Orgasmo culinario

Voi kiesus, kun täällä on paljon ihmisii! Täällä ollaan Madridissa. Saavuttiin siis eilen junalla Malagasta ja matka meni hienosti rapidojunalla. Kylymää kyytiä, huitelee parhaillaan rapiat 300 km. tunnissa. Matka kesti vajaat kolme tuntia. Juna oli siisti ja erittäin mukava tapa matkustaa. Vaikka Rva. tahtookin aina hermoilla kaikkee mahollista, niin taas kerran sain huomata, että ihan turhaan. Kaikki meni sujuvasti. Rva. pitää aikatauluista huolen, et varmasti ollaan ajoissa, eikä tartte hötkyillä. Ei mee silleen hermo, juu nou. Inhoon, jos pitää kieli vyön alla juosta, ei kerkee pissalle, röökille tai muuten vaan rauhas katselee ihmisiä.

Fässön

Ei aina niin mieltä lämmittävä näky

Mutta sit Madrid. Maalaisjannu tajuaa, et nyt ollaan isolla kirkolla. Populaa on niin maan perkeleellisesti joka paikassa. Sama fiilis kuin meillä vappuna Espalla. Täällä se on vain joka päiväistä. Onneks me ollaan vaan kääntymässä, en mää jaksaisi tällaista härdellii evri dei. Vaihtelua olla citis välillä. Tää menee mukavasti näin, et ensin oli rela biitsimeininki Fuges ja nyt citi. Tästä seuraavaks taas biitsirelat ja sit taas Malaga citi. Vuorottelee, niin molemmat näyttää parhaat puolensa ja näin jaksaa molempii. Eri kiva hei.

Yksi kuja

Kohdaten

Eilen tallailtiin citii päämäärättömästi ja ihasteltiin mestoi. Käytiin tapaksilla kauppahallissa eli paikallisesti Mercado de san Miguel. Erittäin käymisin arvoinen paikka. Siellä voit ostaa eri kojuista eri tapaksii, vinhoi jne. Paikka on Plaza de Miguelilla ja tod. suosittelen nauttimaan tapakset siellä. Oli kyllä nautittava ja kiva kokemus. Tapaksia löytyy joka lähtöön, eikä sitä iän ikuista pottusalaattia ja lihapullaa, joihin Rva. on jo snadisti kyllästynyt.

Tässä se tapasmesta

Niin surullista

Päivä oli silleen uuvuttava, että oireyhtymäähän siitä pukkasi. En tiiä mitä se on, mut ne menee ja tulee. Ikävää sinällään, kun lomalla ollaan, niin olisi kiva olla iskussa joka hetki. Jotain tekemistä hermotusten kans tai sit on vaan psykosomaattista. Pissaan parinkymmenen minuutin välein, mua paleltaa ja on kipee olo. Käsiä jomottaa jäytävä kipu. Kaikki hajut/tuoksut tulee päälle ja valot, äänet käy kipiää ja suuret ihmismassat alkaa ahistaa. Juups, aika kiva Madridissa. Olen jo oppinut, että näitä tulee, sekä menee ja huomenna on parempi. Olisi tosiaan kiva tietää, mistä moiset johtuu. Tai sitten ei. Joskin päivä oli pitkä ja uuvuttava ja saattaahan se olla, että toi ikäkin alkaa jo painaa ja yliherkkä ihminen ei jaksa mahotonta kokemisen tulvaa.

Kinkkua siellä kinkkua täällä

Harpisti

Tästä johtuen, käytiin syömäs vaatimattomasti, mutta hyvin. Restorantti Giuseppe tarjosi meille Italialaista fuudii. Paikka ei ollut ammuttu täyteen, valot just hämärä ja selvittiin suht nopeesti. Täytyy myöntää, että Rva:lla painoi väsy pahemman kerran ja teki mieli kuumaan suihkuun ja vällyjen alle. Nukahdin välittömästi ja muistan, että viimeisenä ajatuksena oli se, et kuinka voikaan olla näin poikki. Näinkö tästään enää tokenen. Tähänkö tää kaikki nyt päättyy.

Hää soitti lasiloilla kulkuset

Ei päättynyt. Aamu koitti, niin kuin se jokainen aamu koittaa. Onnellisena siitä, että olen lomalla, olen levännyt, nukkunut hyvin ja uusi päivä mahdollisuuksineen on taas edessä. Käytiin brekulla, joka oli yllättävän monipuolinen ja hyvä. Meittin hotla on muutenkin kiva. Aivan Plaza Puerta del Solin vieressä, pikku pikku kadulla, joka on rauhaisa. On siis Rouvan yöuni turvattu, nih. Neljällä tähellä mennään, eikä tämä ole suinkaan överikallis. Nyt ei ole highsiison, joten hinnatkin ovat maltilliset ja Rva. nauttii, juu nou. Hotellin nimi on Eurostars Casa de la Lìrica, ihan voin suositella.

Nöyrästi kerjää hän

Hitaat lähdöt päivään ovat meidän tavaramerkki. Ei mittään hättää ja kiirettä ja oltiin liikenteessä vasta yhden jälkeen. Hypättiin turistibussiin, joka onkin fiksu tapa nähdä kaupunki. Jäätiin pois Reina Sofian pysäkillä, aikomuksena mennä museoimaan. No joo, tänään on tiistai ja sehän oli suljettu. Ei hätiä mitiä, otettiin alle kaks jalkaset ja hissun kissun valuttiin hotellille. Asiaan kuuluvasti käytiin siesta canjat nauttimassa terdellä ja sit hotlan lämpöön. Täällä on nimittäin kylmä. Sellainen meittin aikainen kevät, mut kun on lämpöön tottunut, niin vilu puntissa kapajaa. Ihan olisi pitkälle kalsongille tarvetta, jopa.

Kauppa käy

Huomioita Madridista osa yks. Espanjalaisilla naisilla on paksu ja upea tukka. Miehet on kommeita, naiset kauniita, joskin samanlaisia persjalkaisia kuin savolaiset eli siis lyhyitä. Miks mulle tulee täällä ollessa sellainen olo, että olen hajuton, mauton, väritön, lihava ja mitä vielä. No joo, kyllä täälläkin on monenmoista tallaajaa ja noi kodittomat pistää silmään. Tasan ei ole euron näppylät ja se surettaa kovin. Poliiseja on joka paikassa. Se tuntuu samalla pelottavalle, että turvalliselle. Kohta jossain räjähtää pommi tahi tussarit laulaa. Tää on suurkaupuki, eikä mikään takahikiä. Ei oo niin.

Pojat pisti baletiks

Kaupunki on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ravintoloita. Jösses, niitä riittää!! Tänään mennään Ten Con Ten kuppilaan. On rankattu yhdeksi parhaista. Siellä saattaa törmätä paikallisiin julkkuihin. Ajatelkaa, jos naapuri pöytään purjehtii Huulio Igleessias. Sit menee kyllä plöröt pöksyyn juu. Eni hau, on ihanaa mennä fine dining ja päästä nauttimaan kulinaarinen orgasmo. Huomenna mennäänkin viidakkoruokintaan. Saas nähä, mitä se tuo tullessaan. Syödäänkö norsuu. Hui. Vitsi, vitsi, olen varannut huomiselle paikat Amazónico restoranttiin. Intresanttia sanon mää. Tahtoo kokemuksii, tahtoo gyrmee elämyksii.

Kuninkaan linna valot

Nyt täytyy laittaa lilaa luomeen ja menox. Suomipoika lähtee kylille liian aikaisin eli pöytävaraus on jo kasiks. Mut nähkääs ja katsokaas, jos siinä kaks kolme tuntii syödään, niin kiire se jo tulee nukkumaan. Aikainen tipu madon löytää, sano. Hasta luego seuraavaan kertaan!