Rakastuin mä Almeriaan

Oih Almeria, otit mut hellään syleilyysi!
Automatkat täällä Espanjassa ovat kivoi. Tiet hyvässä kunnossa, opasteet ymmärrettävät ja matka taittuu mukavasti maisemia ihastellen. Madridista tänne Almeriaan kestää meidän tahdilla abautrallaa kolme tuntia. Me tykkäämme automatkailusta, on sellainen oma tahti ja näkee mestoi. Joskin autovuokrauspisteen löytäminen Malagan kentältä ei ollut ihan yksinkertainen juttu. Mut lopulta onnistuimme ja päästiin matkaan.

Palmut koristaa koko kaupunkia

Terde katolla

Joku näistä patsaista ja kone

Jo se, kun saavuimme kaupunkiin oli jotenkin vaikuttava. Vanhan linnoituksen rauniot ja yleinen arkkitehtuuri oli vaikuttava vastaanotto. Arska paistoi kypällä ja meininki on jotenkin eri kuin muualla Espanjassa. Kaupunki on ihanasti uutta ja vanhaa, isoa ja pientä. Dekadenssit pikkukujat ovat juuri niitä jotka pistää huokailee ja kuvattavaa on huru mykke. Vastakohtana keskustan iso ja nykyaikainen ostoskatu. Porukkaa on täälläkin paljon, mutta ei niin, että pitäisi ahistua. On just sopivasti kaikkee. Ja hei, kaupunki on hyvin kaunis. Ihania pikku aukioita, puistoja ja suihkulähteitä. Rva:n estetiikan taju kiittää ja kumartaa. Baithiwei, täällä on vuodessa 320 aurinkoista päivää ja tähän aikaan vuodesta keli on pohjolan pojalle ihanteellinen, not tuu hot. Mii laik.

Hotellimme AC Hotels Marriot on kiva ja todella hyvällä paikalla. Ainut pitkä miinus tuli siitä, että oltiin ykköskerroksessa ja huone kadulle päin. Täällä ei noi äänieristykset ole ihan meittin luokkaa, joten hernehän se Rva:lla meni nenuun. Eka yö yritettiin, mut ei siitä mitään tullut. Onneks saatiin uusi huone, joka on viidennessä kerroksessa, rauhallinen, isompikin ja hienot näkymät linnoitukselle. Aina kannattaa valittaa vaikka suomipoika mielummin nielee ja valittaa jälkeenpäin. Me emme ja nyt Rva. on hyvin häpi häpi.

Värit

Pikku kuja hotellin takana

Kiva kukka ja partsi

Ihmisetkin ovat täällä erilaisia. He ovat hyvin ystävällisiä, ottavat kontaktii vaikka englantia ei juurikaan puhuta. Eilen naurettiin ihan simona, kun istuttiin siestalla pikku kuppilassa, missä porukkaa meni ja tuli. Baarista purjehti paikallinen poliisiylikonstaapeli suloisessa pikku tuiterissa. Hän huomasin meidät ja mun kameran ja niin hän iloisesti meidän kanssa juttua heittämään. "Fotofoto, van tuu tree," ja puristeli haarojaan. Meitä taas huvitti se, että oliks hän siestan jälkeen vielä duuniin menossa. Jos oli, niin hän oli kyllä kännissä. Yleinen tapa siestalla on nauttia virvoittavia juomia. Väitän, että noin. 90%:llä on edessään canja tai viinilasi. Ei se ihme, jos ollaan loppuilta iloisia. Meilläpäin sitä kutsutaan alkoholismiksi.

Dekadennssii

Tytöt kuvailee

Kännykät

Ainut varjo paratiisissa on mun massu. Pahoinvointi tulee ja menee, se on helvetin kurjaa lomalla. Nyt on vähän sellainen juttu, että en oikein tiedä, mitä syödä, mitä juoda, kun tuntuu, et kaikki tekee oiretta. Ihania ravintolakokemuksia ja kivoja kuppiloita, mut Rva. alkaa vaan yrjöttää. Paree olisi olla syömättä kokonaan. Ei täällä voi olla täysin gluteeniton, maidoton. Tai siis kaiketi vois, jos vetäisi iberian kinkkuu ja etelän hetelmää. Mut alkaa noi paikalliset kinkut tulla jo hampaiden välistä ( nehän tarttuu ikävästi hampaisiin ) ja hetelmää vedän kyllä aamiaiseks. Yks syy on varmasti tämä epäsäännöllisyys ja myöhäiset ruokailuajankohdat. Kello on täällä tunnin jäljessä ja kun syömään täällä mennään 21.00, niin se on meillä jo 22.00. Me olemme alkaneet elää Espanjan aikataulussa. Se nyt vaan menee niin. Maassa maan tavalla tai mene sitten pois.

Valot varjot kujilla

Tää on Madridista

Hotellin takana oleva kirkko

Eilen käytiin Alcazaba Maurituslinnoituksella. Kovin on iäkäs asumus mutta hyvin säilynyt. Oli kiva kohde käppäillä ja kuvailla. Laitan siitä kuvia erikseen, tähän postaukseen laitan yleistä kuvaa Almeriasta, niin pääsette ihastelee kanssani tätä ihanuutta. Aamupäivän UK teki duunii ja Rva. shoppaili. Löysin muutaman paitulin ja ihanat rannekorut. Hassua tässä oli se, että myyjät ei puhuneet ollenkaan englantia, mutta kauheesti paljon ne mulle puhuivat espanjaa ja minä vaan siihen, että si si. Hyvin ymmärrettiin toisiamme. Ja hiton ystävällisii olivat, ihania.

Suihkulähde iltavalois

No se Lennon patsas

Palmu jälleen

Joulu tulla jollottaa. Kyllä sen täälläkin huomaa. Joululaulut soi ja tonttua, pukkia kurkkii nurkilla. Mulla ei ole minkään valtakunnan joulufiilistä, enkä sitä kaipaa. Huomenna nostamme kytkintä ja suuntaamme takas Fugeen. Olisin kyllä mieluusti viipynyt täällä pidempään, mut tänne voi aina palata ja varmasti palataankin. Jouluterveisiä tahdon teille laittaa. Sinne niin Kokkolaan, lähtee kovasti paljon joulutoivotuksia ja sori, kun en oo soitellut. En vaan oo saanut aikaseks, mut korjataan asia het ensi vuonna. Kirjanpitäjälle myöskin kovasti hyvää joulua ja kiitos kuluneesta. Annukka, mun paras lukija, lämpöiset joulun toivotukset koko teidän perheelle ( toiv. saat pojat himaan jouluks.) Samoin Viiville sinne Hankoon. Ja Marketalle Helsingin hulinoihin oikein rauhaisaa joulua!! Siinäpä niitä nyt muutamia ja tietysti kaikille lukijoille, jotka jaksatte seurata mun höpinöitä, hemmetin hyvää ja ennen kaikkea rauhallista joulua!!!