Ryhtiä rutiiniin

Buenas dias täältä rapidon kyydistä. Herätys tänään 5.30 ja täytynee sanoa, että hyvin, hyvin syvästä unesta heräsin. Silleen karmivaa, että kellon soidessa sydän pysähtyi ja elämä hakkasi. En yhtään tykkää tuollaisista herätyksistä. Ei arkena, eikä lomalla. Varsinkaan lomalla. Mut välillä on pakko siirtyy ja nyt matka kohti Malagaa, josta otamme auton ja matkaamme Almeriaan.

Madrid yltäkylläisyydessään jäi taakse. Kiva kaupunki, nasta syke, mut täytyy myöntää, et ihan jees päästä väljemmille vesille. Reina Sofia, kuninkaanlinna ja kaupunkikiertoajelut x 2 on nähty ja koettu. Pikkasen shoppailua, hyvää ruokaa ja yleistä pällistelyä. En sanoisi, että Madrid on mikään kaunokainen, eikä siellä nyt niin erityisesti ole nähtävää. Jos vertaan esim. Sevillaan tai Cordobaan. Mut citissä on silti oma magee stailinsa, johon on helppo ihastua.

Kulinaarinen orgasmo saavutti huippunsa juu. Meikäläisen kohdalle se tietysti tarkoittaa sitä, että Hra. Oksupoksu tuli kyläilee. Siinä vasta vastenmielinen tyyppi. Jopa niin, että yrjö lentää kohdatessa. Ei se ollut ravintolan syytä, nää on vaan näitä mun oireyhtymiä ja liittynee ruokavalioon. Mitä restorantti Ten Con Tenniin tulee, niin ihan jees, mut ei mikään orgasmo. Mun pääruokana oli tonnifisuu ja mä väitän, että kala ei ollut tuoretta. Mulla se olisi jäänyt syömättä, mutta UK, tuo miehistä ritarillisin, tarjoutui vaihtamaan annosta ja mä söin hänen ja hän minun. Katsokaas, mun makuhermo maistaa kalan ehdottoman tuoreuden. Se voi olla vielä syötävää, mutta se ei maistu tuoreelle ja silloin Rva. ei voi sitä nauttia. Ei vaan voi. Jotkut voi. Rva. on herkkä tässäkin suhteessa.

Atmosfääri ja tunnelma oli oikein kiva. Julkkuihin eikä mulkkuihin törmätty, joskin silmänruokaa oli lähes joka pöydässä. Vieressä istui tod.näk joku nuori, kaunis ruokabloggari. Hän kuvasi kaikki annokset, ruokalistan ja söi helvetin monta pikku annosta ja flirttaili hovimestarin kans. Erityisen hauskaa oli katsoa, kun hän kuvasi itseään. Tiiättekö, kellisti päätään kuin barbi ja mutristi huuliaan kuin huippumalli konsanaan. Voi miten söpöö. No joo, tarjoilu paikassa pelasi todella hyvin, ihan piti canjalasistaan kiinni pitää, hyvä etteivät vieneet käsistä. Snäksinä tarjotut oliivit hävisi alle aika yksikön, olisinko pari kerennyt nauttia ja UK ei yhtään. Voin siis korostaa palvelun olleen todella tehokasta ja nopeeta.

Kakkosyön okseilu ja niin no, ripulointi ( tuli siis molemmista päistä ) vaikutti tietysti seuraavaan päivään. Heikotuksella ja huohotuksella oli osansa siihen mitä jaksaa ja kykenee tekemään. Otettiin iisisti ja turistibussissa istuminen oli hyvä vaihtoehto. Mikäs sen mukavampaa, saa istua aloillaan ja näkee ihan kaikkee. Illaksi varattu Amatzónica täytyi perua, sillä Rva:n ruokahappi ei ollut ihan parhaassa kunnossa. Hyvä puoli tossa oireilussa on se, että yleensä se menee päivässä ohi ja tämä päivä tuntuukin jo ihan jees. Edessä vielä pari hotelliyötä ja sitä päästään taas oman keittiön äärelle ja kaurahutun keittoon. Se on parasta massulääkettä. Ja rutiini pitää saada elämään. Se on hyvästä. Kaikissa asioissa pitää olla rutiini. Tuollainen sikailu ei sovi Rva:n vartalolle. Ryhtiä rutiiniin!

Kello näyttää täällä vaille ysi ja päivä valkenee pikku hiljaa. Tosiaan, valo nousee näinkin myöhään ja pikku hämärä leijuu vielä kaiken yllä. Maisema on kaunis. Sellaista vehreää, vuoristollista kukkulaa kukkulan perään. Raskaat pilvet roikkuvat kaiken yllä ja jostain aurinko yrittää näyttäytyä. Taivaanrannassa on sinisen ja kullan keltainen kajo. Kaunis. Vieressä iäkkäämpi rouva kuorsaa antaumuksella ja joku bisnesmies kailottaa puhelimeensa. Tekisi mieli kolauttaa jollain ohimoon, heitänkö vesipullolla, niin oppii olemaan. No hyvä, nyt hää lopetti. Varmaan kuuli mun ajatukset. Yritin nukkua, mut ei uni tuu vaik väsyttää. Ehkä yritän uudelleen vielä. Röökii tekee mieli, ei ole enää röökivaunuja junassa täälläkään. Eikä koko asemalla saanut polttaa, niin siitä on tovi, kun viimeksi sain nikotiinia. Ihme jos mieli tekee, mut hyvä olla hetki ilman. Nyt saavutaan Cordobaan, se onkin ainut stoppi ennen Malagaa. Adios amigos!