Juurettunut maalaistollo

Suomi, tuo kylmä ja kaukainen pohjolan rakas maa. Hih, musta tuntuu, että mä oon jo ulkosuomalainen ja ollut pois pitkään. Suomen kieli hankaloituu ja olen omaksunut eteläeurooppalaiset elämän tavat. Ruisleipä on hämärä muisto vain ja Suomen kesät pitkiä ja kuumia.

No ei vains. Mut kyllä oikeesti alkaa tuntua, että olen ollut lomalla jo huru mykke. Ja toinen mokoma on vielä edessä. Huisii. Eilen saavuttiin takas tänne Fugeen ja on se kuulkaa niin, et ihan ko kotiinsa olisi tullut. Nyt mä jotenkin ymmärrän paremmin sen, miks suomijengi tahtoo tänne. Sitä tietää ja tuntee mestat ja on joku yhteys vai sanoisinko elämän helppous, tavallaan. Niin kiva, kun onkaan matkustaa ja nähdä paikkoja, niin silti tällainen juurevuus on mulle sopivaa. Ja hei, oma rauha!

Mä väitän, että liiallinen informaation ja kokemisen tulva, sekä ihmispaljous ja jatkuva paikkojen vaihtuminen ei tee välttämättä hyvää Rva:n biorytmeille ja kuukausittaisille kierroille. Sitä menee jotenkin sekaisin. Mie oon kuitenkin sielultani tällainen vaatimaton maalaistollo. Oli niin ihanaa eilen viettää UK:n kans ihan tavallinen koti-ilta. Himas on hyvä energia, laitettiin kystä kyllä ja Rva. touhus. Mittään ihmeellistä ei ollut ja se on just parasta. Nautittiin illallinen kolomella lajilla, kynttilät tuikki ja vinho helmeili lasissa. Ja vähän Rva:n nutturassa. Ai ko kiva.

Alemeria jäi sinne odottamaan uutta tulemista. Hitsin kiva kaupunki, jos täällä päin liikutte, niin suosittelen piipahtamaan. Matka tänne Fugeen taittui näppärästi vuokra-autollamme ja nyt tultiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja oltiin huudeilla het puolen päivän jälkeen. Rynnättiin parturiin molemmat. UK oli jo sellainen karvaturjake ettei enää ihmiseks erottanut. Käytiin samas mestas missä kävin edellisellä kerralla ja nyt ollaan siistii poikii molemmat. Kyllä sitä sen verta täytyy jouluun satsata. UK, tuo ritari-ihminen ehdotti, että hän voi käydä palauttamassa auton Malagaan ja Rva. sai ottaa pikku tupluurit ja pestä pyykit ja aloittaa illallisen valmistamisen. Mie rakastin sit sillalailla, että hää sai valmista pöytään. Fiftisiksti.

Oli ihanaa nukkua kunnon yöunet. Kolme edellistä yötä jäi vähän huonolle unelle, joten väsyhän siitä sellaisesta tulee. Aamulla heräsin levänneenä ja niin pirteenä, kun vaan voi olla. Suoriuduin het silleen aamuiselle uinnille ja sekin on asia jota rakastan. Vilvoittavaa välimerta, se saa mun energiat kohilleen ja on siks tärkee. Ja hei, sit kaurahutun keittoon! Eli pääsee ruokavaliokin itsemääräämisoikeuteen ja näin massukin tuntuu paremmalle. Saas nähä, miten käy tänään, kun vedetään sikaa ja lanttulooraa, ai jai.

Mitäkö ohjelmassa. Ei sitten niin mitään. Silleen suomimeno on täälläkin päin palloo, että vietetään se joulurauha. Mie en tiiä, onko se meillä joulu vai joku muu rauha. Pääasia, että on. Rakkauven rauha. En nyt muista, tai siis, varmaan olen jo aikaisemminkin täällä löpissyt tuon rauhan merkityksestä ihmisen elämässä. Sitä mie vaan perään kuulutan elämän jokaisella osa-alueella. Et ihmisellä ois niin ko rauha. Rauha ittensä ja ympäröivän kalaksin ja elollisen, sekä elottoman kanssa. Ei ois mittään ylimääräistä härdellii. Sitä minä niin toivon ja mikäs on toivoessa, nythän on joulu. Sullekin sitä toivotan, rakastavaa rauhaa elämässäs.

Aurinko kääntyy nyt tähän terdelle. Se paistaa ohuen pilviharson läpi. Lämmittää pehmeesti, ikään kuin hyväilisi jumalaista vartaloani. Ajatuksissa olisi tehdä pikku lenkki, tuonne noin rantoja mittoomaan. Sit tullaan suihkuun, laittaudutaan nätiks ja mennään jouludinnerille. Taidan laittaa ne poronsarvet päähän. Oon ihan niin ko et joulujoulu tulla jollottaa.... Hasta luego seuraavaan kertaan!

P:S Kuvat Almeriasta ja osa sieltä linnoitukselta.