Sähkönsinisessä säihkeessä

Buenas Fiestas! Istun tässä meittin arkiterdellä, tonne ylös paistaa kybällä ja en näe kunnolla kirjoittaa. Ihan törkee ongelma. Kyllä se pyhäpäivä tuntui täälläkin. Sanon tuntui, koska ensimmäinen tuleminen oli siinä kasin kieppeillä ja silloin kaupunki oli vielä aivan rauhallinen, jopa hiljainen. Nyt kellon ollessa yks ( kun heräsin toisen kerran ) on city saanut äänensä kuuluviin. Siitä tietää, että ollaan suurkaupungissa, kun hälytysajoneuvojen pillit raikaa koko ajan ja autot tööttäävät hermostuneesti. Tätä kaikkea säestää komiasti kumahtelevat kirkonkellot, joita näin äkkisistään laskettuna näkyy terdeltämme kuusi kappaletta. Eilen makoilin yläterdellä nauttien auringosta ja kuuntelin tätä ihmeellistä äänimaailmaa. Se on erilainen kuin meillä kotona suloisessa Suomessa.

Tarjoilija tauolla

Joku puttiikki

Mitä mää sanoisin etten toistaisi itteeni. Malaga on magee. Mä vaan jotenkin en lakkaa ihmettelemästä. Porukkaa täällä on niin perkeleellisesti ja nyt kun sanon, niin todella sitä tarkoitan. Se on minusta outoa, että kaikki kynnelle kykenevät raahautuu mestoille. Siestan aikana joka ikinen kuppila on nuijittu täyteen ja meteli on sen mukainen. Kauheesti käläkättäävät, toistensa päälle puhuvat ja käsillään sohivat. Ihanaa katsottavaa. Vielä viime vuonna mua ahdisti ajoittain tää tungos ja ihmispaljous, mut nyt mää olen oppinut jotenkin menee siihen sisään, enkä välitä. Mä luulen, että se on ainut oikea tapa kohdata asia. Ja oikeastaan se toimii, kiva olla yhes, ihmisten keskellä, katsella, ihastella ja arvostella. Sitä ne varmaan tekee Espanjalaisetkin: " Kattokaa nyt taas noita suomalaisia maitonaamoja, nehän on reppanat ihan pihalla ja taitaa pullapitko maistua molemmille!" Joo, ja kovaan ääneen päälle nauraavat, sääli silmissä. Me vaan onnellisena hymyillään ja huudellaan HolaHola.

Tavattiin Jesse myös

Tän mä kuvaan joka vuosi

Mun on pakko vielä kirjoittaa paikallisista hiuksista. Niin no, olenhan mää kampaaja ammatiltani, kai se jotenkin liittyy siihen. Miten näillä voikaan olla niin paksut ja upeat hiukset?! Luulisi, että luoja olisi tänne päin palloo pannut ohkaset haivenet ettei tule kuuma ja taas sinne meille pohjolaan paksua karvaa, ettei tule kylymä. Tasan ei mene onnen lahjat juu. Mut siis, pitkät ne olla pitää ja ne on hoidetut, kiiltävät ja kauniit. Niin ja helevetin paksut. Upeita värejä, vaaleeta, kas kummaa, täällä tavoitellaan, mutta se ei ole sitä pissan keltaista. Hienoja liukuvärejä ja onks niin, et rouvat ottaa kampauksia pitkin viikkoa, koska kutrit on viimeisteltyjä ja laitettuja. Silleen niin kuin kampaaja laittaisi nätiks.

Mihis suuntaan

Vielä mahtuu

Mitäs me ollaan touhuttu? Paskat me mitään kylttyriä olla harrastettu. Suurin osa on jo nähty ja musta parasta antia on haahuilla ympäriinsä, pysähtyy kanjalle ja ihastella ihmisiä. Siinä ne kuulkaa päivät menee. Vietettiin yks himaillallinen. Rva. laittoi kasvispastaa ja syötiin hyvin. Eilen käytiin ystävän kans kylillä ja syötiin hyvin jännässä pikku kuppilassa. Just vähän sellainen, et Rva. oli ensin hiukka jäykkänä, et mitä sieltä kyökistä nousee, mutta yllätys, yllätys. Saimme täysin gluteenittoman, laktoosittoman tapas-aterian. Ei ole ravintolan karvoihin katsominen, täällä joku "outo" paikka voi olla nappi. Ja hei, täytyy vielä mainita, että täältä kyllä löytyy joka lähtöön kuppilaa. Outoa, ihmeellistä ja ihanaa. Eikä ne suinkaan ammota tyhjillään, kaikille riittää asiakasta. Me ollaan UK:N kans naurettu, et me ollaan asiakasmagneetteja. Katsomme sellaista rauhallisempaa tanssiruokalaa, ja päätämme istahtaa sinne. Eipä aikaakaan, kun paikka on ammuttu täyteen kuin turusen pyssy. Ehkä meissä on vielä vetovoimaa, tai sit ne näkee kaks läskii ja tajuaa, et tuolla on oltava hyvä ruoka, kun noi pullerot vetää sitä. Noin antaumuksella.

Sano se sinisin

Valot. Katu.

Oih, eilen ostin kengät. Ja kas kummaa, nekin ovat siniset. Apua, mä alan muistuttaa sitä yhtä tätisinistä mikä lie kaarinasuonperällä. Nyt pitää olla varovainen tuon sähkönsinisen kanssa. Ai niin, ostihan mä sinisen kevyt toppatakkisen. Jos mää nyt uutena vuotena laitan uutta päälle, niin se menisi kutakuinkin näin. Siniset kengät ja sukat. Siniset farkut, UK:lta sain joululahjaksi siniharmaa sävyisen kauluspaidan. Sininen toppatakki ja sininen kaulahuivi ( angoravillaa.) Luomelle voisi hiukkasen sipaista sähkönsinistä luomivärii. Herramunvarjele, ilmielävä kaarina suoneperällä.  Missä mun musta on? Onks mää syttynyt loistamaan, herännyt värjäilemään. Ou mai gaad. Blue is new black.

Varjoja ja ihmisiä aamulla terdeltä

Nyt mä elvistelen ja kerron, että menen yläterdelle ottaa arskaa. Olen maannut siellä joka päivä 20 minsaa. Ihan siitä, että saan sitä dee-vitskuu ja on kiva, kun tulee kevyt bruna poskille, niin se peittää tän juopon punan. Näyttää sit himas just sille, et toi on ryypännyt etelässä kolme viikkoo. Kiva kiva. No mut joo, nyt läskit laverille ja brunaa pintaan. Sit lähetään kylille. Mun on ihan pakko ostaa jotkut kivat sähkönsiniset korut huomisiin bileisiin. Se on Moro ny!

P:S Saanko vielä elvistellä, että olen nukkunut 10-12 tunnun yöunia. Onks vähä lepoo hei... Kiitos herra, kiitos luojani.