillä ihmismassoissa ja palvelu pelasi ( baari is open 24 hoo.)
Hyi kauheeta, nyt musta saa ihan juopon kuvan, kun koko ajan mainostan baar is open. Eni hau, jossain vaiheessa se Rva:n baarikin menee myös kiinni ja siitä sitten sujuvasti keskustan kautta himaan. Senhän tietää jo lähtiessään, että jos juhlatuulella ollaan, niin ei sitä suorinta tietä kotio päästä. Rva. tahtoo bailaamaan. Nytkin ihan vaan pikkusen. Jos vähän käytäisi jossain. Katotaan mitä kivaa tuolla on jne. jne.

UK:lla oli meno päällä

Loppuilta vietettiin tossa lähikuppilassa ja kas, kas, ihan supiuomalaisessa seurakunnassa. Törmättiin hauskaan pariskuntaan ja siinä vaihdettiin kummasti kuulumisia. Miehän olisin taas jatkanut tappiin asti, mut onneks on toi UK mukana. Järjen ja järjestyksen ääni, joka kaappasi Rva:n kainaloon ja se oli letsgoumenoks. Himas vielä empanadat mikroon tyrkättiin ja ilta oli täys. Fulibooked.

Rva. muikistelee

En mie tiiä, mut jo tavaksi tulleena, ettenkö jopa sanoisi perinteenä, nämä uuden vuodet ovat täällä jotenkin juhlan arvoisia. On niin kuin mukavaa. Ja sekös, jos mikä, on taas enemmän kuin haluttua. Hitto, sitä arkista ahertamista ja suorittamista on niin tarpeeks, että pikkainen irtiotto siitä kaikesta on todellakin tervetullutta ja vähintäänkin suotavaa. Ja taas kerran ( perdon ) mun on pakko sanoo, että Espanjan velikulta systereineen osaa ottaa ilon irti. Tahtoo kans. Olenhan sellainen hupsutteleva hepsankeikka. Rouvasta alkaa muotoutua periespanjalainen senora. Ticotico ja silleen.

Tää on tätä aikaa

Vastapäisen talon asunnossa on ollut bileet pari päivää. Siellä asustaa sellainen kollijoukko. Testosteroiini haiskahtaa tänne asti. Niitä on ollut hauska seurata. Tulee mieleen ihan omat nuoruusajat. Uskokaa tai älkää, niin minäkin olen ollut joskus  nuori. Ja villi. Ja testo. Kuvio menee näin. Siellä on sellainen kymmenkunta kollii, jotka vaeltaa huoneesta toiseen ja vaihtaa asusteita ennen lähtöä. Musat kovenee mitä pidemmälle ilta ehtii. Jossain vaiheessa alkaa se äijä-älämölö. Sellaista pätemisentarpeista ölähtelyä. Sekaan heitetään uusimmat muuvit. Ja kilistellaan. Tai vedetään viivat. Huu nous. Välillä käydään ottaa selfiit terdellä ja sit vaihdetaan asua. Sitä vaan kävin miettii, et missä kaikki muijat on. Ei kai ne vaan oon niitä harhaanoppineita ja tykkäävätkin samasta sukupuolesta. Hyi olkoon, sanon minä. Ei heistä mitään häiriöö ole, mut ehkä en haluaisi asustaa naapurissa. Mut sen verta myönnän, että Rva. katselee ja tarkkailee ja seuraa ja kyttää ihan mielellään. Elämää. Ja meilläkin tapahtuu jotain. Edes naapurissa.

Niinpä

Sanoinko jo, et arska paistaa pilvettömältä taivaalta. Pitäis lähtee ulos ja ylös. Tänään täälläkin on rauhallista, sen kuulee jo elämän äänistä. Ei huuda pillit, ei tärise autojen torvet. Meittin kulmilla on ihan Italialainen restorantti. Tarjoilijat ainakin viimeks oli niin kommeita, että Rva: lla hurahti hunajat pöksyyn. Sinne mennään siis. Tänään on oiva päivä nauttia pitsaa ja ehkä otan vielä yhden canjan. Sit se on loppu, jumalaut. Arki, aherrus, kova elämän tapa ja ehkä siihen yhdistettynä vielä joku kiva pikku ankeus. Se on sitten sitä. Seuraavaan lomaan asti. Voi pyhä Mooses, annan mulle voimia tehdä arjesta Espanja. Tämmönen kiva ja rento. Miks mun loma ei voi olla mun arkee ja arki mun lomaa vai miten tän nyt sanois hienommin. Sitä kohti. Nautitaan elämästä!