Jo joutui armas aika

Pyhäpäivä se on täälläkin päin palloo. Joskin näin lomalla toi päivien merkitys heittää toronpyllyy. Kato, ei oo niin välii, onko pyhä vai arki. Meillä on tällainen hitaampi lähtö päivään. Olin kyllä jo ennen kasia kuvailemassa, silloin täällä on valo parhaimmillaan. Ja heräilevä citi on jotenkin arka ja uutukainen. Takaisin tultuani otin vielä pienet biutitubluurit, joskaan ei taida enää tubluureilla olla kauneuden kanssa mitään tekemistä. UK istuu tuossa keittiön pöydän äärellä varjossa ja mie nautin terdellä valoa ja paistetta. Niin ja päivitän tätä.

Puolikas minussa on nyt täytetty ja UK tuli Pe, hienosti ja suht ajallaan. Rva. oli laittanut parasta pöytään ja nautittiin illallinen pitkällä kaavalla. Alun tapakset oli aika täyttävät ja ne yksistään olisivat riittäneet. Mut olin ostanut fisua (seapassettia,) vähän niin ku meittin siika tai kuha tai niiden yhdistelmä. Sitä vielä sitten paistamaan, valkosipulipottua ja besamelliä kyytipojaksi. Ei me mihinkään menty, ihan vietettiin himailtaa perinteisen kotoisasti. Eli Rva. korkkasi kuplaputelin ja viiniäkin sivistyneesti nautittiin. Oli kiva saada toinen tänne ja maailmassa on kaikki hyvin.

Se kauppareissu paikalliseen herkkuun oli just niin nasta kuin oletin. Mulla vierähti siellä se alun toista tuntii. Kiertelin ja kattelin ja meille tapaspöytään ostin apetta. Pateeta, huippu hyvää manchekkoa ja ilmakuivattua kinkkua, joka otti ja maksoi sit 150 grammaa 20 erkkii. No, mut kerranhan täällä vain ollaan ja täytyy sanoa, että ero siihen muoviin pakattuun kinkkuun on huomattava. Ah, niin suussa sulavaa ja viinin kans varsin lipevää.

Varasin UK:lle hieronnan eiliselle aamupäivälle. Ajattelin pelastavasti, että saa hänkin duunijumit pois ja päästään heti itse asiaan eli rentoon lomafiilikseen. Kovin oli tyytyväinen hän ja selvästi jo rennompi mies. Eilen hutkuiltiin kaupungilla, silleen päämäärättömästi vaellettiin ja iltapäivädrinksut terdellä nautittiin.

Sehän se on lomalla parasta, kun saa kesken kiireen istahtaa alas, katsella ihmisiä kaikessa rauhassa ja nauttia vilvoittavia virvokkeita. Siitä tietää, että on lomalla. Mun itseruoska tahtoo vain välillä olla sitä mieltä, että ei saisi alkkomahoolia joka päivä nauttia. Täällä se on paikallinen tapa ja aika monella siestan(kin) aikaan se olut tahi viinilasi on nenän alla. Kaatuuko se maailma tai minä siihen, jos yhden tahi kaks nautin. Siis nautin. Tää on tätä, helvetin moraalitonttu.

Tämä lysti loppuu lyhyeen. Jo huomenna matka jatkuu ja kohteena on Madrid. On sanomattakin selvää, että odotan kaupungin kohtaamista. Vietämme siellä kolme yötä. En ole käynyt siellä aikaisemmin ja siks niin odotan. Yhden gurmee illallisen olen jo varannut, toista katsotaan paikan päällä. Lähdemme tästä Malagan lentokentälle, josta otamme junan Madridiin. Takas tullaan samoin kentälle, josta taas vuokraamme auton ja lähdemme tuonne itäiselle rannikolla kolmeksi päiväksi. Tulemme takas tänne Fugeen, missä vietämme joulun. Tää on vähän sellainen kakspiippunen juttu. Rva. tahtoo äksönii, mutta toisaalta taas ressaan aikatauluja ja muuta. Mut en mää jaksa koko aikaa samassa mestassa möllöttää eli on siis vaan hyväksyttävä, että karavaani kulkee ja Rva. laulaa. Ja loppuviimeks noin pikku reissut ovat olleet reissun suola ja hunajatahunajata mulle ja meille.

Ou jees. Ohjelmassa olisi junalippujen tulostusta ja kai tässä pitäisi suihkuunkin mennä. Illalla ollaan menos ulkoruokintaan. Ja tää kortteeri pitää puunata, sillä luovutus on huomenna aamusta ( lähtö jo kello 10.) Huh, nyt alko ahistaa noi aikataulut, sillä olenhan elänyt kuin sika tunkiolla rapian viikon. Odotamme vuokranantajalta vastausta, että onks tähän tulossa ketään meidän jälkeen vai voisiko tänne jättää kamoja ja ruokatarpeitaan. Se olisi eri näppärää. Hasta luego nyt vaan ja koettakaa jaksaa siellä pimiässä. Kohta teille ilmestyy joulun valo, nou hätä.